Herppi.net

Luin hiljattain jostain englanninkielisestä vesikilpikonnia käsittelevästä artikkelista, että jos vesi on liian lämmintä, konna jää mielellään veteen ennemmin kuin kömpii lampun alle. Tämä taas ei ole hyvästä siitä syystä, että liiallinen vedessä lilluminen ja se ettei kilpi pääse välillä kuivahtamaan, voi altistaa sieni-infektioille. Eihän sulla siis ole vedenlämmitintä?

Jos ei niin sitten voi kyllä olla ihan normihengailuakin. Ei meilläkään aina mene lampun alle vaan pötköttelee lämmittelyalustalle johtavalla rampilla. Ja usein nukkuu pohjalla pitäen kiinni kannosta tyyliin yhdellä kynnellä :D.

KaisaHoo kirjoitti:


No meillä ainakin tässä on mehtää ihan takapihan kupeessa, ja yleensä konna tallustelee heti metsää kohti kun sen pihalla maahan laskee.

Huoh taaskin vietin kaksi tuntia Vallun kanssa pihalla eikä mitään tapahtunut. Kuoppaa kaivoi pariin otteeseen mutta lopetti sitten jossain vaiheessa. Hölmö vielä kiipeää kallion päälle ja siellä vähän koettaa josko tässä olisi hyvä paikka kaivaa kuoppa :p.

Voi kun olisi joku hiekkamonttu lähellä niin siellä varmasti syntyisi kuoppa joutuisasti!

Eilen varmistui että munintahulinahan se meillä taas.

Olisipa meidänkin konnalla vapaa pääsy ulos kaivelemaan, se kun pitää itse viedä (asutaan kerrostalossa) ja täytyy silmä kovana seurata ettei häviä pusikkoon. Lisäks tuo on aikaavievää puuhaa, kun konna ensin vaeltaa tovin, kokeilee eturäpylöillä muutamasta kohtaa että onko maa sopivaa, jos ei ole niin matka jatkuu. Sitten kun se on löytänyt hyvän kohdan, alkaa kaivaminen. Kaivaa jonkun 10 minuuttia, jolloin käy ilmi ettei paikka ollutkaan mieleinen. Sama toistuu! Jospa tänään onnistaisi kun on yöllä satanut vettä, eli maa toivottavasti olis vähän pehmennyt ja konnan helpompi kaivaa monttunsa.

Meilläkin Vallu taas kiristelee mamman hermoja läiskyttämällä vettä aamuöisin niin kovaäännisesti että siihen herää ja konna on laskettava lattialle. Pari-kolme viikkoa sitten konna muni ulos kaivamaansa kuoppaan 6-7 munaa ja tuotuani sen sisälle vielä yhden. Munintahulinan jälkeen konna on ollut rauhallinen ja "oma itsensä", syönyt hyvin jne, kunnes viimepäivinä taas aloittanut munintahulinan kaltaisen mesoaminen. Se haluaa akvaariosta ulos, mutta ei sitten kuitenkaan ala kaivelemaan lattiaa kun sen sinne nostaa.

Onko siis mahdollista että näin nopeasti olisi kehittynyt uusia munia (tai entisiä jäänyt sisälle) ja munintakausi osa 2 olisi alkamassa, vai mistäköhän tämä käytös voisi johtua?

Meillä näkyy punakorvan akvassa olevan +27 astetta, mutta konna taas on aika zen. Rauhallisuus varmaan johtuu taas siitä että viimeiset viikot ovat sisältäneet hc-munintahulinoita, jotka päättyivät pari päivää sitten. Konna on viimeajat läiskytellyt vettä akvassaan kunnes se on nostettu lattialle käpyttelemään ja kaivelemaan. Pari päivää sitten oli vihdoin aikaa niin vein konnan ulos. Aikansa sopivaa kohtaa etsittyään se löysikin mieleisin spotin ja lyöttäytyi taas montun kaivuuhommiin. Kaivoikin varmaan tunnin ja lopulta muni kuoppaan kuusi munaa ja peitteli ne. Peittelypuuha oli kyllä veikeän näköistä: konna kahmi multia takajaloillaan ja taputteli sitten maata tasaiseksi vähän samaan tyyliin kuin hierojat käyttävät kämmensyrjiään hierottavan taputtamiseen :D.

SabinaLjungqvist@hotmail. kirjoitti:


Mä olen antanut kotilot asukkeineen päivineen, mitä nyt suotta hyvää proteiininlähdettä ulos kaivamaan! Kerättyäni ne huuhtelin vaan pintaroskat ja limat pois, pistin rasiaan ja pakastimeen.

En tiedä noista Agrimarketin rehuista, mutta yleensähän ne myydän aika isoissa säkeissä. En ole ihan selvillä tuosta liitujauhon säilyvyydestä, mutta ainakin mun apteekista ostetussa pussukassa on parasta ennen -päiväys, ja ainetta olisi vielä paljon jäljellä.

Tympäännyin katselemaan konnan ankeaa tankin sisustusta ja ostin pohjalle 25kg säkin jokikiveä, maksoi vain 14,90. Varmaan menee vähän työläämmäksi tuo akvan puhdistus, mutta konna on uudesta pohjamatskusta niin innoissaan että eiköhän tuon kestä! Tänään vedenvaihdon yhteydessä pistin soran akvaan ja ei ole konnaa koko päivänä lampun alla näkynyt kun on pitänyt vaan kaivella ja siirrellä kantoa :).

Harmi kun ei ollutkaan konna sun juttusi. Saako udella, että mikä alkoi tökkimään?

En menisi vaihtamaan. Ennemmin rakentelee laajan kuivattelupaikan yläpuolelle, näin akvaarion tila tulee käytettyä parhaiten hyödyksi.

Hmm, mä oon vaan ottanut mitä on ollut tarjolla, mutta sydän ja munaiset kai useimmiten ollut sian, maksa naudan. Varmaan kuitenkin mieluummin naudan elimiä kannattaa ostaa jos vaan löytyy, kun on vähärasvaisempaa.

satanoperca kirjoitti:


Raakana olen antanut, mutta pakastimen kautta kylläkin. Maksa ja munuainen ei kyllä mitään kamalan hyvin uppoavia herkkuja ole olleet, mutta sydäntä syö mielellään! Alkuaikoina tarjosin myös eläviä sirkkoja, mutta ne on sen verran hintavaa evästä että ei ole vähään aikaan tullut ostettua.

satanoperca kirjoitti:


Mouho on nyt n. 10-11 kk. Niissä lähteissä, joita minä taas olen lukenut niin suositellaan että kerran päivässä tai joka toinen päivä. Seepiansuomua kuitenkin voi nakertaa halutessaan, ja toisinaan olen madon tai pari antanut välipäivinä, mutta varsinaisina ruokintapäivinä sitten tuhdimpaa evästä eli muikkua, ja harvemmin sitten silakkaa/sydäntä/munuaista/maksaa.

Reevesit poikasena ovatkin melkolailla lihansyöjiä, joten ei ihmekään ettei kasvikset erityisemmin uppoa. Jos omalleni pudotan salaatinlehteä tms, niin lähinnä näy vähän näykkäisemässä ja sitten töpeksii ulos. Enkä näe että matoihin tai kalaan kalkin lisääminen on ongelmallist. Matoihin tarttuu liitujauho kun niitä kostuttaa ja sitten pyörittelee liitujauhossa, kala itsessään on sen verran kosteaa että siihen tarttuu. Jonkin verran tietty liukenee veteen, mutta kyllä sitä sisäänkin menee ihan hyvästi kun jokaisen suupalasen liitujauhossa pyörittelee.

Oma pikkuinen oli tässä hiljattain yli viikon syömättä ja ehdin jo huolestua, mutta nyt taas ruoka maittaa, konnalla paino noussut ja ruokaa uppoaisi varmasti päivittäin ellei tämä mamma pitäisi kiinni siitä että ruokaa annetaan joka toinen päivä.

Heh, joo ajattelin lähinnä jos jää tähteeksi merilevää sushinpyörityssessioista, niin voisi koettaa että maistuuko punakorvalle tahi reevesille. :)

Pakkausselosteen mukaan ei sisällä muuta kuin kuivattua merilevää, ei lisättyä suolaa. Merilevässä itsessään varmaan jonkin verran suolaa on, vaikka ei tuo nyt mitenkään erityisemmin maistu.

Olen kova sushia syömään ja tulipa mieleeni idea, että voisikohan tuota kuivattua merilevää syöttää myös konnille?

Ei tosiaan selvinnyt se perimmäinen syy syömättömyyteen, ellei sitten tuo lamppujen laitto ajastimelle ollut syynä. "Päivän pituushan" ei pikkuiselta lyhentynyt, lamppu vain pitää vartin tauon kerran tunnissa. Liekö sitten siitä lämmittimestäkin ollut apua.

Mutta niin, eilen tosiaan suostui napostelemaan muutaman jauhomadon, mikä helpotti suuresti!

Heips! Homman nimi on nyt se, että vaippakilpikonnanpoikaseni ei ole syönyt viikkoon. Punakorvalle on aina ruoka maistunut, joten konnan syömättömyys on ihan uus juttu minulle, ja olen kyllä huolissani pikkukonnan terveydestä.

Viimeisimmän kerran pikkukonna on syönyt viimeviikon keskiviikkona (3.3), tarjolla oli silakkaa ja söi hyvällä ruokahalulla. Sen koommin ei ole ruokaan vilkaissutkaan, vaikka olen tarjonnut silakkaa, muikkua, jauhomatoja ja sirkkoja. Viettää myös suurimman osan päivästä lämpölampun alla, vedessä käy välillä pulahtamassa, mutta ei touhua samaan tapaan kuin vielä viikko sitten.

Ympäristössä ei ole muita muutoksia tapahtunut kuin että valot toimivat nyt ajastimella: lämpölamppu porottaa 45 min ja sitten 15 minuutin tauko. Sisustuksesta otin kiven pois ja korvasin sen kannolla, sillä akvaarion vesi tuntui lämpenevän välillä jopa yli 25 asteeseen kun lamppu porotti kiveen ja kivi johti sitten lämmön veteen (ainakin toi on mun teoria veden lämpyyteen). Vesi on sittemmin ollut huoneenlämpöistä, kunnes tänään pistin vedenlämmittimen, vesi on nyt 26 asteista. Olisiko huoneenlämpöinen (about 21 astetta) ollut parempi?

Viikko ennen syömättömyyden alkua sain lahjoituksena akvaarioon pintakasvia (salviniaa), joka googlettelujen perusteella ei käsittääkseni pitänyt olla myrkyllistä. Olen kuitenkin kasvin jo poistanut altaasta useita päiviä sitten. Punakorvallakin tuota on ollut joskus aikaisemmin, mutta sille ei tullut mitään oireita vaikka se kasvia näykkikin.

Pahin pelkoni on, että pikkuisella on nyt jokin suolitukos, sillä akvaarion pohjalla on pientä englannin jokisoraa. En kylläkään koskaan ole nähnyt pikkukonnan näykkivän sitä

Huolettaa. Onko syytä olla todella huolissaan ja soittaa Rauliolle heti huomenna? Mitä kannattaisi tehdä ensihätään?

En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä meidän digiboksin kaukosäädin aiheuttaa molemmissa konnissamme, punakorvassa ja vaippakilpparissa, tuntemuksia.

Joskus viimekesänä osoitin akvaariossa hengaillutta punakorvaa tuolla kaukosäätimellä, ja se veti pään kilven sisään ja pyrki siitä poispäin. Muita kaukosäätimiä tai esineitä se taas tuli pää pitkällä kyyläämään.

Eilen sitten testasin mitäs tuo pieni vaippakilpparinpoikanen tuumaa kaukosäätimestä. Pistin kaukosäätimen pään lasia vasten, ja Mouho tuli pää pitkällä luolastaan, mutta aikansa tuijotettuaan säädintä se alkoi "tärähtelemään". Se ikäänkuin värisytti värisytti päätänsä niin että koko koko kroppa ikäänkuin ponnahti samalla. Mitä lie viestittänyt kaukosäätimelle, vissiinkin että "painu hiiteen mun nurkilta" tai jotain.

Kaukosäädin ei päädystään näytä näin ihmisen näkökulmasta mitenkään erilaiselta (tai konnamaiselta), sellainen tavallinen hopeanvärinen ja päädyssä on mustaa. Näyttääköhän sitten konnien mielestä joltain hurjan aggressiiviselta kilpparinnaamalta tuo säädin kenties. Anyway, piti tulla kertomaan kun oli mielenkiintoinen reaktio tuohon.

On tämä meidänkin Mouho (tuo sen nimeksi nyt on vakiintunut) nyt kesyyntynyt huomattavasti siitä millainen se oli meille tullessaan. Aluksi vain nyhjötti luolassaan (piilopaikka kannon alla), ja ulos uskaltauduttuaan vilahti nopsaan takaisin jos havaitsi "ulkomaailmassa" liikettä. Nykyään on päin vastoin, pikkukonna tulee luolastaan uteliaana ulos kun laitan naamani lasin taakse. On hauskan näköistä kun pimeydestä valkenee ekana esiin utelias silmäpari ja vaaleat huulet :D. Pikkuinen on kyllä yhtäaikaa sekä söpön että hoopon näköinen, väkisinkin rupeaa hymyilyttämään. Aktiivisesti touhuaa tuolla akvassaan.

Ja Mouho ui vähäsen yksi päivä tässä! Meijän pikkunen oppii uusia juttuja. Yleensä tuo mennä viipottaa "käsipohjaa", eli viipottaa pohjaa pitkin eikä ui samalla tavalla kuin esim. tuo meidän punakorva.

Nyt olen siirtynyt myös ruokkimaan omaan astiaansa, ja hyvin on eväs uponnut. Ihan alussa ei erillisesä astiassa uskaltautunut syömään vaan piti ruokkia akvaarioon.

On kyllä ollut mainio elukka tämä Vaippakilpikonna.

Spammaampas taas lisää kuvatuksia Mouhosta:

Onnea uudelle konnavauvan omistajalle!

Oma pikkuiseni on jo vähän tottunut meihin, uskaltaa olla esillä enempi ja touhuta akvaariossa, ja onpa jo uskaltautunut pariin otteeseen lämpölampunkin alle. Aikaisemmin veti päätä kilven sisälle jo esim sormen painoi lasia vasten, mutta nyt kyylää kaula pitkällä.

Tuntuu että kasvanutkin on hurjasti, vaikka kuukauden tuo meillä vasta on ollut.