34 vastausta aiheeseen

[paputtaja]

Meillä on ollut silloin tällöin muutaman päivän ajan hoidossa tuon kokoinen konna (joka vielä kasvaa tuosta ja paljon) ja voin kertoa, että se ei ole ihan pikku juttu. Tuon kokoinen konna siirtää jo huonekaluja mennen tullen aiheuttaen itselleen vaaratilanteita ...ja ne jätökset... :sick:

ne ketkä tuollaisen kanssa pärjäävät, niin saavat kyllä kaikki peukutukset, mutta olen todella onnellinen, ettei omat konnani kasva juuri 1 kg suuremmiksi.

Ihaniahan kaikki konnat ovat, mutta komppailen edellä kirjoittaneita siitä, että isoja konnalajeja ei tulisi hankkia ennen kuin sitoutuu hoitamaan konnaa loppuikänsä ja pystyy tarjoamaan sille useamman neliön kokoisen maapohjaterran sekä hyvän ulkoilumahdollisuudet kesällä. Toisin sanoen ennen kuin on se oma punainen tupa ja perunamaa. (ja sittenkin pitää miettiä kuka jättiläisen perii, kun oma jaksaminen ei enää sen hoitamiseen riitä)

p.s. pienenkään konnan tarpeiden täyttäminen ei ole ihan helppo juttu. Mieheni nimittäin haaveilee muuttavansa Helsingin keskustaan ja minä sitten pähkäilen, että miten voin hoitaa konnien ulkoilutuksen kesällä kerrostalokämpässä, jossa ei ole parveketta...?

Viimeksi muokannut paputtaja, 20 tammikuu 2012 - 10:54.

[srd]

Kuule Miro, sä oot nyt vähän niinkuin joka paikassa sotkemassa soppaa. Koitahan rauhoittua ja miettiä asioita ensin. Olet nyt ollut ottamssa jos jonkinmoista eläintä, ja tuolla näyt ihmettelevän hiirienkin kasvattamista ruokaeläimiksi.

Malttia on valttia.

Ja ei, en henk.koht. usko että ko. lajin kilpikonna sopisi sinulle harraste-eläimeksi.

[Katriina Koivula]

Miro itse meinasin kanssa ottaa ison konnan joka iän myötä muuttuisi kokonaan lattiakonnaksi ja vaatisi oman huoneen.

Pitkän harkinnan ja lueskelun jälkeen päädyin kuitenkin nelivarpaaseen, jonka kaveriksi voi ottaa _myöhemmin_ sitten vaikeampihoitoisen konnan, jos vielä siltä tuntuu. Kuitenkin kuulemma pienikin konna kopistelee ja pystyy tekemään tuhoja (halutessaan)... Niin miten sitten tuo isompi! Hui!

[Rusinelli]

^ Hyvään ratkaisuun päädyit Katriina Ehkä hieman takerrun pikkuseikkaan, mutta kirjoitit tuossa että "..jonka kaveriksi voi ottaa _myöhemmin_ sitten vaikeampihoitoisen konnan.." tuli mieleeni vaan, että mitään eri lajeja ei saisi pitää keskenään "kavereina", jollei tiedä varmasti että lajit elävät samanmoisissa olosuhteissa, ja nimenomaa luonnossa samoilla alueilla.

Toki taitojen karttuessa, tilojen ja olosuhteiden antaessa myöten, voi hankkia vaikeahoitoisempaakin lajia, mutta niille on oltava kaikille oma asumuksensa

[tuuliaa]

Ja sitäpaitsi minusta nelivarvaskin vaikuttaa haasteelliselta hoidettavalta sen runsaasta "levon"tarpeestaan johtuen. Tosin itsellä ei kokemusta ko. lajista, mutta mitä olen keskusteluja seuraillut, niin on alkanut nämä omat tuntua simppelimmältä Tosin sitähän se on, että se on selvää, mihin itse perehtyy.

[Kattivatti]

Jep, isot peukutukset Katriinalle päätöksestä, hienoa, että jotkut harkitsevat järjellä mitä hankkivat ja jättävät hankkimatta. Ja nelivarvashan on monia muita lajeja kinkkisempikin horroksensa ja paastojensa takia.

Ja nelivarpaiden "kavereista". Minua ahdistaa nekin kommentit, kun jotkut etsivät nalivarpailleen toista nelivarvasta "kaveriksi". Näiden konnien käsitys kaveruudesta kun poikkeaa hieman ihmisen käsityksestä ja koiraskonna se sitten vasta mahdoton "kaveri" onkin. Alistaa toisen koiraan totaalisesti ja lempii naaraan henkihieveriin. Minulla on kaksi naarasta yhdessä, iät n.15v. Olleet edellisen omistajan kertoman mukaan ikänsä yhdessä. Toinen on hieman toista suurempi ja päsmäröi toista aina tilaisuuden tullen. Esim ruuasta ja lämpölampun alusesta on kova kilpailu. Mitenkään eläimet eivät toisiaan kaipaa, erossa ollessaan ja taas kohdatessaan ei minkäänlaista reaktiota, eli en tiedä millainen "kaveruussuhde" niillä sitten oikein on. Voihan se tietysti ihmisen silmään näyttää lempeältä ystävyyssuhteelta, kun makaavat vierekkäin lämpölampun alla. (Ensin nahisteltuaan hyvän aikaa oikeasta positiosta...)

Viimeksi muokannut Kattivatti, 09 huhtikuu 2012 - 18:55.

[Kattivatti]

Nyt yritän uudelleen liittää näitä kuvia isojen konnien asumuksesta á la Korkeasaari.

Viimeksi muokannut Kattivatti, 10 huhtikuu 2012 - 14:44.

[Katg]

Oishan se upeaa hankkia pari "jätti"konnaa jos olis varaa eläintarhan tavoin oikeasti isoon rakennukseen tms. missä voisi konnaa pitää oikeissa olosuhteissa. Minulle tähän asti on kyllä riittänyt nuo 2 kreikanmaakonnaa & 2 nelivarvasta. Nelivarpaat ovat jo aika möhkäleitä jos isoa konnaa kaipaa. Ja siitä kolinasta ja metelöinnistä ei meinaa tulla loppua..
Haaveilussa on kyllä, että joskus omistan ison omakotitalon, jossa sekä sisä- että ulkotiloissa on isot tilat konnille - tällä tarkoitan juuri paljon enemmän kuin suositusten mukaisia tiloja.
*haaveilee isosta talosta ja tilasta, jossa voisi olla esim. rescuetapauksia enempikin*

[Kattivatti]

^ Sanos muuta. Kaiholla tulee katseltua jenkki- ym "lämpimien maiden" foorumeilta kuvia, missä on isoja piha-aitauksia ja sisäasumus jossain kevyessä vajassa. Pihoilla vaan palmut huojuu... Lämpimien luonnonolojen puuttuessa on minusta mahdoton rakentaa (jos ei ole miljonääri) riittäviä asuntoja näille giganteille. Ja huone parkettilattialla ei tarkoita minusta "riittävää" tässä tapauksessa.

[MikroMyy]

Itelläni on vakaa aikomus perustaa ikioma konnahoitola.
Edellyttäen siis, että voitan joskus oikein kunnolla lotossa tai muussa vastaavassa pelissä.

Konnahoitolan pohjana olisi maitotila, sillä modernista navetasta pystyisi tekemään isommillekin konnille sopivan kodin. Ja maitotilaan kuuluisi tietysti laidunmaata... tosin sähköpaimenet eivät varmaan kovin hyvin konnuuksia hallitsisi.

-MikroMyy, jonka alustavien laskelmien mukaan muutostöihin menisi n 300,000€ ja "hoitolan" ylläpitoon n 90,000€ vuodessa

[Katg]

^^Juuh, vasta lottovoiton jälkeen.. Mutta hyvää kannattaa odottaa..

[JRapakko]

Ja nelivarpaiden "kavereista". Minua ahdistaa nekin kommentit, kun jotkut etsivät nalivarpailleen toista nelivarvasta "kaveriksi". Näiden konnien käsitys kaveruudesta kun poikkeaa hieman ihmisen käsityksestä ja koiraskonna se sitten vasta mahdoton "kaveri" onkin. Alistaa toisen koiraan totaalisesti ja lempii naaraan henkihieveriin. Minulla on kaksi naarasta yhdessä, iät n.15v. Olleet edellisen omistajan kertoman mukaan ikänsä yhdessä. Toinen on hieman toista suurempi ja päsmäröi toista aina tilaisuuden tullen. Esim ruuasta ja lämpölampun alusesta on kova kilpailu. Mitenkään eläimet eivät toisiaan kaipaa, erossa ollessaan ja taas kohdatessaan ei minkäänlaista reaktiota, eli en tiedä millainen "kaveruussuhde" niillä sitten oikein on. Voihan se tietysti ihmisen silmään näyttää lempeältä ystävyyssuhteelta, kun makaavat vierekkäin lämpölampun alla. (Ensin nahisteltuaan hyvän aikaa oikeasta positiosta...)

Meidän 7-vuotias (ja jo isoa koirasta esittävä) poika piti erottaa pienemmästä kaveristaan näinkin "nuorena", kun siitä dominoinnista ja näykkimisestä ei tullut millään loppua... Nelivarpaat ei tosiaan tarvitse "kavereita", vaan viihtyvät hyvin omissa oloissaan (ja stressaavat varmasti vähemmän).

Ja edellisiä kompaten; 2kpl 150g ja 1kpl 430g konnia tekee jo aika paljon p*skaa päivässä, eivätkä paina sitä 1kg:tä edes yhteenlaskettuna..... Voin vain kuvitella 3kg konnan jätökset

[Kattivatti]

poika piti erottaa pienemmästä kaveristaan näinkin "nuorena", kun siitä dominoinnista ja näykkimisestä ei tullut millään loppua...

Eka oma konnani on kodinvaihtaja ~ 15-vuotias koiras, asunut ikänsä toisen koiraan kanssa. Edellinen omistaja oli pitänyt niitä poikana ja tyttönä (Miksi NE oli sitten yhdessä? Vissiin etteivät ois yksinäisiä...) koska toinen konna astui toista koko ajan, vaikka kyseessä oli 2 koirasta. Alistetulla oli selvää kasvuhäiriötä kilvessä ym, ilmeisesti saanut huonompaa ruokaa toisen hallitessa ruokakuppia, tmv. Heikompiosainen oli kuitenkin kitukasvuisemman näköinen. Ihmisillä istuu ilmeisen tiukassa tämä kaveriajatus. Parempi siis monista huonompikin kaveri kun ei kaveria ollenkaan.

Viimeksi muokannut Kattivatti, 11 huhtikuu 2012 - 10:14.

[JRapakko]

Alistetulla oli selvää kasvuhäiriötä kilvessä ym, ilmeisesti saanut huonompaa ruokaa toisen hallitessa ruokakuppia, tmv. Heikompiosainen oli kuitenkin kitukasvuisemman näköinen.

Pikkutyttö, vaikka on nyt erillään pojasta, on edelleen hieman "kitukasvuinen". En tiedä onko alistamisesta johtuva vai onko se muuten vaan huonompi rehunkäyttäjä. Samanlaiset annokset kuin pojallakin ja lisävitskuja olen syöttänyt...

Mutta menipa OT:ksi.

[Katg]

Nostetaanpas tätä aihetta ylös..
Nyt käsi pystyyn ne, joilla on "oikeasti isoja" kilpikonnia. Vai onko kellään? Hiilikilpikonnia, leopardikonnia, vaikkapa ihan reunuskilpikonnia. Olisi kaikille varmasti mukavaa nähdä isojen konnien asumisjärjestelyitä tai suunnitelmia niiden varalle. Olen miettinyt joskus, että voisi "pelastaa" jo aikuisen leopardi- tai hiilikilpikonnan kun olisi tilaa. Mikäpäs sitä kun alkaa jo tällaista suunnittelemaan vaikka vuosia siihen vielä menisikin - todennäköisesti. Ei kumminkaan ole mahdoton ajatus että tässä alle 5 vuoden sisällä ostaisimme miehen kanssa isomman talon (omakotitalon) ja saisin toteuttaa unelmaani suuremmasta konnasta - jos sellainen olisi kodin tarpeessa.
Ideoita, ajatuksia ja kuvia kehiin.