207 vastausta aiheeseen

[Elven]

Ja heti kun on poikkeustilanne, sen joku tietysti löytää... Tuossa tilanteessa mulla oli kaikki emohiiret jo niin vanhoja ja huonosti lisääntyviä, että oli pakko jättää useampi poikanen eloon että saa vaihdettua uuden sukupolven. Kyllähän ne hitaammin kasvoivat kuin karsittu poikue, mutta kunnon ruokinnalla ovat ihan normaalikokoisiksi kasvaneet kaikki.

[Wiola]

Tottamaar hiiripoikueet pitää karsia. Mulla oli jalostuksen tuloksena mammoja joiden poikuekoot olivat 12-16...jätin 8 nakkia yleensä ja viikon parin päästä otin pari hopperia pois.
Mammat omissa bokseissaan poikastensa kanssa. Kauniita/terveitä ja hyväluonteisia hiiriä toimitin luottoihmisille ja kuolleita/eläviäkin pinkkejä/pakastehiiriä tarpeen mukaan..taisi mennä ihan Viroon asti.

Elven: Miten niin luonnossa hiiret synnyttää yhteispesiin? Faktaa?
Olen montakymmentä vuotta kolunnut kotomaamme luontoa ja aina sillä hiirimammalla on se ikioma pesä.
Hiiriuros normisti villinä ja vapaana asuu haaremissa jossa on noin 3-4 naarasta. Naaraat duunaavat omat pesät ja herrauros heitä vahtii, reviirirajat uroshiirillä on aika tarkat: toisen reviirille ei mennä eikä eukkoja varastella.
Vankeudessakin saman emon voi aina astuttaa sillä tutulla uroksella, ei sitä ukkoa tarvitse vaihtaa.

Sitten kun "labrahiiriruokakasvattajat" pitää tommosta 1+3-4 reviiriä 32:n litran smartissa..voi elämän kevät:( :pinch:
Luonnossa hiirien reviiri on aari-pari, ainakin siis satoja neliömetrejä luonnollista pohjapinta-alaa.

^Kannattaa ajatella pari kertaa...kun vertaa vankeuskasvatusta hiirillä luonnonoloihin.

Viimeksi muokannut Wiola, 15 marraskuu 2011 - 18:59.

[PikkuTolonen]

Mulla on tässä tullu sellasia huolettavia aatoksia että haluaisin jättää varmaan kaikki tulevat (karsitut) poikueet itelle. Ne on niin ihkuja, minkä sille mahtaa?!

Sittepä on parempi mahtaa ku on 400 hiirtä kotona :laugh:

No joo, jos nyt kuitenkin ihan vakavasti pohditaan, niin lopetusajatus on edelleen ihan yhtä neutraali, vaikka tosiaan pikku hiirulaiset on niin ylettömän ihania. Olin lähes varma että tulee joku väliaikanen jarru lopetusajatuksiin kun poikasia syntyy.

Antakee anteeks, ensikertalainenhan minä Ja vaikka tämä nyt ei melkeen mitenkään tähän liitykään niin kuulumisia sentään alotusajan korvienvälisistä...

[Bloodred247]

Itekin aattelin ennen ensmmäistä poikuetta että en varmaan halua laittaa poikasia ruuaksi, mutta ei niihin mitään kiintymistä sitten tullutkaan xP En välitä jyrsijöistä samalla lailla kuin matelijoista. Tottakai pidän niillä hyvät elinolot, sehän on selvä, mutta samanlaista kiintymistä kuin muihin eläimiin niihin ei tule, eikä näin ollen karsimisen/lopetuksenkaan kanssa ole ongelmaa, onneksi. Olisi aika toivotonta kasvattaa hiiriä ruoaksi jossei niitä pystyisi tappamaan x)
Huomasin kantapään kautta että karsiminen on tärkeää, kun ensimmäisen poikueen emo kupsahti kahden päivän päästä synnytyksestä. Poikasia oli 12, joten suosittelen pienoista vähentämistä.

[Miro117]

Kertokaas nyt ihan suoraan miten tapatte poikaset manuaallisesti.
Kun itse aattelin pientä kasvattamoa tehä ja myydä niitä käärmeiden omistajille.
Niin olen siis miettinyt että katkaisetteko niskat vai mitä.
Ihan ujostelematta suoraan kertokaa poikasten tappamis tyyli.
En siis itse mitään kikcsejä siitä saa vaan tosiaan aattelin pientä halppis hiiri/rotta kasvattamoa.

[Raisa Ojaniemi]

Voimakas päähän kohdistuva isku kovalla esineellä lopettaa pienen poikasen (alle 3 vrk ikäinen lain mukaan, mutta vielä 7vrk ikäiseen asti poikasilla on sukellus-refleksi jolloin kaasulla lopetettaessa poikanen sinnittelee luvattoman kauan..).
Halpaa hiirten kasvatus ei ole kuin vasta silloin kun kasvatuseläimiä on yli toista sataa.. silloinkin työn määrään nähden homma ei ole niin pikku juttu. Muutamalle käärmeelle ei ole kannattavaa kasvattaa itse ruokaa, kulut ovat moninkertaiset siihen verrattuna että ostaisi ruoat toiselta kasvattajalta.
Itsehän kasvatan hiiriä ihan omana harrastuksena, bonuksena käärmeeni saa niistä osansa.

[elinak]

Mäkin nyt sitten aloitin pienimuotoisen ruokakasvatuksen. Ihan vaan tällähetkellä omiin tarpeisiin.
Viikonloppuna käytiin hakemassa viisi kesyhiirityttöä ja yksi äijähiiri... ihan somia otuksia ovat ja ihan kiva kun talossa on taas pitkästä aikaa pikkujyrsijöitäkin :cheer:

Kuukauden päästä päästään vasta astutushommiin ja pari poikuetta teetän per hiiri... sitten saavat oleilla lemmikkeinä kunnes vanhuus iskee. Poikueista poimin homman jatkajat ja varmaan pari menee ihan lemmikiksi kummitytölle, kun tarvis tulee.

Hommasin oikein kunnon kasan noita smartboxeja ja kiipeilyköysiä ja pahvirullia ja ja ja....
Kyllähän noiden siimahäntien touhuja katselee ihan mielellään ja itsellä on hyvä mieli, että on tehnyt kaikkensa niiden viihtyvyyden eteen.

Lämmin autotalli valmistuu kesän aikana, eli jos kasvatustoiminta hieman suurenee, siirrän todennäköisesti hiirifarmin sinne ja otan myös rottia kasvatukseen.
Hiilidioksidi-pönttö on tässä rakenteilla ja etsin siihen sopivaa rasiaa. Tiedän millaisen haluan ja tarvitsen, mutta ei ole vielä tullut semmoista kaupassa vastaan. Tupperilla olisi

[Bloodred247]

Hiirten touhuja on tosiaan mukava katsella, ja kyllä noihin kiintyy. Ite lähin ruokakasvatukseen ihan silkasta mielenkiinnosta, enkä nyt haluaisi enää lopettaa x) Poikasten kasvua on kerta toisensa jälkeen mielenkiintoista katsella ja seurata, kuinka joistakin kasvaa aikuisia kesyjä hiiriä.

Olen kiinnostunut myös värimuodoista ja ajatellut opetella yhdistämään niitä. Teetän naarailla 1-2 poikuetta joista otan pari hyvän väristä poikasta ja katson minkä värisiä poikasia näillä sitten tulee. Tämä tuo lisää mielenkiintoa hommaan. Tiiä häntä vaikka tämä kasvatus lähtisi joskus ihan uusillekin urille…

Nythän näiden hiirien innoittamana hankin pari rottaakin, ne tosin ihan vain lemmikseiksi

[elinak]

Joo, on mulla noita jyrsijöitä ollut joskus pienenä, mutta siitä on siis 20 vuotta aikaa.
Mulla ei sitten taas ole mielenkiintoa minkään erityisen värin suhteen, mutta varmaan kaikki persoonallisemmat otukset jää henkiin

Ruuan koitan pitää noilla tosi monipuolisena, niin saa käärmeetkin sitten kaikki maholliset ravitoaineet niistä irti. Tällä hetkellä on käytössä ruokinnassa toi Rapunzel Hiirimix, ja lisäksi sitten pähkinää, rusinaa, pilttejä ja kermaviiliä yms. Aika paljon hyötyä on ollut tuosta hiirifoorumista ja siellä pyörivien kasvattajien jutuista.

Huomasin kyllä, että kotona kasvatetut hiiret oli käärmeelle paljon maistuvampia, kuin kaupan vastaavat... yhtään ei ollut turhaa kuonolla tökkimistä ja ihmettelyä. Onneksi tajusin ostaa noita käärmeen kasvattajalta hyvän satsin pakkaseen. Ne riittää kunnes omat hiiret alkaa olla tuottoisia.

[monna83]

Päädyin nyt ratkaisuun että alan kasvattamaan hiiret itse, rotat ostan jatkossakin. Miten käytännössä aloitan homman eli monta boksia/dunaa vähintään kannattaa hankkia ensi alkuun että saa homman pyörimään? Nyt kasvamassa 4 hiirityttöä, ovat nyt n. 9 viikkoisia. Uroksen tietenkin tarvitsen, sille oma loossi. Odottavalla mammalle aina oma vai voiko kaksi odottavaa mammaa laittaa samaan? Kuinka usein hankitte uutta verta populaatioon? Riittänee varmaan että hankkii tietyin väliajoin uuden pojan vai onko naaraitakin hyvä hankkia välillä muualta? Milloin hiiret ovat täysikasvuisia eli kauan niiden pitää antaa kasvaa kunnes voi laittaa pakkaseen? Karsintajutut tiedänkin. Kauan poikasten pitää olla vain emon kanssa kunnes ne voi siirää emoineen tyttölaumaan kasvamaan?

Viimeksi muokannut monna83, 05 huhtikuu 2012 - 21:58.

[Bloodred247]

^Oletko lueskellut http://hiiret.fi -sivustoa? Sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto hiirten kasvatuksesta

[monna83]

^ Juu, tuota sivustoa olen tavannut jo.

Nimimerkki ^Natina lupasi ohjeistaa minua paremmin s-postitse, suuret kiitokset hänelle siitä.

[Sherlock]

Itse en kasvattele tällä hetkellä kärmekselle, mutta kasvattelen ihan lemmikiksi. Kovasti miettinyt, että nyt kun tuo kärmes on, josko kasvattais tuossa ohella sitten ihan ruuaksi myöskin lemmikkipoikueiden kasvatuksen lisäksi.

Mun pitäis vaan hankkia tuo hiilaripönttö, ketuttaa kyllä kun tulee jotain kasvaimia, niin täytyy turvautua muihin kikkoihin :/ (ja lakihan ei siis varsinaisesti salli muita keinoja muutenkuin hätälopetukseen). Max. 3vrk ikäiset olet lopettanut ihan nakkaamalla kovalle lattialle, ei ole ollut ongelmia tuon kanssa ikinä. En koe hyväksi sitä, että murskataan kallo, koska oma sihti on niin huono että ois omat sormet vaarassa.

_

Ja tuohon karsimiseen. Kyllä, ehdottomasti poikueet on karsittava sopivaan kokoon, oli kyse sitten ruoka tai lemmikki/näyttelyhiirikasvatuksesta. Ehdottomana maksimina pidän 6 poikasta ja mielestäni hyvin monelle sekin tuntuu olevan jo liikaa.

[^Natina]

Kuinkahan kovaa soot niitä napauttelemassa kun omien sormien puolesta pelkäät o.O Itse en pidä en edes pidä poikasesta kiinni ollenkaan.

Mielestäni tuo lattioihin ja seiniin viskominen on ihan käsittämättömän JÄRKYTTÄVÄÄ! Ja tälläistä ei pitäisi edes hyväksyä -.- sanon ma! Tämä nyt ei ole pelkästään sulle vaan kaikille jotka niin tekevät, ja tähän tuppaa nykyään törmäävän ihan liiaksikin...
Kai mä oon sitte vaan jo niin kauan näitten kans "pelannut" etten voi käsittää tätä nyky trendiä..

Minusta on sääli että hiiriäon jalostettu siihen että voivat hoitaa nykypäivänä vain 4 kpl poikasia.. Omani hoitavat helposti yhä edelleen sen 8 poikasta (itse pidän sitä maksimina oli sitten lemmikki, jalostus tai ruoka kasvatus (mitä kaikkea niistä itse teen)).

[Sherlock]

Niin kovaa että varmasti mun käsissä lähtee henki. Koen kuitenkin helpommaksi nakata lattialle, jota tekee useampikin kasvattaja. Hyväksi todettu keino meillä ja nakki kuolee heti. Mietin aikoinaan aluksi myös niskojen katkaisemista esim. viivottimella, en kokenut itselleni hyväksi tavaksi tuota.

Mä en itse henk.koht "salli" sitä, että poikasia jätetään yli 6. Itse olen pari kertaa jättänyt 6 poikasta emolle, kun totesin tovin tuumittuani että emo selviää. Tätä nykyä kuitenkin jätän poikueisiin vain 4-5, minimoidakseni kaikki riskit.

[Wilkku]

Koen kuitenkin helpommaksi nakata lattialle, jota tekee useampikin kasvattaja. Hyväksi todettu keino meillä ja nakki kuolee heti. Mietin aikoinaan aluksi myös niskojen katkaisemista esim. viivottimella, en kokenut itselleni hyväksi tavaksi tuota.

Se että useampi kasvattaja tekee jotakin ei tee siitä yhtään sen hyväksytympää tai parempaa tapaa hoitaa asia. Monet ihmiset hoitavat maailmassa paljon asioita tavoilla, joilla niitä ei pitäisi hoitaa.

[PikkuTolonen]

Ite kun jouduin ensimmäistä kertaa tappamaan pinkkejä niin kyllä kävi mielessä ainaki miljoona kertaa että jos nakkaisin lattialle, kuolisi pinkki varmasti paljon helpommin. Mulle oli suositeltu tapaa katkaista niskat jollaki esineellä, lusikanvarsi, meisseli jne... Sen sitte tein ja oli niin kamalaa räpellystä koko touhu. Missään en ollu päässy sitä näkemään eli perstuntumalla vaan. Ehkä se jonain päivänä on helppoa mutta ymmärrän kyllä täysin miksi porukka tahtoo paiskoa niitä lattiaan.

Muoksis; mulla ei oo edes sitä luksusta että mies alkaisi niitä tappamaan, siksi se on ollukki niin vaikeaa. Tulin miettineeksi siksi jo koko hiirikasvatuksen lopettamistakin. Päätin olla sisukas ja jatkaa

Viimeksi muokannut PikkuTolonen, 23 huhtikuu 2012 - 10:24.

[Bloodred247]

Itelläni ei oo tullut mieleen paiskata hiirtä lattialle, jotenkin se siististi niskojen katkaisu tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kun luin karsimisesta, kaikki suosittelivat niskojen taittoa, joten se on sitten jäänyt tavaksi. Pään kokonaan irti leikkaaminen ei kuitenkaan oikein iske, sekin on suht käytetty tapa..

[^Natina]

En mä mitään niskoja kiskase poikki..

Oikean lainen sopiva kalautus sopivallla esineellä mikä sattuu oleen lähinnä oikeaan paikkaan tappaa pienen heiveröisen hiiren.

Lattiaan/seinään paiskominen ei minulla ole ikinä ollut vaihtoehto.

[Cyanus]

Meillä tuollaiset pinkit ja hiukka isommat tapetaan ihan kalantainnutusnuijalla. Ei tarvitse kuin vähän tiputtaa se pään kohdalle niin on varmasti henki pois. Isommat sitten kalautus tuolla nuijalla ja varmuudeksi saksilla ym. terävällä vedetään niskat poikki. Kaikki ohi sekunneissa. Tietenkin pari ekaa kertaa meni harjoitteluksi mutta takuulla helpompi ja nopeampi kuin nuo hiilarisysteemit sun muut.
On myös kätevää, jos on nirsoja syöjiä niin joskus vastatapettu, vielä lämmin kelpaa, vaikkei sitten muuten vilkaistaisikaan.

Lattialle paiskominen kuulostaa hankalalta. Miten voi olla varma että kuolee ensimmäisellä heitolla? Ja eikö se hiiri mene ihan "muussiksi" jos sen heittää lattialle?


Itse olen about vuoden kasvattanut hiiriä omille käärmeille ja liskoille ruuaksi, jotkut ovat lemmikiksikin päätyneet ja ihan omaksi iloksi niitä alunperin otin. ( Lupa heltisi raavaammalta puoliskolta, kun sanoin että hoidan hiiret itse, myös lopetuksen ) Tälläkin hetkellä kaikki 18 smarttia+2 dunaa käytössä (+4 häkkiä varalla), pojilla ja synnyttävillä naarailla omat, muut sekalaisesti. Pinkkejä olen jättänyt emosta riippuen 4-8 ja siitä sitten karsinut osan, kun sopivaan kokoon ovat kasvaneet. Tauot olen myös pitänyt poikueitten välillä.


Näin siis meillä.