12 vastausta aiheeseen

[Nimuel]

Camomilla, 23v ei näytä sietävän muita kilpikonnia. Ei toista naarastamme eikä nyt tuota urostakaan. Vaikuttaisikohan asiaan se että Camomilla on niin paljon suurempikokoinen kuin nuo muut? Camomilla painaa 1200g kun toinen naaras taas 900g ja uros 500g. Uros koittaa pistää kampoihin ja paritella mutta säikähtää ja vetäytyy kuoreensa kun leidi kunnolla hermostuu. Vahtimatta Camomillaa ei voi jättää toisten kanssa ollenkaan.

Kysyisinkin nyt, onko teillä muilla agressiivisesti käyttäytyviä naaraita?

Camomillalla eleiden repertuaariin kuuluu pään nyökyttelyä, mahdollisimman korkealla kävelemistä uhittelevin elein, puremista ja jos oikein kunnolla aletaan rökittää niin pistetään pää kilven sisään, otetaan vauhtia takaraajoilla ja PUSKETAAN vastustajaa kerta toisensa jälkeen kunnes ihminen rientää hätiin.

Meillähän tuo samainen naaras on myös käyttäytynyt "urostellen" toista naarasta kohtaan ja koittanut "paritella". Jopa ääniefektit ovat olleet niin täydellisiä että voisi epäillä konnaa urokseksi jollei olisi niin isokokoinen ja selkeästi naaraaksi luokiteltu.

Mielipiteitä, kokemusta, tietoa?

Viimeksi muokannut Nimuel, 05 huhtikuu 2011 - 05:45.
kirjoitusvirheet

[Rusinelli]

Niin, onnea uuden tulokkaan johdosta

Ovatko nämä kaksi naarasta aiemmin sentään voineet asua samassa terrassa, vai onko isompi ahdistellut pienempää jatkuvasti? Millaiset asumisjärjestelyt teillä onkaan nyt?

Näyttää siltä, että Camomilla on luonnoltaan vain pippurinen, eikä koko tässä ole nyt aiheuttamassa varmastikaan tätä kaplakkaa. Se kokee olevansa mahtavampi kuin muut, joten siitä asiasta lenee hänen kanssaan turha enempää keskustella

Mutta oikeasti. Camomillan paikka taitaa olla omassa erillisessä terrassa, tai sitten (joka toki olisi aina ideaalimpi ratkaisu) koetat vain antaa tyttöjen taas totutella toisiinsa, ilman koiraskonnan läsnäoloa. Koiraalle olisi parasta, että se saa olla itsekseen; näin sen sukuvietti pysyy viriilimpänä, mikäli haluat että konnasi parittelisivat jossain vaiheessa. Koiras, joka joutuu "puuduttamaan" sukuviettinsä elämällä jatkuvasti naaraiden seurassa, ei viitsi enää välttämättä innostuakaan paritteluun, kovin helposti ainakaan. Toki, tämä "puutuminen" on erittäin hyvä ratkaisu niissä tilanteissa, joissa kahta eri sukupuolta olevien konnien toivotaan vain elävän yhdessä, rauhaisaa eloa ilman suvunjatkamista. Tosin, tämä puuduttaminen tuskin onnistuu kaikkien koiraiden kohdalla, mutta niitäkin joskus löytyy..!

Tässäkin pätee "uutuuden viehätys" ja konna on aina ronskimpi ja testosteronin räjäyttämä, että parittelu onnistuu silloin aina helpoiten sekä se saa naaraan myöntymään touhuun olemalla topakka.

Lopulta hyvä ratkaisu voisi olla Camomillan siirtäminen Jasserin terraan, jossa se joutuu olemaan altavastaajana. Näin Jasse olisi omalla reviirillään, voimainsa tunnossa, joka voisi hieman rauhoittaa Camomillaa. Mutta, liekö sinulla mitään kiirettä tuon parittelun kanssa onkaan; onhan ihan hyvä antaa ajan kulua, ja Jasserinkin asettua taloksi.

Viimeksi muokannut Rusinelli, 05 huhtikuu 2011 - 06:00.

[Nimuel]

Kiitos onnittelusta, Rusinelli! Jasser on oikein reipas kiva konnuli!

Camomilla antoi aluksi Mustille enempi tilaa "hengittää", mutta sittemmin on heti käymässä kimppuun enkä kestä katsoa kun noin iso "hyökkäysvankkuri" rökittää pienempäänsä. Musti on paljon rauhallisempi, tosin sai hiukan itseluottamusta vastata samalla mitalla takaisin kun mittelivät toisiaan terran lasi välissä niin ettei kumpikaan saanut kipeää. Uhittelivat vain ja koittivat haukkailla toisiaan. Joskus käy niinkin että jos ovat samassa tilassa Musti provosoi ja meinaa "ottaa turpiinsa" kun aluksi Camomilla esim. ottaa ihan rauhassa aurinkoa jossain kohtaa lattiaa mihin aurinko ikkunasta lämmittäen paistaa ja toinen tulee salakavalasti puraisemaan takajalasta. Siitähän Isoiita kimpaantuu ja näyttää taivaan merkit! On noilla otuksillä kyllä todellakin omanlaisensa luonteet ja edesottamukset! :laugh:

Tällä hetkellä Musti ja Jasser asuvat samassa terrassa kun kerran tulevat paremmin toimeen eivätkä pureksi toisiltaan suomuja mäjelle. Camomilla asuu yksin omassa terrassaan. Välillä pääsevät lattioille jaloittelemaan, mutta pääasiassa nykyään oleilevat terroissa.

Allekirjoitan tuon arvelusi Camomillan pippurisuudesta ja peräksiantamattomasta luonteesta.

Ajattelin että toistaiseksi Camomilla saisi olla itsekseen, mutta tuo tieto siitä että Jasser voisi olla kosiomenoissaan päättäväisempi jos oleskelisi välillä joitakin aikoja erillään on hyvä pointti. Ehkäpä meille tulee kolmaskin terra? Ehkä pitää tuo piano raahata veks

Minusta olisi ihanaa, jos meille kilpparivauvoja tulisi, mutta minähän en siitä tietenkään päätä. Voin korkeintaan toimia mahdollistajana

Jasser on jo kiikkunut Mustin selässä ilosta kiljahdellen, mutta näyttää siltä ettei vielä ole itse toimitusta suoritettu. En ainakaan ole nähnyt mitään "vilauttelua"

[tuuliaa]

^ Huhhuh, kuullostaa vauhdikkaalta elolta Mutta tämäpä on hyvä käytännön esimerkki siitä, että vaikka kilpikonnat olisivat tyttöjä molemmat- eivät välttämättä tule kuitenkaan keskenään samassa terrassa toimeen (en tarkoita ettei teillä niin vielä lutviutuisi, vaan yleisesti pohdiskelen). Tämä vain ajatukseksi niille, jotka miettivät montako poikasta/kilpikonnaa ottaisi itselleen. *mitenköhän saisi rakennettua kilpikonna-kerrostalon *

Viimeksi muokannut tuuliaa, 05 huhtikuu 2011 - 06:55.

[Rusinelli]

^ Kyllä, oikein hauska, vaikkakin aivan todenperäinen viittaus Tuuliaalta; luonne-eroja on, ja joskus ne voivat koitua jopa ylitsepääsemättömiksi. Kumminkin, jaksaisin uskoa siihen että useimmat naaraat sentään oppivat tulemaan toimeen jossain vaiheessa, eivätkähän nämä mitään seurapiirieläjiä olekaan, jotta vaatisivat korkeampaa hengenheimolaisuutta toisesta konnasta. Kunhan tullaan sentään toimeen ja mahdutaan jotenkin saman lämpölampun alle lämmittelemään.

Tuosta parittelusta.. Moni koiras saattaa paritella erittäin "huomaamattomasti". Itse en ole nähnyt koiraan "velikultaa" koskaan paritteluvaiheessa vaikka aika vierestäkin olen toimitusta seurannut, useitakin kertoja. Se liikuttaa siitintään hyvin tarkoituksen mukaisesti vasta siinä vaiheessa kun se on noussut naaraan kilpeä vasten seisomaan. Vaikka kuinka tarkkaan katsoisit, etä välttämättä näe yhtään mitään, muuta kuin sen että koiraan häntä katoaa jonnekin naaraan häntäpuolen seutuville piiloon. Olen itse toki tällaisen "velikullan" nähnyt, mutta tämä tapahtui tilanteessa jossa Elli-rouva jo ajatteli touhun piisanneen ja lähti liikkeelle. Mies-riepu jäi lehdelle soittelemaan, ja tuossa vaiheessa sen näin, nopeasti tosin kloaakin sisälle vetäytyen.

Joten, jo se, että koiras ylipäätään touhuaan voimainsa tunnossa naaraan selkäpuolella, availee kiivaasti suutaan tai jopa piipittää, voi kyse olla aivan oikeasta touhusta. Ainakin siihen pitää varautua, sillä usein ensimmäisestä parittelusta noin 2-4 viikon kuluttua naaras alkaa usein haeskella soppelia munintapaikkaa, ja silloinhan alkaa se omistajan osuus; seurailla naaraan ihmetouhuamista ja rynnistelyä kun se puskutraktorin tavoin koettaa löytää sopivaa kaivuupaikkaa

[Wiola]

Laitetaanpa kuva kreikkisnaaraista:

Kyseessä 2 lisääntynyttä kreikkisnaarasta kun hormonit oikein hyrskyttää.
Laitoin kokeeksi terraan koiraan ja naaras paritteli myös koiraan kaikkinen asiaankuuluvine elkeineen...

Camomillan pomotus/parittelu on aika selkeä ilmaisu sen sukukypsyydestä ja kenties munintavalmiudestakin.

[*Marika*]

Meillä on yksi nelivarvasnaaras melkoisen röyhkeä ja dominoiva luonne, varsinkin nyt keväällä se on korostunut entisestään. Nousee usein toisen naaraan selkään ja tekee parittelueleitä, äännähdyksiäkin on päästänyt. Mitään kunnon parittelusessiota ei sentään ole seurannut vaan homma on hetkessä ohi. Muut saavat välillä puremia, kun ovat tiellä tai kun tämä yksi päättää viedä ruuasta kaikki parhaat palat itselleen. Mitään hirmuisia tappeluita ei ole syntynyt, mutta ihan selvää on, kuka on porukan pomo. Ihmisiäkin kohti tulee suu ammollaan...

[Nimuel]

Tuulia: Juu, ihan vauhdikasta menoa on tämä kilpikonnallisen elämä täällä meillä! :laugh: Vaan kyllä on ihanaa kun on lemmikkejä. Hienolta tuntuu että tilanne kypsyi siihen suuntaan että meille päätettiin kilpikonnia ottaa kun mitään karvaisia lemmikkejä ei allergioiden takia voi olla. Mahtavia tyyppejähän nämä konnulit :cheer:

Rusinelli: tänään meillä ihan selkeästi oli tositoimet menossa ja tiedoksi vaan kaikille, että kaiken huipuksi alla oli tämä dominoiva naaras, Camomilla! Ilmeisesti kai testasi onko kundista mihinkään ennenkuin suostui hommaan! Jasser hoiti hommansa mallikkaasti ja vilautti myös meille velikultaansa, joka meni niin hiekkaiseksi etten kestänyt katsoa vierestä vaan painelin pesemään raukan vehkeet lavuaarissa. Olin itse eilen poissa kotoa, mutta mies kertoi kuulleensa paljon riemukasta vinkunaa terrasta kun toinen naaraamme Musti ja Jasser viettivät leppoisaa päivää paistatellen lampun alla ja lemmiskellen. En siis ihmettelisi jos munia ilmaantuisi muutaman viikon päästä.

Wiola: Hieno kuva! Minkä ikäisiä nuo sinun naaraat ovat? Meillä kun tuo vanhempi on niin massiivinen niin nuorempi naaras näyttää kovin piskuiselta siellä alla..

Marika: Kuulostaa muuten samalta kuin meillä, paitsi että Camomilla ei koskaan ole ollut agressiivinen ihmisiä kohtaan, vain toisia konnia.

[Wiola]

^Hienoa että parittelivat, sitä jatkuu muutaman viikon jos annat pariskunnan olla yhdessä. Ei muutakuin hautomoa väsäämään, sen on parasta olla valmis ja testattu kun munia alkaa ilmaantua.

Nuo kuvassa olevat naaraani ovat liian nopeasti kasvaneita 11-13-vuotiaita. Päällä oleva lady painaa 1100g ja allaoleva 1200g, ennen munintaa painot nousevat tuostakin noin 15-20g/muna. Heidän sulhonsa on nippanappa 500 grammainen ja poikasia on kuoriutunut...Painosuhteet on ihan hyvät noin koska tällöin naaras on voimakkaampi ja voi nakata koiraan pois selästään jos kosiomenot alkavat kyllästyttää..näin ainakin meillä käy.

[*Marika*]

Nimuel: Ei meilläkään tuo sentään aggressiivinen ole ihmisiä kohtaan, mutta isottelee. Koittaa kyllä purra välillä, mutta se liittyy selvästi siihen, että yhdistää käden ruokaan.

Toivotaan, että Jasser hoiti hommansa hyvin ja munia alkaa putkahdella .

[Tuikku82]

Siis pään nyökyttelyä, korkealla käveleminen ja pureminen ilmentävät agressiota, eivätkä olekaan kosiskelua? Oi voi, meidän Vili on näin Viivi/Viljamia kohtaan käyttäytynyt ja viikonloppuna se onnistui purasemaan meidän pikkusta kipeästi hännänpäästä. Välillä se on kilven lisäksi päässyt jalkaa puremaan, muttei ennen häntään. Viivi/viljamilta tuli vähän verta hännänpäästä, mutta pistin sen hetkeksi kylpyyn ja sitten desinfioin haavan. Minä vaikutin hätääntyneemmltä kuin se ja haava onkin parantunut nätisti. Onneksi!

Kuitenkin kun täällä näistä agression merkeistä kerrottiin, huolestuin. Onko meidän Vili nyt hönännyt sen, ettei Viivi/Viljami olekaan tyttö vaan nuorempi uros. Ja näin ollen Vili puolustaa reviriään ja jahtaa meidän nuorempaa. Kumallakin on oma terra, joten päivisin Viivi/Viljami on turvassa, mutta töiden jälkeen kun vien pikkaset pihalle, hippaleikki alkaa. Vanhempanahna ne ottaa varmaan yhteen, mutta tähän asti olen pitänyt menoa harmittomana, kun puskemista ei ole esiintynyt. Mutta mutta, alkaako tosi olla kyseessä? Pitääkö pojat (5½v. ja 3½v.) erottaa?

[finnbahomet]

Kyllä meillä noin 5-6 vuotiaana nelivarvas uros alkoi käyttäytymään senverran raivoisasti "hoitavaa"kättä kohtaan(lähinnä keväällä ja kesällä),ett luojan lykky ,et ei tullut hommattua kaveria konnalle silloin pienenä ,kun tuo sukupuoli on aina se kysymysmerkki .Näinhän se yleensä on ,et arempi uros tulee aina kärsimään ,jos samassa aitauksessa ilman valvontaa asustaisivat.Naaraat ilmeisestikin pärjäävät paremmin yhdessä? Kuinkahan monelle on tullut myöhemmin yllätyksenä,ett tarvitaankin kaksi riittävän kookasta terraa konnien kasvaessa...

[*Marika*]

Tuikku82: Sinänsähän se on ihan sama, onko käytös kosiskelua vai aggressiota, kun lopputulos on sama: toinen ahdistelee, stressaa, puree toista. Ei niitä kannata pitää yhdessä, kun alakynteen jäävä osapuoli siitä kuitenkin kärsii.

Hyvä, että kummallakin on jo oma terransa, niin erottaminen käy helposti .