9 vastausta aiheeseen

[tonikin]

Ihmistoiminnan puitteissa lisääntynyt lähiöluonnon vapaa-ajan käyttö ja rakentamisen kiivas tahti ajaa monet paikalliset ja mahdollisesti suppeat kyy populatiot yksinkertaisesti olemattomiin, puhumattakaan yksilötasolla häiritsemällä poisajetuksi, tai mikä yleisintä: tapetuksi tulemista.

Mutta jo pelkkä eristyminen erilleen on varmasti pitkällä juoksulla on se ensimmäinen hälytyskellon sointi, jonka avaama trendi on helposti veikattavissa.

Ongelma on oikeastaan esillä kaikkialla missä kyiden ja ihmisten elinalueet menevät päällekkäin.
Ja miksei menisi: Agraari ja kyläkokoisen rakentamisen ja maanasuttamisen myötä kyille on tullut monia hyvä elinalueita. Rakentamisen laajetessa ja kulttuurin painottuessaan luonnosta yhä kauemmaksi ollaan entistä useammin pieniltä kyläteiltä ja pellonpientareilta urbaanissa asfaltti ja betoni ympäristössä. Sukkessio ja ympyrä tuppaa sulkeutumaan puhumattakaan rakentavasta ja sitä ylläpitävästä vuorovaikutuksesta ympäröivän luonnon kanssa.

Samaanaikaan kun kyiden siirron mielekkyydestä väännetään puolesta ja vastaan (geeniperimän paikallistasolla "puhtaana" säilyttäminen, joka omasta mielestäni kuulostaa joissain tilanteissa museointi tavoitteiselta) tai eri populaatioissa jo erityneissä tai toisistaan maantieteellisesti erillään elävissä, toistaiseksi tuntemattomien loisten, virusten, sienien tai tautien siirto sekä yksinkertaisesti vieraaseen ja soveltumattomaan elinympäristöön siirto on lukemani perusteella askarruttanut lukemani perusteella keskustelijoita tällä foorumilla vuosikaudet.

Tämänpäiväinen kyiden spottaus kierrokseni oli edellämainittujen teemojen osalta, omalla kohdallani ajatuksia nostattava. Tässä siitä:

Aivan Turun keskustan kupeessa on virkistäytymis käytössä oleva, pienehkö vanhaa puustoa kasvava osin kallioinen alue. Tämä rajautuu tiukasti rakennetun ympäristön ja tiestön sisään.

Tiedän entuudestaan Turun eläinmuseolta saamani vinkin perusteella että alueen laitamilla on erittäin harvalukuinen kyy populaatio. Tänä kesänä Krisun kanssa lähimaastoa kierrellessämme löysimme uuden, pienehkön talvipesän. Tässä paikassa olen sitten vieraillut tänä keväänä niin paljon kuin aikaa on vain piisannut ja kelit ovat sallineet.

Parin viime kerran aikana olen pannut merkille että paikan maastoa on myllätty tavalla joka on edellyttänyt jotain keppiä, karahkaa, työkalua, risuja on siirrelty, yms..

Tänään paikalla käydessäni huomasin että Krisun kanssa spottaamamme paikka onkin osa yksityisaluetta. En ole huomannut kylttiä aiemmin koska aiemmat kulkureitit ovat kulkeneet joko peltojen tai metsän kautta, eri suunnista kuin tietä kulkien, josta kyltit olisivat tulleet luontevasti eteen.

Tänään tyhjänä spottaamaani talvipesän ja sen ympäröivän tienoon kulkemisten jälkeen kuulin jutustelua tämän yksityisalueen keskellä olevan vanhan maatilan pihalta. Kyy reissujeni luonteeseen on useesti kuulunut paikallisten kanssa jutustelu, sekä havaintojen, talvipesien, yms keräämis mielessä kuin paikallisten asenteitakin selvitellen. Siispä pihalle kohteliaasti kyselleen; saisiko pihatöissä olevaa vanhaa pariskuntaa jututtaa(;

Ja sehän sopi(:
Tovin keskusteltuamme pääsimme itse asiaan. Paikan omistaja aristeli kyy havainnoistaan kertomisesta mutta tästä päästiin onneksi yli, pointin saattaa arvata tässä vaiheessa..
Keskustelun aikana selvisi että uutena spottaamastamme pesästä on tapettu omistajan toimesta tänä vuonna kolme kyytä ja viime vuonna kolmetoista kyytä, jne.
Myös pihasta ja sitä reunustavasta alueesta on tapettu yksittäisiä eläimiä.
Ymmärsin myös että kyitä tapetaan myös muiden toimesta, ja omistajan tulkinnat kertoivat selvästi kannan huvenneen lujaa vauhtia.
Myös historia oli sitä tavanomaista: -50 luvulla kyitä oli poltettu suuria määriä talvipesiltään mm. parinsadan metrin päässä olevalta parustusrauniolta.
Sen sijaan nyt jututtamani entisen maanviljelijän havainnot kyistä ovat alkaneet vasta eläkkeelle tultuaan. Selitys voisi toimia sitä kautta että nyt on enemmän aikaa katsella ja vain puuhastella sekä istuskella pelloilla ja pihamiljöössä. Toinen voisi olla kasaan puristunut elinalue. Tämä aika on veinyt hengen yli kahdelta sadalta kyyltä.
Kaikki tämän vuosituhannen puolelta.

Lisäpainetta näille jäljelle jääneille rippeille on tulossa kun talvehtimis alueen pitkänomaisen, peltoon rajoittuvaan, paikallisesti luohikkoisen reunamaan rajoittuvan suuren pelto aukean kaavoitus kuviot tulevat piakkoin päätökseen: Paikalle nousee parisenkymmentä kerrostaloa.

Viiden vuoden päästä tätä useisiin suuriin teihin sekä asutusalueisiin rajoittuvaa kyy kantaa ei enään ole. Sillä ei ole enään tilaa. Jo nyt, viimeisen viiden vuoden sisällä laitamille on tullut mm.rivari asutusta ja tämä on tuonut varmasti lisä painetta ajaen populaatiossa hengissä säilyneitä ainavain suppeammalle alueelle.

Tilanteessa ei ole mitään uutta: Tämähän on erittäinen yleinen suunta.
Tästä huolimatta en ole lukenut kotimaisten tutkijoiden mietteitä tai lausuntoja tämän kehityksen merkityksestä. En tokikaan ole saattanut lukea kaikkea kyitä koskevaa kirjoittelua joten myönnän rajallisuuteni, mutta toivoisin topikkiin keskustelua asiasta.

Ruotsista muistelisin lukeneeni rakentamisen vaikutuksesta suppeneviin kyy populaatioihin.

Jokatapauksessa dilemmani on tämä: Aion lähteä siirtämään edellämanitun pihapiirin ympäristöstä kaikki kiinni saamani elävät kyyt. Osaltaan olen jo tänään sopinut emännän lapion sijaan hengen säilyttävää käärmekoukkuani sekä säännöllisiä spottaus reissuja.
En haluaisi viedä niitä kolmea-viittä kilometriä kauemmaksi ja uuden paikan hakemiseen käytän maasto karttaa, mahdollisia ekologisia käytäviä siitä lukien.
Pidän kiinniottoja varten omaa koukkua, jota en sotke kämppäni kalustoon kuuluvien omien käärmeitteni käsittelyssä käyttämiini. Ilmoitan myös kyistä Turun eläinmuseolle, tiedän että he keräävät mahdollisesti positiivisesti/negatiivisesti asennoituen siirron tulokset.

Tämä on pläänini.
Tiedän että monella foorumilla kirjoittavalla ja sitäkin useammalla rekisteröitymättömällä sivusta seuraajalla on tulevanakin kesänä edessään tilanteita jossa tappamisen ja siirron välinen dilemma on todella konkreettinen, eikä tilanteen tarvitse olla näin "dramaattinen".
Toki vaikeampiakin keissejä varmasti löytyy kuten omakotitalon piha täynnä ohi pulikoivia kyitä, jne..

Kuulisin mielelläni ajatuksia puolesta ja vastaan, koska tämä on samalla julkista tiedon jakoa sekä mahdollisiin siirtoihin ja konfliktien ehkäisyyn kannustavaa keskustelua, jonka googlekin saattaa aikanaan spotata(;

[Apep]

Henkilökohtaisesti suhtaudun aika skeptisesti siirtämiseen. Minulla on kuitenkin lähinnä kysymyksiä, ei varsinaisia vastauksia.

Mitä siirtämisellä yritetään saavuttaa? Onko tavoite luonnonsuojelullinen vai eläinsuojelullinen? Mitä vaikutuksia siirrolla on vastaanottavaan populaatioon tyypillisesti ja pahimmassa tapauksessa? Eikö vastaanottava populaatio ole jo kantokyvyn rajoilla? Onko se sen arvoista? Jos (ja nimenomaan jos) luonnonsuojelu ja eläinsuojelu ovat vastakkain, kumpi on tärkeämpi?

Pelastumisprosentti ei mielestäni ole kovinkaan tärkeä argumentti siirtämistä vastaan. 1% on nimittäin aina enemmän kuin 0%.

Viimeksi muokannut Apep, 08 huhtikuu 2012 - 18:30.

[tonikin]

Joudun toki arvioimaan tilannetta vajaalla tiedolla.

En tiedä vastaanottavan elinalueen ravintotilanteesta, pohjaustaen sitä sisilisko ja pienjyrsin kantoihin.
Toisaalta tämä on ikuinen tuntematon alue, koska tähänkin vaikuttaa sekä alueen sisäinen käyttö ja kuormitus, kuten sen ulkopuoleltakin tapahtuva. Mitä lähempänä taajama-aluetta sen enempi kissaa ja varislintua sekä suppanaa, ja tämä näkyy suoraan lisääntyneenä predaationa niin kyiden saaliseläimiä kuin osin kyitäkin kohtaan.
Myös se että elinpiirit rajoittuvat yleensä ns.reuna vyöhykkeille on merkki siitä että myös muu lajisto on rikkaampaa ja usein yksilömääriltäänkin runsaampaa, varsinkin kyyn ravintoeläinten osalta.

Myös muuttuneet metsän puuston teolliset- ja joutomaiden sukkessiokierrot vaikuttavat suuresti.
Ennalta määrättävyys on mielenkiintoinen, mutta kenentahansa hahmotettavina äärimmäisen vaikea ja monimutkainen teema.
Osaltaanhan siihen vaikuttaa Turun kaupungin alati muuttuva ja ennalta hyvin vajaasti tiedetty maankäyttö.

Stabiilia ja pysyvästi mitattavaa tilaa ei ole eikä taida tullakaan.
Käsittääkseni jo pelkkä yhtenä vuotena paikallisena tapahtuva kettupariskunnan pesintä tekee hetkellistä lovea pienjyrsin kantoihin. Enkä usko sisiliskojenkaan säästyvän siinä, vaikka tätä puolta ei suoraan ole tutkittu ulosteanalyysien pohjalta.
Tarkoitan nyt vaikkapa sislareiden heräämiseen liittyvänä, mutta ajallisesti vuodenkiertoon kenties kohtuullistakin ravintoympyrää näyttelevänä tulkintana?

Se, mikä merkitys toisesta populaatiosta tulleilla yksilöillä uudella alueella entuudestaan elävään kantaan on, noudattaa osaltani samaa kaavaa: Tätä voi ja kannattaakin miettiä. Pahimmillaan ongelmana näkisin äkillisesti ja liiaksi tiheentyneen populaation parasitologisen, aivan relevantin riskin. Tämähän voisi olla lähtöisin jo nyt kuoppaamisen laidalla kiikkuvan populaation ongelma?
Mutta rakennushistorian ja maankäytön pohjalta kuten kyiden talvehtmistakin suosivana paikkana en uskoisi ensimmäisenä siihen. Mukana on lisänä ollut ihmisen vahva leikkaava vaikutus kyy kantaan.

Lähitienoilla olisi varmasti jaossa kansansuusta tietoa paikoista joista kyyt on tuhottu aikoinaan (mm.talvipesien poltto keväisin kyiden noustessa on ollut enemmän kuin yleistä), mutta josta on myös asutus väistynyt autioitumisen takia pois eikä uutta elinkykyistä ja kasvavaa kantaa ole päässyt syntymään alueen eristyksessä olemisen takia. Tällaisia paikkoja olen spotannut, sekä maastossa käyskennellen että myöskin paikallisten kanssa juttuun päästessäni mm.Kustavista, mutta nyt puheena olevat kyyt eivät liity tuohon paikkaan.

Nyt puheena olevan paikan ympäröiviltä kilometreiltä en ole tällaista paikallisten jututtamis kierrosta voinut tehdä.
Muuhun ajankäyttööni suhteutettuna alue on liian laaja.

Osana eläinsuojelua voi toimia myös perimän liikkuminen tilanteessa jossa isoloituminen on kovassa vauhdissa.
Eli en tiedä osaanko eritellä asiaa, ainoastaan jompaankumpaan kastiin. Pääpaino on keskustelun herättäjänä sekä yksilöihin kohdistuvana, mahdollisimman pitkälle puolin ja toisin tehtynä siirtona (enempi hautovana shakki terminä ilmaistuna kuin vielä kerättyinä yksilöinä), vaikka jo kirjoittamiseni syy ja lähtökohta on itselleni selvempi.

[Fiu]

Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta projektilta ja omasta mielestäni myös varsin kokeilemisen arvoiselta. Eiköhän tuossa tapauksessa kyse ole enemmänkin juuri eläinsuojelullisesta näkökulmasta, sillä luontoahan tuolla alueella on enää turha suojella (jos on kerta kaavoitettu ja alueelle meinataan rakentaa). Toki olisi myös hyvä ottaa selvää sen alueen ruokatilanteesta, jonne kyyt meinaat siirtää. Hieman osviittaa ruokaeläinten tilasta saa mm. ulosteiden ja jälkienkin perusteella, erityisesti näin kevättalvella tällaisten asioiden huomioiminen on hieman helpompaa kuin myöhemmin. Onko mielessäsi jo jokin tietty alue, jonne meinaat kyyt siirtää?

[tonikin]

Myyräkannat on kauttaaltaan hyvät täällä päässä Suomea.
Päälle tulee vielä kohtapuoleen ensimmäisten poikueiden dispersointi.
Tässä on melko hyvän kuvan tarjoava valtakunnallinen kartta: http://www.metla.fi/...yyratiedote.htm
Kartan koostajalta kuulin vielä männä viikolla ajantasaisemmankin tilanteen; kantojen nousu trendi jatkuu.

Sisiliskojen suhteen asia on jo osaltani vaikeampi todennettava.

Toisekseen mitä tiedämme siirrettyjen berusten liikehdinnästä?
Lukisin mielelläni tutkimuksia aiheesta.
Tämähän on teema joka tulee joka kerran esille kun mökkiläinen kuskaa käärmettä ämpärissä tonttinsa ulkopuolelle.

Se mikä vaikutus yksittäisille ihmisille tai laajemminkin ihmisyhteisöille tulee tilanteesta jossa yksittäisten eläinyksilöiden suojelu tai auttamistoimenpiteet kohtaa arjen, ei ole mielestäni tullut vielä esille keskustelussa. Itekin unohdin sen tuosta alusta.
Tätä ulkoistetaan mielestäni täysin turhaan ekologisesta ja biologisesta tutkimuskentästä.
Pilkkuja voi käsitellä monin eri tavoin..ihmisen ja ympäröivän luonnon vuorovaikutus on jokatapauksessa fakta, kyse olisi enemminkin siitä miten siihen voisi vaikuttaa; kuin olla vaikuttamatta lainkaan?
Varsinkin kun joukossamme on ihmisiä joita nämä teemat selvästikin kiinnostavat.

Yksi mahdollisuus useissa paikallista faunaa ja miksei osin flooraakin "kuuntelevissa" tilanteissa olisi ottaa kaupunkisuunnittelussa ja rakentamisessa ekologisten käytävien jättö, tai ainakin pitää ne auki ns. viimeiseen saakka kunnes lähiö on jo rakennuksista tukossa. Tämä mahdollistaisi joidenkin yksilöiden kuin kantojenkin alta pois liukumisen, mutta tällöinkin luonto elää ikuisessa epätasapainossa ulkoa painostuksen takia tulleiden yksilömäärien takia. Toisinaanhan tämä johtaa joillain lajeilla kantojen, ihmisen toimesta suoritettuun sääntelyyn luokuin ja asein. Tällöinkin ihminen on useimmiten se kärsimystään rahassa laskeva mittari, ei luonnon "tasapaino".

Lähes järjestään kaikki ihmisen toimet vaikuttavat nykyään rampauttavasti luontoon ja kaikista eniten meidän jokaisen arkipäivän elämäntäpään kytkeytvät tavat. Piste sieltä, piste täältä; ja olemme valikoimassa pakasta itsellemme mieleisiä tapoja hahmottaa ja tutkia maailmaa.

[Timo]

Tässä kun puhutaan ilmeisesti kokonaisen populaation pelastusyrityksestä, katsoisin hyödylliseksi pohtia muutamaa seuraavaa kysymystä. Ikävä kyllä aikani ei tässä riitä tämän kummemmin pohtimaan kuin vain tarjoamaan kysymyksiä joihin perustaa oman arvionsa. Pahoittelen jos kirjoituksessa on epäjohdonmukaisuutta. Alla olevilla kysymyksillä en myöskään pyydä varsinaisesti vastauksia itselleni.

Käsitän että populaatiosta vähentyneiden kyiden määrä on siis yli 200 yksilöä mutta mihin tämä arvio perustuu? Kirjoitelmassa mainittiin että nämä reilut 200 on siis tapettu tämän vuosituhannen puolella eli 11–12 vuodessa joka tekee noin vajaat 20 kyytä vuosittain?
Populaatiodynamiikka tulisi tuntea. Onko ollut vaihtelua/mahdollisuutta toisistaan erillään olevien (osa) populaatioiden välillä? Metapopulaatio? Ajoittaiset kannanvaihtelut? Mikä on tämän kyseessä olevan populaation (osapopulaatioko vai mikä?) koko ja todellinen tilanne tällä hetkellä ja mitä se on ollut, tämän arvion ei tulisi perustua vain mutu-tuntumaan vaan laskennallisuuteen (pään kuvion tunnistus tai suomumerkintä jne.), yleensä inventointiin? Koiraat, naaraat ja nuoret yksilöt? Kuinka monta lisääntymisvuorossa olevaa naarasta esimerkiksi tänä vuonna on? Mikä on ollut populaation positiivinen kehitys eli minkä verran lisääntyvät naaraat ovat tuottaneet poikasia ja mikä on tilanne nuorilla yksilöillä? Minkä verran poikasia tai nuoria yksilöitä on tapettu? Nämä piilottelevampina selviävät usein paremmin. Reilussa vuosikymmenessä, on kuitenkin sukukypsyyden saavuttanut jo useampi yksilö.

Tuon ”Krisun” kanssa löydetty pienehkö talvipesä, kuinka monta näitä on vai onko se ainoa? Seuraavan kerran tyhjänä löydetty ”spotattu” talvipesä, oliko se tuo sama ja mikä siis oli yksilöiden tilanne? Olivatko ne siirtyneet jo parittelualueelle vai peräti kesäalueelle siellä päin Suomea vai peräti tapettu? Oliko siinä sukupuolijakauma minkälainen ja talvehtiko siinä myös poikasia tai nuoria?

Ovatko yksilöt kesäpaikalle vaeltavia, tapahtuuko parittelu talvipesän tuntumassa vai siirtyvätkö yksilöt kesäpaikalle pariutumaan? Minkälainen siirtymämatka yksilöillä on kesäpaikalle ja siihen liittyvä vuodenaikaisvaihtelu? Minkälainen kesäpaikka yksilöillä on? Tämä vaikuttaa mahdollisen uuden paikan valintaan. Siirrettyjen eläinten liikkuvuus on lähes aina voimakasta ja epänormaalia. Uskollisuus vapauttamispaikkaan on matala, liikkuvuus etenkin ensimmäisenä vuonna on voimakasta ja etsivää. Kuolleisuus on hyvin suurta siirretyillä käärmeillä.
Espoossa useampaa rakennustyömaiden takia tuhon alle joutunutta talvipesää, tai oikeastaan niiden merkittyjä yksilöitä jatkossa seuranneena, kyiden omaehtoinen häiriöstä johtuva siirtyminen läheisiin kahteen talvipesään (etäisyys 1.4-2 km) oli yleistä. Huomioitava on se että joitain yksilöitä silti liikkui seuraavan kesän syksyllä ensin takaisin tuonne vanhoille talvipesille, josta hakeutuivat jälleen pois koska paikkaa ei ollut, vaikka olivat jo talvehtineet eri paikassa. Tämän turhan liikkuvuuden takia riski menehtyä oli suuri sekä energian kulutus heikensi talven yli selviämistä. Näihin eläimiin ei kajottu vaan ne liikkuivat ilman minun vaikutusta.

Minkälainen todellinen, fyysinen talvehtimispaikka (”pesä”) kyiden nykyisellä paikalla on verrattuna uuteen paikkaan? Uuden paikan valinnassa tulisi ottaa huomioon talvehtimispaikka, kevät/syksy alue, parittelu/lisääntymisalue sekä kesäalue. Onhan selvitetty uuden paikan soveltuvuus kyiden talvehtimiseen, varsinkin poikasten ja nuorten kuolleisuus on talvehtimisen osalta suurta, joka aina kertautuu tällaisissa siirtoyrityksissä. Mikä on ajankohta kyiden siirrolle? Mihin kohtaan kyyt uudessa paikassa siirrettäisiin, on huomioitava se että talvehtimispaikalle niiden ennemmin tai myöhemmin on löydettävä joten mistä hajujälki pesälle saadaan? Ihmisen valitsemana talvipaikka ei ole mahdollisesti riittävän hyvä. Alueiden maaperäkartan tiedostaminen, maalajien vaikutus soveltuvaan elinalueeseen on tärkeä, mikä olemassa olevan populaation tilanne maalajiin suhteutettuna? Minkälainen kasvillisuus on molemmissa paikoissa? Yksilöiden (ei vain yhden tai kahden yksilön) värityksellinen jakauma verrattuna uuden paikan yksilöihin?

Onko oletetussa uudessa paikassa ollenkaan kyitä vai ei? Siirrolla toiseen populaatioon kun on suuret riskinsä, siirretyn kannan perimä voi vaikuttaa olemassa olevan kannan ominaisuuksiin haittaavasti. Tunnetaanko sopeutuvuudet siis hyvin vai ei? Suosittelen perehtymään käsitteisiin tällaisten siirtojen osalta. Siirretäänkö eläimet täysin uudelle alueelle (introduction) vai jo olemassa olevien kyiden populaatioon tai historiallisesti tunnettuun esiintymispaikkaan (esim. relocation/translocation)?

Myyräkannan selvittäminen tuon metlan sinänsä hyvän kannanarvioinnin suhteen on paikallisesti epävarmaa, eikä voi perustua pelkästään siihen. Kannoissa on huomattavasti alueellisia vaihteluita, suosittelen tähän hakemaan tarkempaa tietoa vaikka pöllöpuolelta jos mahdollista. Lisäksi etenkin nuorten yksilöiden ravinnon käyttö on vaihtelevaa ja paikkakohtaista. Olen eri alueiden poikasravinnon kohdalla kirjannut sisiliskoista sammakoihin ravintokirjoa, riippuen poikasten kesäpaikan sijainnista ja habitaatista.

Summa summarum. Tämän kaltainen siirtotyö on hätäratkaisu ja puutteellisilla tiedoilla, sillä voi olla täysin negatiivinen vaikutus itse lajin hyötyä ajatellen enkä siis yllä olevalla edes kannusta tähän. Mikäli tähän sitten kuitenkin aiheen aloittajan toimesta päädytään, työn ei pidä loppua siihen kun muutama käärme on siirretty ja saatu tiukkaa luonnonsuojelijan mainetta. Siitä seurantatyö vasta alkaa.
Kuinka pitkään siirtoa tehdään, yhden kesän, kaksi kesää? Mikäli työ on lyhytjänteistä, paikalta siirretään mahdollisesti ainoastaan liikkuvimmat ja näkyvimmät yksilöt, koiraat. Entäpä työn lopahtaessa?

Timo Paasikunnas

[tonikin]

Tokihan minä odottamiini kysymyksiin vastaan, en ainoastaan itselleni vaan muillekin, puhtaasti mielenkiintoista topikkia kiinnostuneena seuraavillekin. Alkuun olin kahden vaiheilla kirjoitatko laisinkaan tähän topikkiin koska poltit hihasi aivan syyttä toisessa keskustelussa. Itse en pysty kylmän analyyttiseen, kaikesta muusta kontekstista ja kokemuksesta irroitettuun kanssakäymiseen. En voi vaatia muilta samaa mutta pidän silti oikeutettuna saada ilmaista itseäni tyhjentävästi.

Sulta tuli melkoinen litania erillisiä, laajoja sekä spesifisiä kysymyksiä ja joiltain osin olen jo vastannutkin niihin, mutta tiedän ettet ymmärrä akateemista asioiden tutkimattomuutta. Miten voin sitten perustella, olla varma, epäillä tai mutuilla, yms..?
Hetkittäin niistä nousee fiilis jossa vanhemman roolin ottanut kysyy ensimmäistä polkupyöräänsä odottavalta penskalta, että miten ihmeessä aiot tai luulet opettelevasi polkemaan polkupyörällä(:
Toivottavasti ymmärrät humoristisena kokemani asetelman.

Katsotaan mitä saan tässä pitkän päivän väsyttäneenä kirjoitettua ja palataan asiaan vielä uudestaan.
Kaikkea en missään nimessä jaksa nyt kirjoittaa ja ymmärräkään ajatella puhki. Pitää päästä kiinni niihin rentouttavampiinkin herppi.netin aiheisiin. Vastauksia toki saat parhaani mukaan ja moni seikka johon en välttämättä tule vastanneeksi johtuu siitä että saisin vain kirjoittaa listaa; että huomioitu on. Ei tokikaan odottamallasi tavalla mutta kuitenkin.
Uuttakin tietoa ja katsantokantoja tarjoat kosolti, ja iso kiitos niistä. Tätä osastoa ei ole ikinä liikaa. Päinvastoin..
Siksihän nostin asiani tapetille: Haluan saada lisää tietoa sekä laajentaa ekologista käsityskykyäni muiden avulla.
Geologinen tutkimuslaitos tulee tämän johdosta mukaan seuraavaksi.

Puheena olevan populaation eritymishistorian olen tulkinnut etsimistäni kartoista. Ne esittävät laajemmin alueen ja sen ympäröivien maiden rakennuskannan kehityksen sekä kasvavan tiestön mukana tuoman mosaiikin. Käyttämäni kartat ovat olleet -50 luvulta tähän päivään. Nojaan myös vahvasti paikallisiin, ikänsä tuolla asuneisiin ihmisiin, liekkö tämä sitten enempi kansantieteellistä sarkaa, yhtä kaikki: mulle tärkeitä hahmotusvälineitä. Karttojen lukemana teollisuusalueet ovat ottaneet asfalttiset osansa sataprosenttisesti, avo-ojat on viety pitkälle salaojituksin maan alle, jäljelle jääneet pidetään myrkyillä auki. Rakennuskanta on parilta suunnin tullut sisään hajanaisena ja muilta suunnin tiiviinä kompleksina. Lasken myös mukaan kyitä aikoinaan tarkasti vainonneiden ihmisten kuullut aikaansaannokset sekä tyhjentyneet vanhat talvehtimis alueet. Osin näihin rinteisiin ja niiden notkelmiin kytkeytyy myös paikan tiiviisti umpeen kasvanut puuston kehitys.

Tuo kahdensadan kyyn kuopatuksi tuleminen oli jututtamani rouvan arvio, tämän vuosituhannen puolella tappamistaan.
Sanotaan että ihmisiin ja heidän juttuihinsa ei ole luottamista, mutta mun ihmisarviollani en nähnyt syytä olla uskomatta. Lisäksi myöhemmin tekemäni havainnot tukisivat asiaa.
Viime käynnilläni spottasin kyitä hyvin rivistömäisesti hänen talon ja suurimman talvehtimispaikan väliltä. Koiraat selvästi levittäytyvät talon/tilan suuntaan ja nyt matkaa oli lähimmillään kolmeisenkymmentä metriä rouvan asuinpaikasta.

Muut talvehtimispaikat ovat olleet saman suuntaisesti (ilmansuunnat) mutta tämä puoli on tehty hyvin tiiviiksi ulkoilu(polku)verkostoksi ja lähimmillään näillä yksittäisillä, pienillä talvehtimis paikoillaan kyyt lämmittelevät tällähetkellä puolen metrin päästä polun reunalta. Näillä yksilöillä lienee toinen kuulemani keskittymä, tilakompleksin toisella puolen. Käsitykseni mukaan paikalla jossa massatalvehtimispaikat ovat olleet paikallisten tiedossa eikä laji saa heiltä sympatiaa osakseen, tulee kantavat naaraat hyvin helposti tapetuksi. Syynä on jäkähtäminen usein kohtuu lähelle hibernointi aluetta sekä se kantavan naaraan luonne että huomiota herkemmin herättävä kokokin. Parittelualueet eivät ole aina pysyviä. Siihenkin vaikuttaa tällaisilla ihmistoiminnaltaan tiiviillä ja kovalla käytöllä olevilla alueilla vaikkapa vain kasvillisuuden muutokset. Tämä on ollut oma havaintoni parista muusta vastaavasta paikasta.

Kyillä on puheena olevassa paikassa havaintojeni mukaan yksi suurempi ja neljä pienempää talvehtimis onkalostoa.
Eilen liikkellä olevat olleet (14kpl.)yhtä lukuunottamatta olivat sukukypsiä koiraita. Kelit ovat pitäneet naaraat vielä suojissaan.
Poikasten uskon hibernoivan hajallaan, koska paikka tarjoaa siihen hyvät edellytykset. Mutta tämä mutuni vahvistuu piakkoin.
Olen selvitellyt paikallisilta ihmisiltä kesäisiä lisääntymis ja elinalueita ja näissä on tullut ilmi kaksi selkeätä keskittymää.
Kyseessä on olleet valtaosaltaan ikä-ihmiset jotka ovat elänet ja työskennelleet paikalla sijaitsevilla maatiloilla heti sotien jälkeiseltä ajalta saakka.

Sammakkoeläimille nykyinen paikka ei tarjoa enään varmoja kutumahdollisuuksia.
Osin siksi että paikan vierestä, kolmen sadan metrin päästä alavammalta on tehty uusi leveä tienpohja, paikalle jossa pysyvämpi vesi on pysynyt kesäisin tallessa avo-ojoksi jätetyissä kaistaleissa.

Arvioni (mutu) mukaan veikkaan paikassa asuvan min.100-max.200kyytä.
Jos kysyt mihin arvioini voi nojata niin en tarjoa siihen muuta kuin kokemukseni. Itselleni se on toki paljon se.
Lisäantina olen kokenut aivan äärimmäisen tärkeäksi mm. Tony Phelppsin aikajanallisesti pitkät tutkimukset kuin Ruotsista tulleet, vaikkapa erityneiden berus populaatioiden lisääntymis menestyksestä aina rakentamisen mukana tuomiin tekijöihin keskittyneet otannat. Jos haluat suositella joitain nimenomaisia tutkimuksia niin voit mieluusti kirjoittaa tai linkittää niihin.

Ensisijaisesti niistä mua kiinnostaa edelleenkin kaikki kirjoitettu lisädata siirrettyjen kyiden liikehdinnästä.
Noussut kuolleisuus niillä on tokikin täysin selviö.

Suomesta en löydä hirveästi respectettavaa, julkaistua dataa paitsi Viitasen -67 julkaiseman tavehtimisesta ja vuotuis liikehdinnästä koostetun tutkimuksen. Kuulisin hyvin mieluusti näkemyksesi siitä.

Uudet mahdolliset alueet ovat sekä kyistä vapaita että myöskin rajattuina populaatioina elävinä.
Mainitsemasi pöllöjen okennuspallo analyysi tuloksia on tuloillaan paikallisessa julkaisussa, mutta tämäkään ei mielestäni selitä asiaa kattavasti: Se nimittäin painottuu tahattomasti tiettyihin lajeihin, puhumattakaan vuotuisesti vaihtelevien keliolosuhteiden mukana tuomasta vertailu asetelman ongelmallisuudesta. Kannat omaavat toki, siinä missä millä tahansa muullakin eläimellä alueellisia vaihteluita, mutta jututtamani pienjyrsintutkijan mukaan ei mainitsemasi kaltaisella volyymilla. Päinvastoin, nyt puheena olevat alueet kannattelevat yleisesti ottaen runsaimpia lajeja positiivisesti leimallisella tavalla joka liittyy floora sukkessioon sekä ihmisen maankäytön lähi menneisyyteen.

Ja edelleenkin haluan painottaa että tämä asia koskee lukemattomia mökkiläisiä hyvinkin pian..
Mitä kertoisimme heille: Älä tapa vs. sopeudu?
Todella harva menee tuohon moodiin, valitettavasti tai ei. Opastaisimmeko silloin lapion käyttöä?
Tässähän puntaroidaan myös luontosuhteen kehitystä.
Tämä on mielestäni äärettömän tärkeä kysymys.
Pelkään vain että monikaan kesämökkiläinen ei jaksa lukea tätä tekstimäärää arvioidakseen mitä hänen kannattaa tehdä?
Joitain selkeitä yleistyksiä ja suuntaviivoja heille tulisi silti olla tarjolla.

[tonikin]

Kommentointi jäi pikkaisen vajaaksi, vaikka tiedän että foorumilla vierailee asiansa osaavia ja kokemusta pursuavia alan tekijöitä.
Valitettavaa tai ei, niin on tullut korkea aika kuopata keskustelu ja päästää irti muutkin hoteissaan tai keskenään lukemaansa kauhistelleet tai aplodeeranneet lukijat..

Ensimmäiseksi: Pahoittelen että huijasin teitä kaikkia.
Tarkoitukseni oli, ja on edelleenkin hyvä: Saada syvääluotaavaa keskustelua aikaiseksi asiasta joka kaipaisi järkyttävän paljon enemmän keskustelua ja ajatustenvaihtoa ihan tavan kuolevaistenkin tasolla.
Olen lyhyen foorumi historiani, sekä aiempia arkistoituja keskusteluita seuranneena todennut että asiasta ei ole lähtenyt moniakaan tietoa ja kokemusta lisääviä topikkeja liikenteeseen.
Yyvee tasolla tieto juoksee jossain määrin, mutta avoimuutta harrastaen..(;
Hieman kyllä kauhistelin aikaansaamani lumipalloa ja sitä missä välissä ja miten voin kertoa tilanteen todellisen luonteen, mutta uskoin että tässä tapauksessa tarkoitus pyhittää keinot ja uskon edelleenkin.

Koluamani alueen kaavoitus suunnitelmat ovat osoittautuneet huomattavasti huolestuttavimmiksi ja laajemmiksi kuin aiemmin ymmärsin.
Tämä koskee useiden neliökilometrien yhteinäisten metsien ja kallioisten alueiden alueiden, niin teistön kuin rakennuskannankin "hyväksi" käyttöön ottoa.
Uutena elementtinä kuulin viime viikonloppuna että tällähetkellä asuttamani omakotitalo on saman ukaasin alla. Suunnittelu piirustuksissa talomme tulee jäämään raskaalleliikenteelle tarkoitetun tienpohjan alle. Mukana menee myös useita hehtaareita viljely käytössä olevaa peltoa, yhteensä kolmesta ei paikasta, eli laajoja kokonaisuuksia. Puhumattakaan pinta-alaltaan monikymmenkertaisista luonnontilaisista paikoista. Hyvin uniikkia flooraa kaupunki sydämen kupeesta.

Säännölliset reissut kertomalleni paikalle ovat jatkuneet keskeytyksettä ja keskeisimmäksi teemaksi on entisestään vahvistunut mutu tuntuma arviot siitä; miten paikalliset kokevat kyyt ja varsinkin: paljonko he tietävät (kokevat) niitä alueella elelevän? Tämä vertailu suhde, vaikka paikallisia hieman nenusta viistäenkin osoittaa samaa suuntaa mitä muuallakin. Oikeasti liikutaan muutamissa prosenteissa, niillä muutamilla poikkeuksilla mikäli kyiden liikehdintä rajoittuu tonttien aktiivi käytölle ulottuviin alueisiin: heillä toki lapio sitten heiluukin muidenkin edestä.

Maastossa riekkuminen on ollut todella hauskaa. Paikalliset ovat tulleet tutuiksi ja kahville pyydellään aina jonkun bongatessa meikän pusikoiden reunoilla käyskentelmästä, samaten olen vastavuoroisesti antanut ohjeita saunan alle kaivautuneen mäyrän torjuntatoimenpiteistä, bongannut uskomattoman määrän muuta eläimistöä ja kasvillisuutta alkaen vaikka tuoreeltaan kuolleesta sarvipöllöstä pöheiköstä liikkeelle lähteneeseen ylivuotiseen hirvenvasaan. Kolmenkymmenen paussi vuoden jälkeen näin myös pitkästä aikaa mustan sisiliskon.

Mutta yhtälailla alueen virkistyskäyttö teemat ja käyttöaste ovat hahmottuneet kaupunki suunnistusporukoista aina yh-äitien sunnuntai kävelyihin.
Olen myös havainnut pyörällä yliajettuja kyitä kuin havainnut harakan (tekemäni lavastus) käyvän kiinni elävän näköiseen kyykieppiin kiinni.
Kasvillisuuden herääminen kuin ympäristöltään aktiivisen ihmistoiminnan alla olevan kyy esiintymänkin tarkkaileminen on ollut tärkeä osa bongailua: miten ylipäätänsä tarkkaila näitä matelijoita ilman että tulisin aiheetta paljastamatta niiden sijaintia? Karhunpalveluken teko olisi se vihoviimeinen asia..

Takas itse aiheeseen: Kyyt kirmaa edelleenkin omilla paikoillaan, mutta olen alkanut vakavasti seuraamaan rakennusuunnitelmien kehittymistä.
Koko topikki tuntuu nyt absurdilta tilanteelta jossa mielikuvitus on jäänyt reaalitodellisuuden jalkoihin. Pienestä aloittamastani topikki huijauksesta on tullut hyvin variantti kokonaisuus.

Minust tämä on silti ollut hieno kevät ja usutan muitakin foorumilaisia: käykää kiinni lähiöluontonne tarjoamiin tarinoihin(:
Ei sillä väliä jaksaako siitä aina veistellä jutuntynkää foorumeilla(:

Se terroihin turtuneiden herppien seurailu vain turruttaa teidätkin!

[Timo]

Ensimmäiseksi: Pahoittelen että huijasin teitä kaikkia.

Ilmeisesti aiheen aloittajalla ei ollut ajatustakaan siirtää kyitä minnekään, liekö niitä kyitä tai populaatiota ollut olemassakaan. Eläinten kannalta tämä on tietysti hyvä asia, eläimiä ei siirrelty eikä siirrellä ajattelemattomasti uusiin paikkoihin.

Yleisesti ajatellen, ei vain tähän liittyen. Nykypäivän foorumeilla ja nimimerkkien takana tällainen "avoimuus" on ilmeisesti nykyaikaista. Entisaikaan tämä olisi hoitunut suoraan kysymällä: "Mitäköhän muut ovat mieltä kyiden siirrosta uuteen paikkaan?"
Tulee mieleen elävästi satu siitä kuinka lammaspaimen huutaa huijauksena susi, susi ja mitäpä sitten kun susi tuleekin oikeasti...

Tällä tarkoitan sitä ettei tästä vedettäisi uutta tapaa aloittaa keskustelua: "Hankin siis niilinkrokotiilin ja mietin sille suodatusta?" ja naureskellaan sen jälkeen partaansa, kun kanssa foorumilaiset oikeasti miettivät olosuhteita oikeaksi tuolle päiväunien ja vitsin krokotiilille.

Timo Paasikunnas

[tonikin]

Tarina kyllä pitää kutinsa.
Kaikki julkisesti tuomani havainnot kuten kaavoitus suunnitelmatkin.

Itselleni tästä paikasta on tullut kevään tarkimmin seuraamani esiintymä.
En silti koe kirjoittelevani tai kyseenalaistavani ajattelemattomuuttani(;

Niilikrokkareita harva hankkinee, mutta taajama kyillä on tiukkaa monin paikoin koto Suomessa.