Yhtenä kesänä meillä oli löytökissan pentuja. Kun ne menivät uusiin koteihin
löysivät lapseni mummolasta vaskitsan sitä sitten hoitelivat ja aloin itse
harkita matelijan hankkimista.Ensin kotiin piti tulla salamanteri ja kaikki
oli jo tehty valmiiksi ja tilaus tehty. Sitä emmme tulleet ikinä saamaan.
Meni puoli vuotta kun yritettiin saada hankittua salamanteria.Pojat olivat
tosi turhautuneita jatkuviin epäonnistuneisiin tilaus yrityksiin. Sitten mentiin
koko perhe kolme poikaani ja isä mukana eläinkauppaan ja päätettiin ostaa
lisko kaikkine tarvikkeineen. No kalliiksi se tuli;) Terra oli alkuun omatekoinen
vanha marsunhäkki. Siskollani oli terraario koristeena kasveilla. No teimme
vaihtokaupat sisko sai marsun vanhan häkin kun hankki kanin ja me terra.
Nyt on opittu itse kasvattamaan sirkkoja. Ne munivat lämpömittariin.
Oli lapsilla riemua kun tuli pikku kenttäsirkkoja ja tietysti sinihäntä skinkillä
Tuolla se loikoilee ja mahapullottaa. Välillä juoksee ympäri terraa ja jopa ui.
..jaa kuivan paikan lisko eläinkaupan mukaan. Tykkää vedestä ja myös lämmöstä.
Sopivasti molempia. Ja niinkuin muillakin.. uusi sinihäntä on etsinnässä.
Varmaan tulee hankittua toinen terra tai askarreltua.
Paras kiitos on kun näkee liskon voivan hyvin. Pojat opetti sille nyökyttämään päätä
kun sille nyökkäilee se tekee saman takaisin. Peili oli sille ihmetyksen aihe:) Siinä
se käy peilille keimailemassa. Sanotaan, että eivät yhtään kesyynny. Ei tätä nyt ihan
kädessä voi pitää, mutta antaa koskea itseään ja kun saa ruokaa rapistelen rasiaa niin
pää nousee ja nyökkäilee;)

Me saatiin pari vuotta sitten ilmaseks akvaario tarvikkeineen. Meinattiin eka kaloja sinne ottaa, mutta ei tajuttu yhtään miten kaloja hoidetaan :O. No, sitten päätettiin ottaa sinne leopardigekko, kun niitä oltiin yhdellä tutulla muutamia nähty. Ei me niistä erityisesti oltu kiinnostuneita, mutta päätettiin silti yksi ottaa. Ja sehän vei mukanaan sitten ! Hetken päästä tuli toinen, sitte kolmas. Nyt meillä on hautomo ostettu ja omakasvattamia poikasia tulee ja gekkojen lisäksi meillä on kääpiöparta-agama sekä parta-agamakin jo :DDD. Aivan mieletön liskohulluus alkoi eikä varmasti lopu koskaan! Kokoajan sitä katselee kaikkia liskoja sillä silmällä, et "tuollaisen ku joskus saisi"..

Millä herpillä aloitit.Miksi,milloin ylipäätänsä MINKÄ takia aloitit herppeilyn.Ja onkos se jäänyt viimeisiksi ja mitä kotoa löytyy.



Viestiketjut yhdistetty.
- paputtaja

Kilpikonnilla on menty jo kauan ja luulin, että niihin jäädään mutta kappas kun liskot ovat vieneet sydämen ja tulossa iguaani HETI kun tilaa..

Kuningasboa oli se ensimmäinen. Ja brasilian sateenkaariboa, tuli parin viikon sisällä kunkusta. Ei ihan ole jääneet ainoiksi, pääluku on tällä hetkellä 19.. Tuota brassia mulla ei enää ole, mutta kunkkuboa köllii kopissansa edelleen. Eikä ainakaan näillä näkymin ole mihinkään sieltä lähdössäkään.

Ihastuin käärmeisiin kovasti joku 12 vuotta sitten Bulgarian reissulla. Matelijoista mitään tietämättömänä nippanappa täysikäisenä en silloin tajunnut, kuinka huonosti niitä joka ilta kaduilla kanniskeltavia, turistien hartioille illasta toiseen siirreltäviä käärmeparkoja pidettiin.. Mutta rakastuin ihan täysin. Mitään toivoa mulla ei ollut omaa tuolloin saada, kun vanhemmillani asuin. Ja erittäin hyvä niin.
Meni melkein 8 vuotta ennenkuin tuon yllä mainitun kaksikon lopulta päädyin hankkimaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nykyinen elikkoluettelo löytyykin tuosta alta, allekirjoituksesta. Kuten siitä on pääteltävissä, hortuihin on hurahdettu

Perimmäinen syy herppeihin on perheemme allergiat. Itselläni ja toisella lapsellani on astma, miehellä allergiat. Tästä syystä olemme joutuneet luopumaan myös aikoinaan koirastamme.

Nyt meillä kuitenkin kolme maakilpikonnaa (1 aikuinen, 2 poikasta) ja niiden touhuiluja katsellessani mietinkin "jotain hyötyä allergioistakin * -ehkäpä ilman niitä, en kenties olisi "keksinyt" näitä kiehtovia eläimiä.

Liskoistakin olen hyvin kiinnostunut, mutta haluamme tarjota näille nykyisille eläimille ensisijaisesti riittävän kokoiset elinolot. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos tilaa tuntuu olevan "liikaa", saattaa meille vaikka sitäkin lajia muuttaa vielä joskus...

Olin jo kauan halunnut jotain herppiä, enpä osaa sen tarkemmin sanoa miksi, mutta usein erään ystäväni kanssa asioista jutellut. Sitten bongasin paikallislehden palstalta myytävän berberiskinkin ja soittelin sen perään. Koko illan istuin koneella ahmimassa tietoa ja äitini tullessa kotiin, ilmoitin, että nyt lähdetään hakemaan liskoa (joka siis myytiin kaikkine tarvikkeineen). Toistaiseksi on tuo nimenomainen skinkki jäänyt ainoaksi, koska äitini ei hänenkään tulostaan juuri innostunut, mutta jahka täältä omille siivilleni nousen, niin jotain varmaan tulen hankkimaan.

Kun 19-vuotiaana muutin omaan asuntoon, ajattelin jo silloin, että nyt se käärme tulee! Käärmeinnostukseni oli alkanut jo 13-vuotiaana jostain, ja siitä lähtien sitä onkin ahkerasti opiskellut eri lajeja. Exäni kuitenkin oli jyrkästi ajatusta vastaan joten hankintaa piti lykätä.
Exän lähdettyä ovesta (minä autoin ilomielin pakkaamisessa... oho, olen ilkeä ) Alkoikin vuoden mittainen käärmeen metsästys ja onneksi juuri se oikea eka käärme(perus vilja) sitten lopulta löytyi ja asustaa täällä vieläkin.

Siitä sitten edettiinkin rytinällä eteenpäin: tuli härkäkäärme jota seurasi pytonit ja sitten se pitkään haaveiltu brassi.
Viimeiseksi nämä eivät jää, siitä olen aivan varma
Annoin pikkusormen, ja se vei koko sydämen !!

Eräs ystäväni sanoi näin ensimäisen käärmeen tultua taloon: " No niin, tätä mä vähän odottelinkin, nyt oot kokonainen."

Mua on ihan pienestä pitäen kiehtonut liskot, ihaillut ja haaveillut...

Äiti vaan laitto hanttiin ja pirusti, päätin että sitten kun on oma talous ni sit. No venähti sekin jokusen vuoden, kun piti ukkoo taivuttaa

Sit viime syksynä kolahti ja kovin, kun naapuri kertoi luopuvansa leoskeista. Ja sen jälkeen lauma on kasvanut ja kasvanut ja kasvanut... Ja loppua ei näy

Ukon kanssa on sopimus, ei tule häkki eläimiä, mutta liskoja saa tulla

Katg kirjoitti:
Niin ja tosiaan siis allergia oli pääsyy ja meilläkin sama tarina kuin monella muulla; olen vähän jopa kiitollinen allergialle, koska sen avulla löytyi tämä konnaharrastus.

Nnsin parilla tutulla oli konnia ja kun muut olivat sisaruksistani allergisia niin vaikutti ainoalta vaihtoehdolta (akvaarion lisäksi). Akvaario jo oli, mutta haluttiin jotain "konkreettisempaa" elukkaa ja kilpikonnahan se sitten oli.
Silloin ei vielä hoidosta paljoa tiedetty ja virheitä tehtiin. Ensimmäisen konnan menehdyttyä oli muutama vuosi väliä. Olin itse ihan kirppu vielä mutta kinuin aika monta vuotta äidiltäni maakonnaa. Vastaus oli aina sama; EI missään nimessä.

Omilleni muuttaessa sitten oli tilaisuus konnia hankkia ja siitä asti ollaan menty kilpikonnien ehdoilla.
Ajattelin olevani VAIN akvaario, konna ja koira -ihminen, mutta nyt tosiaan (herpin kautta) ja muutenkin, niin LISKOhuuma on alkanut. Parta-agamat niin itsessään kuin "kääpiötkin" sekä igut ovat valloittaneet..

Kiinnostus herppeihin heräsi, kun kersana katselin luontofilmejä ja iskä nauhoitti tv:stä minulle Reptiles -sarjan. Sitä tuli sitten katsottua moneen kertaan läpi, varsinkin jaksot Käärmeet ja Liskot oli meikän lemppareita.

Ensimmäiset terraotukset oli kolme tuliliskoa (cynops orientalis), sittemmin on tullut kylkiluuvesiliskoa, gekkoa ja nyt iskin silmäni myös skorppioneihin.

Mutsilla oli jo mun syntyessä nelivarvas, joka edelleenki porskuttaa, vaikka ikääkin lienee jo pälle 70v. Ekan oman kilpparin punakorvan pelastin 19 vuotiaana ja siitähän se sitten lähti...

Itseppäs unohdin mainita, että liskoista juurikin iguaanit kiinostaa hurjasti.
Samaten, nyt kun on nimimerkki -hanna-n partisvauva kuvia nähnyt, niin...

Mutta ei, tarkoituksena olisi nyt keskittyä käärmeisiin, liskoja voipi hommata sitten 10vuoden päästä, kun tilaakin on luultavasti enemmän. Nyt kun vielä saisin tuon 100% täydellisesti taottua omaan päähäni, niin olisin tyytyväinen

Noh, onneksi on tuo ukko tuossa lyömässä halolla nuppiin aina välillä

Punakorva kilppareilla alkoi herppeily. Allerginen kun olen niin karvaset elukat ei ole koskaan tulleet kysymykseen. Kilppareiden jälkeen kotiin tuli vanha parta-agama uros, joka vei sydämen

Tiitusta se alko.

Väliin on mahtunut jos jonkinlaista vipeltäjää, mutta Tiitu se vaan on ja pysyy Ukko on allerginen, joten mitään karvaista/höyhenellistä meille ei koskaan tule.