95 vastausta aiheeseen

[Ikuna]

Tervetuloa tutustumiskäynnille Ikunan Kummitustaloon!
Ohjelmassa on tarjolla mahdollisuus seurata talon asukkien kasvua, elämänkaarta, sekä muitakin enemmän tai vähemmän tärkeitä eventtejä.

Nykyinen lauma:

Judas

Judaksen kolmas nahka, ilmeisesti.

Pamela

Kuvassa Pamela hörppii irtonaisen faunaboxin kannelta vesipisaroita. Toinen tai kolmas nahka.

Lyylikki

Ostin Lyylikin vammaisena; Tytöltä puuttuu yksi jalka. Lyylikki kasvoi kokoa 29.8.-11 maanantaina. Nahka on kolmas tai neljäs.


Judas, Pamela ja Lyylikki ovat ensimmäiset kummitussirkkani, sekä myös ensimmäiset terraarioasukkini. Sirkat ovat lajia Extatosoma tiaratum. He ovat keskenään sisaruksia. Kolmikko on adoptoitu porilaisesta lemmikkieläinliikkeestä, 20.8.2011.
Tällä hetkellä sirkat asustavat suuressa faunaboxissa. Tilattuna on jo uusi, asianmukaisempi terraario.

Pohjana terraariossa on talouspaperia (ylläri). Sirkat ovat papanoimisen kruunaamattomia kunkkuja ja alusta menee vaihtoon 1-2 kertaa viikossa. Lehtiäkin rouskuttavat ihan kiitettävästi ja niitä lisään kerran viikossa. Tilanne saattaa hyvinkin muuttua, kun ahmatit tuosta kasvavat... Tähän mennessä olen tarjonnut vadelmaa, pihlajaa, vaahteraa, punaherukkaa ja sitruunamelissaa. Sisarukset suhtautuvat aina yhtä skeptisesti uusiin makuelämyksiin, mutta eivät ole vielä alkaneet lakkoilemaan ruuan vuoksi. Selviä suosikkeja ovat kuitenkin vadelma ja punaherukka. Inhokkeja ovat taas pihlaja ja sitruunamelissa, ainakin päätellen siitä, että muita tarjolla olevia lehtiä suositaan ja näitä kahta vältellään edes maistamasta.
Olen huomannut, että ruoka pysyy selvästi pidempään tuoreena, kun pidän oksien varret vedessä. Käytän vesimaljana vanhaa, tyhjää vitamiinipurkkia. Huuhtelin sen hyvin ja iskin vasaralla ruuvimeisselin kannen läpi. Kairasin reikää vielä sopivan suuruiseksi isommalla meisselillä.

Viimeisimmän nahanluonnin jälkeen (29.8.-11) Lyylikistä on tullut selvästi rohkein kolmikosta (tai tyhmin, kenties). Lyylikki harvoin välttää kättä, harvoin keskeyttää puuhiaan häirittäessä, syö kädestä sekä tepastelee määrätietoisesti sormilla ja käsivarrella. Lyylikkiä on toisinaan vaikeampi saada takaisin boxiin kuin pois sieltä. Lyylikki on sisaruksista myös ainoa, jonka olen huomannut mussuttavan minulle suutaan (siis niin kunnolla aukovan, että näen sisään suuhun). Mikä törkimys!
Ujoin joukosta on koko talouteni ainoa mies, Judas. Kädellä ollessaan Judas jähmettyy/huojuu, kunnes lähelle sattuu mitä tahansa muuta kuin käsi. Tällöin Judaksen kädet singahtavat ilmaan ja alkavat vimmattuna huitomaan kohti esinettä. "Tahtoo! Tahtoo!" vaatimukset voi melkein kuulla.
Pamela on taas joukon "teini". Mielialat hänellä vaihtelevat nimittäin alinomaa; Välillä sitä ollaan parasta kaveria ja tullaan tervehtimään, sitten välillä taas murjotetaan.

Yleisesti ottaen näitä kummitussirkkoja on kuitenkin ollut helppo käsitellä. Ne reagoivat hyvin etenkin kevyisiin puhalluksiin. Sumuttaminen taas herättää heissä ruokahalua.

Tuttavat ja vanhempani ovat ottaneet uudet tulokkaat hyvin vastaan. Sirkkoja ollaan enimmäkseen ihasteltu ja monet ovat olleet uteliaita heidän elostaan. Eivät kuitenkaan ole kysyneet kädelle, enkä ehkä luottaisikaan niitä heille (en ainakaan ennen kuin tiedän heidän ymmärtävän kyseessä olevan erittäin hauras olento). Opiskelutovereistani eräs halusi jopa osallistua kanssani lehvien keräämiseen talven varalle. Sattui kyllä ensin pieni väärinkäsitys ja hän toi minulle kourallisen ruusun terälehtiä, pensaan lehtien sijaan.
Pitääkin huomenna käydä metsässä keräämässä lisää talviruokaa, jos ei sada (taas).

Viimeksi muokannut Ikuna, 31 elokuu 2011 - 18:11.

[Ikuna]

Pamela loi nahkansa 4.9. sunnuntaina. Tätä kuvaa ottaessa oli taas ryyppäämässä. On se aika juoppo.


Judas sai myös uuden komean punertavan viitan 5.9. maanantaina! Luomisprosessi alkoi iltayöllä ja pääsin sitä oikein vierestä seurailemaan. Se näytti minusta hieman epämukavalta, kun sirkan pää oli pitkään rintakehään vasten taittuneena. Mutta kuului kai asiaan. Mitään komplikaatioita ei tullut.
Oliskohan tässä jo neljäs nahka?


Pamela ja Judas eivät maistelleet vanhoja nahkojaan, mutta Lyylikki kyllä oli vetässyt omansa lähes kokonaan kitusiinsa. Vain yhden nahankoiven olin löytänyt terraarion pohjalta. Lyyli on muutenkin kyllä joukon suurin syöppö, jotta en tätä ihmettele.

Kasvamisen myötä kaikki sirkat ovat saaneet lisää rohkeutta. Niitä alkaa olla vaikeampi saada takaisin terraan, kuin sieltä pois. Lyylikin jalka ei ole vielä kasvanut takaisin. Se raahaa takapuoltaan kädellä vähän ja se tuntuu hiukan inhottavalta, kun piikit raapivat ihoa. Muutenkin Lyyli tapaa tarrata kynsillään niin, että kunnolla nipistelee. Jälkiä ei sentään ihoon vielä jätä.

Talviruoka on melkeinpä jo kaikki kerätty. Nyt olen alkanut miettimään, josko näille pitäisi kohta etsiä sulhoja ja morsiamia toisesta pesueesta. Munia näiltä odotan ja parempi olisi aina saada ulkopuolista verta mukaan soppaan. Vaihtoakin voisi ehdottaa, tms.

[Ikuna]

30.9. halloween lahjoitti minulle rasiallisen koreita helmiä. Toivottavasti niistä tulee kuoriutumaan lisää E. tiaratumeja! Haudon niitä tällä hetkellä tyhjässä karkkilaatikossa, jossa on kosteaa turvetta ja kostea arkki taloupaperia. Vaikka reijitinkin kolvilla kannen, niin ilmastointi ei ollut riittävä, vaan muniin alkoi kasvaa hometta. Kun otin kannen pois, ei ongelmaa ole enää ollut. Pidän rasiaa jääkaapin päällä, jossa on lämmintä (+27 - 29).

Lyylikki loi nahkansa 28.9. Aiemmin menetetty takajalka on alkanut kasvaa takaisin ja Lyylillä on nyt minikoipi, josta ei kiipeilemisen kannalta ole vielä hyötyä. Tämä on neljäs tai viides nahka.

Judas loi nahkansa 8.10. Hän sai lähes hepulin kun houkuttelin kädelle kuvausta varten. Judas on nyt täysikasvuinen, eli luonut nahkansa viidesti. Kylläpä ne lapset kasvaa ja kaunistuu niin äkkiä!


Pamela loi nahkansa myös, heti parisen päivää Lyylikin jälkeen.

Lopuksi vielä kuva kummituksien uudesta kartanosta:

Vitamiinipurkit ovat jääneet, kaikki muu onkin uutta. Kepit poimin metsästä, jotka kuorin, pesin ja paistoin uunissa ennen käyttöä. Pohjalla on kerros kaupasta ostettua puuhaketta.

Viimeksi muokannut Ikuna, 09 lokakuu 2011 - 16:41.

[Maami]

Extatosoma tiaratumit ovat kyllä komeita ötökköjä.
Terrasi on myös hieno.

[Ikuna]

Kyl, tällaista komeutta harva osaa arvostaa. Pidän itsekin tuosta uudesta terraariosta, se on esteettisyyden lisäksi hyvin näpsäkkä.

[Jappas]

Ompas kauniita eliöitä! Mistä noita saa hankittua ja kauanko elävät yms.?

[Ikuna]

Itse ostin eläinkaupasta jo varttuneempia yksilöitä, kun niitä sattui tarjolla olemaan. Tällä foorumilla voi myös kysellä ostopalstalta erilaisten sirkkojen munia/poikasia. Extatosoma tiaratum koiraat elävät n. 6-7kk, kun taas naaraat elävät 13-14kk. http://www.sirkat.net/ sivuilta löytyy hyviä hoito-ohjeita.

Lisää kuvia sirkkojen puuhista (pääosassa Judas ja Pamela):


Lähempi katsaus "toimenpiteeseen"

Viimeksi muokannut Ikuna, 18 joulukuu 2011 - 21:16.

[Miro117]

Ompä sulosia
Minkä ikäisina rupeaa toimeen siis lisääntymään
Ja minkä laista ruokaa ja hoitoa tarvitsee
Ja paljonko tuommoiset söpöliinit maksaa

[Ikuna]

^Kun koiras ja naaras ovat luoneet viimeisen kerran nahkansa, ne tulevat täysikasvuisiksi ja sukukypsiksi. Koiras luo nahkansa viidesti ja naaras kuudesti. Yleensä koiras tulee siis sukukypsäksi ennen naaraita.
Itse pidän sirkkoja huoneenlämmössä ja jokainen nahanluonti on kestänyt kuukauden. Naaras tuli siis n. puolessa vuodessa sukukypsäksi.

Noin 2-4 viikon jälkeen viimeisestä nahanluonnista naaras alkaa erittämään tarpeeksi feromoneja, jotta koiras siitä kiinnostuu.

Ruuaksi olen tarjonnut villivadelman, pihlajan, herukan, ruusun, tammen ja vaahteranlehtiä, jotka keräsin luonnosta. Kuulemma hyväksyvät myös koivun, herttavuorenkilven, salalin ja sitruunamelissan. Koivua ja herttavuorenkilpeä en ole kokeillut, mutta sitruunamelissa ei meidän sirkoille kelvannut. Salalia saisi kukkakaupasta, mutta ne on monesti torjunta-aineilla käsiteltyjä (olen kysynyt tätä tukkuautolta ja viljelijältä), enkä suosittele niitä antamaan.
Näin talviaikaan kun lehtiä ei luonnosta saa (paitsi ehkä herttavuorenkilpeä), on ruokaa sitten pakastettava riittävästi, jotta pärjää kevääseen asti.

Hinnat ovat luonnollisesti korkeita eläinkaupoissa, 10-20 euron luokkaa/kappale. Kasvattajilta saa huokeammalla, ellei jopa ilmaiseksikin. Munia ainakin ollaan avokätisesti lahjotettu. Itsekin aion näin tehdä tulevaisuudessa, kun nuo naaraat alkavat munia.

[Miro117]

Kiitos itse kyllä ostan pesueen mutta eikös sulla ollut jo munia.
Mutta meijjän eläinkaupassa ei myydä kuin vaan niitä jtn tikku sirkkoja mutta enemmän pidän näistä

[Ikuna]

Juu, haudon tällä hetkellä toiselta kasvattajalta saatuja munia. Omat sirkat eivät ole vielä munineet. Hautomani munat pitäisi kuoriutua muutaman kuukauden päästä. Kiinnostaa nähdä onnistuuko haudonta ja selviääkö poikaset ensimmäisestä nahanluonnista. Noita munia on kyllä sen verran paljon, että kun ovat kuoriutuneet ja selvinneet nahanluonnista, niitä täytyy välittää eteenpäin. Ei ole tilaa pitää 60 sirkkaa.

[Miro117]

Täällä on yksi jolle voi välittää ja laita lisää uusia kuvia kun olet ottanut on mielenkiintoista katsella edistymistä.
Onko sulla terrana exoterra 45,45,60 koska mulla olisi se kameleontilla ja näytti samalta.
No millä hinnalla myyt poikasia ja mistä päin voisi tulla ostamaan laita yv:tä jos et julkisesti halua sanoa

[Ikuna]

Hyvä, me voidaan pitää sitten yhteyttä kun muksuja syntyy! Muksuista pyydän muutaman euron per nenä, ei niistä kehtaa paljoa pyytää. (Ilmaseksi en kuitenkaan anna syystä että annan mahdolliset ylimääräiset poikaset toisten lemmikkieni ruuaksi.) Ja jos nouto ei onnistu, niin voin postin kauttakin lähettää jos ilmat siihen aikaan jo sallii.
Meidän sirkkojen terra on 30x30x45. Tämä on sopiva 5 (täysikasvuiselle) sirkalle. Sinun terraarioon voisi asuttaa niitä muutaman enemmänkin, kun on kerta kookkaampi.

[Miro117]

Joo no pidetään yhteyttä ja saanko udella kenelle menee ruoaksi

[Ikuna]

^Skorpionille, rukoilijasirkoille ja/tai leopardigekolle.

[Ikuna]

Valmistaudun vastaanottamaan kameleonttimuksun, joten kummituksille tuli muutto eteen;

Tammenlehdet näyttävät kestävän pakastamista todella hienosti. Ne eivät tummu ja kuivuvat hitaasti. Suihkuteltaessa niistä tulee myös aivan huumaava keväinen tuoksu.

Kummitukset ovat nyt kahden terraarion kerrostalossa. Yläkerta toimii tällä hetkellä pelkkänä orkideapurkkina, mutta tulevaisuudessa sinne olisi tarkoitus siirtää meidän skorpionityttö (Hiba, "Hippa"), kun hän tuosta varttuu.


Hippa on Aasialainen metsäskorpioni (Heterometrus longimanus) ja on syntynyt 5.8. Itsenäisyyspäivänä kävin noutamassa.


Ja kuten tuli tosiaan aikaisemmin mainittua, selkärangattomia löytyy myös orkidearukoilijasirkkojen (Hymenopus coronatus) muodossa. Viiden pään lauma niitä oli alunperin, mutta tähän asti selviytyneitä on enää kolme. -Ensimmäisenä iltana tein emämokan ja yksi oli aamulla hukkunut. Toinen poikanen taas kuoli mysteerisesti seisoessaan.
Rukoilijoiden sukupuolia on vaikea määrittää tässä vaiheessa, mutta arvelisin tilanteen olevan 2-1 poikien hyväksi. Tytöksi epäilemääni nymfiä pidän lämpimämmässä kuin pojat, jotta aikuistuisi nopeammin ja voisin yrittää näitä lisäännyttää.
Nykyisessä kamerassa ei riitä tehot ottamaan näistä minipedoista kuvia.

[Ikuna]

Kummitusten terraariosta löytyi 16. päivä maanantaita kiva yllätys!

Pari päivää sitten saapui uusi kamera, jota innokkaasti olen opetellut käyttämään. Koska makro-objektiivikin tuli hankittua, on testikohteina tietenkin nämä pienimmät lapsoset.
Hippa

Oletettu Steatoda bipunctata uros (Paavo), jonka 15. päivä pyydystin äitini jääkaapista. Tullessaan oli rääpäle ja pyydysti jo muutaman tunnin päästä banaanikärpäsiä. Paavolla on nähtävästi ollut hyvä ruokahalu, sillä pylly on paisunut varsin lihaisaksi. Paavon luultavasti vapautan keväällä takaisin luontoon.

Oletettu naaras orkidearukoilija. Tarkennus ei tahtonut tämän kohdalla millään onnistua, täytyypi opiskella ja harjotella kameran käyttöä enemmän.

[Miro117]

ihania

[Ikuna]

Judas oli tullut tänään elämänsä päähän. Ehdimme olla yhdessä lähes 7kk, hän eli siis kummitussirkka -herraksi melko vanhaksi. Kuolema tuli silti yllättäen. En olisi uskonut että hyönteiseen voisi näin kiintyä, vaan tässä sitä ollaan itkua nieleskelemässä.

[Miro117]

Otan osaa