14 replies to this topic

[J0ffu]

Heräsi tänään töissä kysymys, kun oli puhe meidän kilpikonnista, että miten perustella epäilevästi katsoville ihmisille herppeilyn mielenkiintoisuuden?
Puhuivat koiristaan ja hevosistaan ja iskin pöytään kilpikonnat ilmeet oli näkemisen arvoisia ja kysymyksiä tuli, että "mitä mielenkiintoista niissä on? eihän ne ees tee mitään"
Noh, itsehän omistaisin varmasti myös koiran ja aiheesta puhuisin, ellei allergiaa olisi, mutta konnat ovat vieneet kyllä sydämeni<3 mutta enpä oikein fiksusti osannut perustella mikä niissä viehättää, pitää varmaan käydä poikia työkavereille näyttämässä^^
Toki, jokaisella omat mielipiteet, mutta monikin tykästyisi herppeilyyn jos tutustuisi..

[KaisaHoo]

Noh. Mä olen monesti saanut työkaverit katsomaan vinosti laukomalla omia mielipiteitäni esim. kissojen sopivuudesta lemmikkieläimiksi. Yleisesti tiedetään myös, että vihaan oravia syvästi. Ei kaikki vaan tykkää kaikista eläimistä

Toki väite, ettei kilpikonna edes tee mitään on väärä ja perustuu puhtaaseen tietämättömyyteen (toisin kuin esim. mun näkemykseni siitä, ettei kissat sovellu ihmisasumuksiin lainkaan, koska ne raapii sohvat piloille ja kuseksii kenkiin jos niitä närppii).

Mutta siis plääh, mun mielestä on ihan turhaa perustella mitään tollasille ihmisille. Ei ole erityisen kohteliasta suhtautua toisen harrastukseen tuolleen.

[tuuliaa]

Juu, tutunkuuloista Juurikin noita "tekeekö ne mitään", "eikö ne ole vain niin hitaita ja tylsiä", "voiko niitä pitää sylissä/silittää" -ihmettelyjä tulee tasaisesti ;)Mutta koskapa olen itse henkilökohtaisella tasolla niin vakuuttunut kilpikonnien mielenkiintoisuudesta, niin ei nuo ihmettelevät mielipiteet juurikaan hetkauta Senkin olen huomannut, että kuka ei koe matelijoita kiinnostavina- niin ei sitä selittelemällä saa "aukeamaan". Mutta eipä tuo haittaakaan- itsekseni myhäilen tyytyväisenä siitä tietoisuudesta, että kotona on mielenkiintoiset, eloisat "otukset"- juuri sopivat eläimet minulle/meille.

[Piivi]

Juu tuttuja kysymyksiä täälläkin päin.

Se kiintoisuushan on ihan näkökulma-asia. Joidenkin mielestä eläimen kiinnostavuuden määrittää se, kuinka paljon eläimen kanssa voi leikkiä ja kuinka aktiivinen se on.
Minusta tämän harrastuksen tekee mielenkiintoiseksi tarkkailu, elintapoihin tutustuminen (teoria ja käytäntö) ja ympäristön luominen. Eri lajeilla erilainen elekieli yms, kiehtovaa seurata.

Äitini liskokiinnostus heräsi toisen liskoni, kääpiöparta-agama Avan myötä. Se kun oli huomattavasti aktiivisempi kuin ensimmäinen liskoni, leopardigekko Täpy. Nykyään se kuuntele mielellään liskojen kuulumisia ja satunnaisia luentoja. Antaapa se kääppäreille myös salaattiakin, joskus jopa ilman lupaani. Monesti se myös juttelee esillä oleville liskoille.

Kerran isän kaveri tuli meillä käymään ja halusi sitten esittelykierroksen liskojen luo. Osoitti pientä kiinnostusta niitä kohtaan, ihan outoja otuksia kun oli, ja kyseli kaikkea, puolen tunnin päästä se meni isälle sanomaan, että voisipa melkein itsekin itselleen leopardigekon hankkia kun kuulostavat niin mielenkiintoisilta. Ja juu, Täpyhän koko vierailun ajan vain makoili paikoillaan.

[Wilkku]

Näinhän se nimenomaan on, että katsojan silmässä on mielenkiintoisuus. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita eläimissäkin. Aika hassua loppuviimein tuo kun kaikki sanovat aina että "eiväthän ne tee mitään", kyllähän monet herpit tekevät paljonkin. On muutakin mitä eläin voi tehdä kuin leikkiä omistajansa kanssa. Minusta on mielenkiintoista seurata miten eläin tekee asioita, miten eläinten persoonat eroavat toisistaan, ja ovathan monet herpit suunnattoman kauniita katseltavia. Terraarioiden sisustaminen on totta kai yksi iso tärkeä osa harrastusta, näen mielenkiintoisena sen että voin itse nikkaroida ja kehitellä erilaisia sisustusjuttuja.

Allekirjoitan myös tuon, että jos herpeistä ei ole kiinnostunut niin ei niiden mielenkiintoisuutta voi kenellekään selittää. Tämän "herätyksen" yleensä kokee eläinten kautta mikäli sen on kokeakseen.

[Murqqu]

Jeps, tässä sellainen herppiharrastajan usein kysytty kysymys Tuo, että mikä niissä kiehtoo rinnastetaan aika usein siihen, että eihän niitä voi suukotella ja halia ym... Voi kun on niin montaa monenlaista mitä taas ne antaa! Terraarion nikkarointi ja sisustelu on tosiaan hauskaa puuhaa sekin. Toinen on se, että tylsää ruokakauppakierrosta tehdessä tulee kurkittua kaikki muutkin väliköt, josko sieltä joku kiva muovikukka/aluslautanen tai vaikkapa muovilaatikko löytyisikin mistä olisi hyötyä!

[Nergal]

Mitä mielenkiintoista on jalostetussa eläimessä, joka on koulutettu käyttäytymään tietyllä tavalla?

Mielestäni harrastuksen pointti on luoda luonnollista elinympäristöä jäljittelevä tila, jossa eläin pääsee tekemään niitä asioita, mitä se luonnossakin tekee. Oli se sitten paikallaan möllöttämistä tai maahan kaivautumista.

[heebo86]

Jep jep. Akvaariota pitäneenä voin sanoa ett kyllä niitä fisujen uintia oli kiva seurata ja nähä niissäki luonne-eroja vaikka jotkut pitääki niitä tylsinä. Liskojen ja konnien kanssa voi sentään tehä vähän enemmän kuin kalojen (pois lukien luonnonkalat jotka antaaki sitte ihan eri elämyksiä...)

Meillä on aina ollu koiria metsästysharrasteen takia ja varmaan tulee aina olemaan. Oli melkoinen jysäys perheelle kun kuulivat minun hankkineen liskon. Ja tutut ajattelee ensimmäisenä että hyi mitä jos se karkaa yöllä ja tulee sänkyyn hiipimään?? Niin... mitäpä mahtaisi ihminen 20cm:n liskon hyökkäykselle...

Isä nyt harvemmin on elukoitani nähny mutt äiti ja pikkusisko osoittaa kiinnostusta, paitsi niiden ruokaan. Kerran löysin terrasta munia kun oli hoitoaika ja vieraita tupsahti sisään. Kyllähän kaikki oli heti pällistelemässä ett näytä nyt ihmeessä millasia ne on.

[J0ffu]

Eli kyllä näissä jokin viehättää myös vannoutuneille karvaisten eläinten ystäville.. Usein juuri ensireaktio on "hyi olokoon" mutta sitten kun näkevät niin johan alkaa mielenkiintoa löytyä itsekin olen jo pari ihmistä saanut herppeily-harrastuksen aloittamaan^^

[-Jessica-]

Monet tutut ja kaverit ihmettelevät herppivillitystäni, koska "eihän herpeistä ole edes seuraa". Vielä enemmän ihmettelevät esimerkiksi rapuja ja kummitussirkkoja. Siinähän ne vaan oleskelee tuntikaupalla samalla kohtaa eivätkä tee mitään.
Miksi hankkia eläimiä, joita ei voi rapsutella ja joista ei ole seuraa?

Yksinkertainen vastaukseni on, että en sitä varten herppejä ole alunperin hankkinutkaan. Ei herpit ole sama asia kuin kissat ja koirat, eikä niitä saa pitääkään samoista syistä! Herpit stressaantuvat jatkuvasta käsittelystä ja huomiosta.

Jos jonkun ihmisen kanssa oikein jään joskus väittelemään, vertaan esim. kummitussirkkoja ja muita herppejä kasveihin. Ihmiset, jotka innostuvat kukkien kasvattamisesta -> eihän kukkiakaan voi rapsutella!

Herppeilyssä mielenkiintoista on ensinnäkin eläinten kasvun ja kehittymisen seuraaminen (leoskin värimuodot, nahanluonnit, kummitussirkkojen kasvu jnejne.) sekä uusien aina vain vaativampien lajien hankkiminen. Eli oikeiden olosuhteiden luominen (trooppisuus, aavikkomaisuus, vesi, puu...). Siinä pääsee jotenkin mukaan sellaiseen maailmaan, johon en normaalisti Suomessa pääsisi

Ja ei siinä, olen ihan karvaisten otuksienkin ystävä. Heppa löytyy tallista, ja sitä pääsee rapsuttelemaan niin paljon kun sielu sietää!

Edited by -Jessica-, 14 July 2010 - 10:41.

[Mirgrith]

Miuta kiinnostaa herpeissä se, että pääsee seuraamaan eläimen omaa "normaalia" elämää läheltä. Ja se, ettei näiden kanssa luoda sinänsä minkäänlaista suhdetta, kuten kissan tai koiran kanssa. Eivät ole sinänsä muokkautuneet ihmisen tahdon alaisiksi ja tyydytä sosiaalisia tarpeita, jos sen näin voi sanoa. Nää piirteet miuta miellyttää eniten herpeissä.

[Riku V.]

En edes tiedä varsinaista syytä herppien kiinnostukseen, mutta näen herppien (ja kalojen ym) ympäristön tekemisen hyvin luovalta puuhalta, eläimet vain tekevät siitä mukavampaa kun voi seurata miten lisko reaktioi uuteen kasviin ym.

Aina kun on tarvetta rapsutella jotain eläintä niin meiltä löytyy kaksi kissaa ja koira, mutta kun jonkun aikaa on omistanut kissan tai koiran esim liskon lisäksi huomaa miten paljon helpompaa on pitää herppejä: ei paljoa ääntä, eivät raavi tai pure samalla tavalla kuin kissat ja koirat, eivätkä tarvi lenkkeilyä ynnä muuta.

[J0LLINEN]

Itse olen mieltänyt asian aina niin ,että tietynlaiset ihmiset mieltyvät näihin. Herpit eivät ole kaikille varsinkaan sellaisille jotka eläimen omia sosiaalisia tarpeita tyydyttääkseen hommaavat. Olen myös huomannut ,että iso osa harrastajista on eläinrakkaita muutenkin ei pelkästään herpit yms. Vaatii tiettyä luonnetta ,että jaksaa kyylätä sitä paikallaan 10tuntia maannutta elukkaa ja pitää sitä mielenkiintoisena.
Herpit ovat yleisesti hemmetin työläitä eläimiä. Olot pitää olla optimaaliset, eläintä ei saa häiritä liikaa saati sitten mennä törkkimään useasti. Siivousoperaatiot ovat hyvinkin isoja nähtynä kuinka vähän eläin liikkuu verrattuna vaikka nisäkkäisiin. Tämän perusteella laskisinkin herppihörhöt etupäässä harrastajiksi vähän kuin lintubongarit paitsi että kyseinen bongailu suoritetaan sisällä ja eläimestä huolehditaan sitä kuitenkaan liikaa stressaamatta. Eri kategoriaan lasken kuitenkin ihmiset jotka hommaavat ison öttösen peniksenjatkeeksi (näitä on PALJON).
Ihmiset jotka eivät ole kiinnostuneita luonnosta, erikoisten eläinten tapojen seuraamisesta tai erilaisista eläimistä voi herppi harrastuksen selittäminen olla hankalaa. Ihmisten pitäisi hyväksyä erilaisuus jotkut tykkäävät vaaleasta leivästä jotkut järsivät mielummin tummaa, jollain on koira joku välttelee lenkit ja nauttii ennemmin öttösten seuraamisesta viinilasi kädessä.

[Hermo]

Ensimmäinen kysymyshän noista elukoista on aina, että voiko niitä pitää sylissä/silittää. Ei. Miksi ei? Ne eivät arvosta sitä/se on niille vaarallista. No miksi sä sitten olet sellaisia ottanut? Oi, juuri siksi!

Mun mielestä on mahtavaa, että talossa on liikettä ja elämää ilman, että se liike ja elämä seisoo aina mun edessä poikittain, änkeää väkisin syliin ja vaatii niin paljon energiaa ja seuraa. On mahtavaa, että talossa on eläimiä jotka eivät välitä musta, eivät tarvitse mua muutakuin antamaan vähän safkaa ja siivoamaan ja viihtyvät kaikista parhaiten, kun niiden vain annetaan olla. Mä yksinkertaisesti tykkään katsella eläimiä, ne ovat parhaimmillaan kun niihin ei koske. Esim. hevoset, voisin katsella niiden laiduntamista tuntikausia eikä mun ole tarvetta kiivetä niiden selkään ja vaatia tekemään jotain mun ilokseni. Ja itsekkäästi: eläinten touhujen seuraaminen rentouttaa mua. Niiden läsnäolo -olkoon lasiseinän takana tai ei- rauhoittaa ja poistaa stressiä.

Tottakai perin ihmismäinen (=apinamainen) piirre on takertua kaikkeen ja kietoa kädet ympärille, sen sisäisen palon saan tyydytettyä sitten koiriini.

[medee]

Mikä tahansa lemmikki on lemmikki ja omistajalleen (ainakin pitäisi olla) rakas. Siinä riittäisi jo syytä kunnioitukseen...

Jotkin ihmiset eivät pidä eläimistä paljon, mutta esim. minä kamalan eläinrakkaana ja eläimistä kiinnostuneena olen avoin kaikille lajeille ja näen kaikessa jotakin hienoa, luonnon luoma on ihmeellistä. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman lemmikkiä. Niin se vaan menee. Monia ihmisiä on jotka eivät ymmärrä tätä "Eikö olisi helpompaa ja halvempaa olla ilman mitään lemmikkiä" ja rapsuttavat samalla omaa Mustiaan tai Mirriään.

Ei ollut helppoa luopua omista lemmikeistä, ei. Miksi minun silti pitäisi yrittää tappaa eläinharrastuskiinnostukseni ja eläinharrastuksiin liittyvä intohimoni sen takia, että jouduin luopumaan kissoista emmekä voi ottaa karvallista tai sulallista eläintä? Pitäisikö kaikilla olla kissa tai koira? Allergisten olla ilman lemmikkiä? Itselläni ei ole allergiaa, mutta miehelläni on. Ja uskokaa pois, en olisi luopunut kissoistani jos tämä ei olisi Se Oikea.

Jos lemmikki tuo ihmiselle paljon iloa ja syyn herätä joka päivä, hauskan harrastuksen ja uusia kavereitakin niin mitä siinä on väärää?

Jos lemmikki ei ole haitallinen tai huonosti pidetty tms.