Meillä asustaa kaksi käärmettä: Edelweiss ja Lucas. Olen kolmevuotiaasta saakka halunnut omaa käärmettä, ja tämä pitkäaikainen haave toteutui viimein lokakuussa 2010, kun rakas Edelweiss tuli taloomme. Edelweiss on Ruotsissa samaisena kesänä syntynyt kalifornian kuningaskäärme, ja on väritykseltään striped albino.
Nuorempi tulokkaamme Lucas on Italian Firenzessä 2011 syntynyt normaalivärinen kuningaspython. Lucas saapui kotimme lämpöön maaliskuussa 2012 hieman myöhäisenä "joululahjana". Yllätys oli pienoinen kun joulun alla tilatun tytön ilmoitettiinkin olevan poika ennen kuin tilaus lähetettiin, ja Nebelistä tulikin Lucas.
-------------------------------------------- oo ------------------------------------------------- oo ------------------------------------------------------
Edelweiss (tuttavallisesti "Eetu" tai "Veisti") on perheemme "kesytön kiukkupussi", eikä pidä käsiteltävänä olemisesta. Poika on minulle kuitenkin hyvin, hyvin rakas, vaikken tuota kaunista kullannuppua kykenekään "lellittelemään" paljain kätösin. Silti, vaikka kuinka pinkki pikkumieheni minulle lasin samalla puolella tuittuileekin, tulee tuo miltein aina tiettyä uhmakasta uteliaisuuttaan tutkailemaan minua ja puuhiani jos vain terraarion lähistöllä hyörin. Tämä terraarionsa ehdoton kuningas rakastaa kaivelua ja kiipeilyä, muttei voi sietää vettä, eikä täten miltei koskaan lilluttele vesiastiassaan ja suihkuteltaessa irrottaa jopa ruoastaan mikäli vain täten välttyy suihkulta.
Lucas on luikerokaksikostamme se ihmisystävällisempi persoona. Lucas oli etenkin aluksi varsin rauhallinen ja "hiljainen" pieni pallero, ja alusta saakka poika käyttäytyi hyvin kiltisti ja mallikelpoisesti jopa minun kaltaiseni noviisin käsissä. Lucas on oikein herttainen ja rakastettava olento. Nykyisin poika on jo alkanut olemaan aktiivisempi käsiteltäessä, ei ujostele/käperry palloksi liiemmin ja tulee yhä vain aikaisemmin illalla esiin piilostaan. Yöaikaan italialainen hurmurini paljastuukin varsinaiseksi kiipeilijäksi, joka tuntuu kuumeisesti pyrkivän mahdollisimman ylös, ja pysyy tyynenä kuin viilipytty vaikka välillä oksalta tipahtaisikin.
On ollut mielenkiintoista seurata kuinka käärmeet ovat yksilöitä, molemmilla täysin erilaiset persoonat ja kuinka niin erilaiset matoset voivatkin molemmat olla niin rakastettavia.
En luopuisi kummastakaan mistään hinnasta, vaikka ex-käärmekammoinen äitini kovasti kammoaakin Eetua. Lucas taasen on oikea äidin lellikki.Vielä minulla on paljon opittavaa käärmeistä ja omistakin pojistani, mutta tekemällä oppii~ Ja ehkäpä tuo villi albiinokin vielä saadaan kesytettyä jonakin kauniina päivänä, en ole vielä heittänyt pyyhettä kehään
Kiitos ja kuittaus kaikille jotka ovat jaksaneet lukea tämän koko litanian, toivottavasti vähemmän lukuinnokkaat eivät lahtaa minua tekstin paljoudesta~
Tähän loppuun vielä muutama kuva pojistani.
Lisää parempilaatuisia kuvia löytyy osoitteesta http://sealterbloind...allery/37803850 !!
Toivottavasti käytte vilkaisemassa
