Hei, Vositteko kertoa mistä teidän herppi harrastuksenne on alkaneet?
Onko teillä mitä lemmikkeijä? Mikä oli ensimmäinen terraario asukkinne?

Oma tarantula harrastus alkoi kyteä jo aika nuorena. Pyysin lapsena äitiltä "kuristajakäärmettä" no sitä ei taloon tullut vaan tuli 3 kissaa. Jätin asian muhimaan sitten myöhempää aikaa varten. Kunnes reilu 3 vuotta sitten aloin herätellä uudestaan sitä henkiin ja aloin katsella terroja ja muita juttuja. Niiden hintojen edessä huomasin että lompakko huutaa apuaa. Ei siinä auttanu kuin miettiä jotain halvempaa lemmikkiä ja päädyin tarantulaan. G.rosea oli eka tulokas, jota jaksoin katsella yksinään noin vuoden ennen kuin hankin lisää. Nyt niitä on ollut kaikkiaan 11 karvapersettä joista 10 hengissä.

Tässä nämä kaikki listattu
Grammostola rosea 0.1.0 WC
Lasiodora parahybana 1.1.0 CB
Phormictopus auratus 1.0.0
Acanthoscurria geniculata 0.1.0
Chromatopelma cyaneopubescens 0.0.1
Heteroscodra maculata 0.0.1
Avicularia versicolor 0.0.1
Haplopelmä lividum 0.0.1
Pterinochilus murinus 0.0.1 V2

(Pterinochilus murinus 0.0.1 R.C.F V1 RIP)

Meillä homma alkoi siitä, kun anoppi hankki itselleen leopardikilpikonnan.
Kävimme useasti ihastelemassa kasvattia ja sitten rupesi tulemaan juttua "eikös olisi kiva, kun teilläkin olisi tällainen"...ollaan molemmat tosi eläinrakkaita, mutta mieheni on allergikko ja mitään muita eläimiä emme voisi harkitakaan kuin matelijoita, mutta kun ei aiemmin tuntenut ketään jolla olisi amatelijoita niin eiopä niitä itsekseen tullut hankittua.

Anoppihan se meille sitten ensimmäisen konnan hankki, pojalleen valmistujaislahjaksi, että kiitos siitä =)

Mulla alkoi siitä kun olin Porissa jossain terraarioeläinnäyttelyssä nuorisotalolla. Sitten noin puolen vuoden päästä taloon saapui leopardigekko vaavi Ja nyt on jo kaks leoskii

Mää olen ollut hämpyistä kiinnostunut yli 10 vuotta ja kaikki alkoi kun näin komeen hämpyn eläinkaupassa.
No, mun fiksut flikat sitten ostivat mulle hämpyn joka oli tullessa erittäin pieni ja oli mustasamentti tarantula. Oikein tulosti mulle hoito-ohjeetkin. Ikäväkseen laitetiin se liian isoon tilaan ja taisi häippästä.
Eipä aikaakaan kun ostin sitten kaksi kerralla ja sitten vielä chilentarantula. Nyt on kaksi kun tää pitenin koki kovia ja kuoli, et uutta olen hankkimassa ja terraarioitakin ostain mielellään lisää.

Minulla alkoi jo 15-vuotta sitten... olin 5-vuotias.
Äiti osti silloin ensimmäisen käärmeen...
Tosin viisi vuotta myöhemmin koko homma meni tauolle, kun äitini toinen käärme kietoutui turhan tiukasti minun ranteeseen, pikkulikkana sitten panikoiduin ja siihen loppui, olin suorastaan iloinen, kun kyseinen käärme kuoli tuntemattomasta syystä.

Mutta nyt, kolmisen vuotta sitten kiinnostus käärmeisiin heräsi taas. Lueskelin vuoden verran netistä tietoa erilajeista ja kammokin kaikkosi, kun kaveri tutustutti minut pieneen kuningasboan poikaseen
meni puoli vuotta, kun minulle tuli 10-vuotias rescue kuningasboa. Jolle sitten tuli vähän ajan päästä tyttökaveri ruotsalaiselta harrastajalta.

Pariin vuoteen en ole edes halunnut lisää eläimiä, (tosin akvaario ja sukaravut taisi tulla tässä välissä)
sitten näin netissä kuvan aivan ihanasta lintuhämähäkistä ja rupesin tutkimaan niitä lisää
Tällä hetkellä kotona on viissenttinen A. Versicolor ja ensiviikolla saapuu kaksi B. Auratumia, joten voisin todeta, että tämä harrastus vie mennessään...

En ollut sen kummemmin ajatellut minkään herpin ottamista kotiin, vaikka ihan kiinnostavia eläimiä olivatkin, kunnes... Eräänä marraskuisena päivänä satuin poikkeamaan paikalliseen eläinkauppaan, erään terran ohi kulkissani näin näyn, joka sulatti sydämeni täysin, pulskan leopardigekko pojan. Hän löhöili hiekalla kintut eri suuntiin sojottaen, ja minä olin mennyttä. Silloin tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että emme me nyt raaski ostaa pojua. Ei mennyt montaa päivää kun tulimme takaisin, ja poju lähti matkaamme. Sillä tiellä olemme molemmat, eikä loppua näy. Mopo on karannut lapasesta jo ajat sitten. Täysin uusi maailma, jossa on niin paljon tutkittavaa ja seurattavaa. Uusia hankintoja on mielessä vaikka kuinka, kunhan saamme joskus isomman kodin. Haaveena on jonain päivänä alkaa kasvattamaan liskoja, kun tässä ensin oman tieto- ja taitotaso karttuu tarpeeksi, että on valmis siihen hommaan. Tällähetkellä taloudessa asustavat:

Urho Gekkonen-leopardigekko (lemipinimeltään läskipoju)
Wilma-sudaninkilpilisko
4 karoliinan anolista
viljakäärme
2 kuningasboa vauvaa

Eivät herppipuoleen kuulu, mutta myös tällaisia löytyy:

marmorirapuja
3 partaimumonnia
4 kuparimonnista
2 palettikalaa
norjalainen metsäkissa

Herpeissä on myös se "paha" puoli, että ne ovat loppuviimein niin helppohoitoisia arkihoidoltaan, että aina sitä ajattelee, että hyvinhän noita menee kaksi siinä kuin yksikin, ja vielä tuollainen uusi otus mahtuu. Isona haaveena on myös matkustella maihin joissa meille eksoottisia herppejä näkisi luonnossa.

Kuulemma kun olin 1-vuotias näin mummolassa muurahaisen jota seurasin 5 tuntia, kun yrtitin ottaa sen käteen se kuoli ja rupesin itkemään:P Tai näin mulle ainakin kerrottiin.
Meillä on ollut eläimiä mun syntymästä asti, ja tulee olemaan myös kuolemaan asti. Sain akaattikotilon 5- tai 6-vuotiaana, ja sen jälkeen on tullut elukoita ihan mukavat määrät. Sammakoita on nyt kaksi ja kaksi tulossa lisää kuukauden tai kahen päästä, toivottavasti. Liskoja on kolme. Selkärangattomiakin on n. 10 ja käärmy sekä hämis pitää ostaa ku muutan omaan kämppään.

Harrastus alkoi siitä kun muutin kotoa pois, olin aina halunnut ottaa lemmikkejä, mutta siihen ei ollut mitään mahdollisuutta kun kotona asuin. Niinpä kun muutettiin avopuolison kanssa yhteen asumaan, niin sitten tuli se hetki kun alettiin miettimään mahdollisuutta ottaa lemmikkejä, mutta koko homma meinasi kaatua siihen koska avopuolisoni on allerginen, niinpä kysymykseenkään ei tullut sellainen lemmikki mikä olisi karvainen ja helposti allergisoiva. Sitten aikamme pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen että jokin matelija voisi sopia meille. Kovan tiedon etsimisen ja opiskelun jälkeen meille sitten muuttikin todella suloinen berberinskinkki Tico. Seuraavaksi sitten kyti ajatus akvaariosta ja sekin meille sitten ilmestyi. Nyt viimeisin herppi hankinta oli normaali viljakäärme Viljami, se vasta hurmaava ja ihastuttava onkin. Kovasti suunnitelmissa on jo toisekin viljakäärmeen hankinta.

Paras ystäväni pyysi etsimään itselleen kiinankellosammakoita.
Lueskelin netistä ja mailailin kasvattajan kanssa,alkoi sitten itseäkin kiehtoa moiset,tästä muutama vuosi aikaa.

Sammakkolammella lueskellessa klikkasin sitten nuolimyrkkysammakoiden puolelle,alkoi ne kiehtoa..
ja kas,niitäkin ilmestyi.. ja loppua ei näy.

Ystäväni oli saanut jostakin pienen vesikilpparin, jota punakorvaksi tituleerasi. Se oli 5-vuotias, mutta kovin pieni, koska sitä oli ruokittu miten sattuu. Konna kaipasi uutta kotia, ystäväni oli ottanut sen vain siksi, että etsi sille pysyvää kotia. Olen atoopikko ja allerginen suurinpiirtein kaikelle, joten en edes harkinnut itse ottavani konnaa, vaan tarjosin sitä kovasti siskolleni, jolta oli juuri koira kuollut. Sisko kuitenkin kysyi, miksen sitä itse ottaisi... Ja siitä se sitten lähti Konna muutti meille.

Etsiessäni tietoa konnanhoidosta ja siitä, minkä lajin konna kotonamme oikein oli (sen sentään ymmärsin heti, että punakorva tuo ei ollut), löysin tieni tänne herppiin. Täällähän ei voi olla tutustumatta muihin mielenkiintoisiin matelijoihin, joten aloin ihastua leopardigekkoon.

Kalle-konna tuli meille lokakuussa ja jo tammikuussa meille muutti leopardigekko Iines. Matelijoiden kanssa todella homma karkaa helposti käsistä, sillä helmikuussa tuli leoskipoika-Aku, toukokuussa Heluna ja sitten Tupu...

Myöskin annoin pojan ottaa muutaman akaattikotilon jossain välissä.
Tuskin tämä tähän loppuu...Tila kylläkin loppuu, joten ehkä en liskoja enempää ota (just joo niimpä, heh) Nyt olen harkinnut rukoilijasirkkaa... Käärmekin on vilahtanut "vitsinä" jo pitkään, joten koskaan sitä ei tiedä mihin hurahtaa.

"Tuskin tämä tähän loppuu...Tila kylläkin loppuu, joten ehkä en liskoja enempää ota (just joo niimpä, heh) Nyt olen harkinnut rukoilijasirkkaa... Käärmekin on vilahtanut "vitsinä" jo pitkään, joten koskaan sitä ei tiedä mihin hurahtaa."
Tuttu juttu ja esimerkkihenkilöitä löytynee tältäkin foorumilta kymmeniä ellei satoja. Juu ja ei lopu ... yks piti tulla ja komisenkymmentä ötöä löytyy nyt ... muutama vielä tulossa kun terveys ja budjetti (käpäläleikkaus tulossa) sen sallisi parin-kolmen kuukauden päästä. Kärmy tai muutama ei sitten saa jäädä vitsiksi ... hanki ne ja muutama lintuhämy ja skorppari ja ...

Innostuin herpeistä kaverini luona, kun huomasin että hänellä on kaksi paksuhäntägekkoa... Sitten rupesin etsimään tietoa netistä ja löysin Herppi.netin, sitten jotenkin ihastuin leoskiin ja niitä on kaiken kaikkiaan minulla ollut viisi, yksi myytin kaverille koska se piti olla tyttö mutta olikin poika ja yksi kuoli, huonoon kuntoonsa...Lisäksi haaveilen iguaanista, viljakäärmeestä, paksuhännästä, partiksesta, kunkkupytikasta ja ties mistä ! Annoin pikkusormen, ne vei koko käden.......

Harrastus tai kiinnostus alkoi lapsena. Muistan käärmenäyttelyn, muistan serkun kilpparin, jota hoidin. Muistan piirrelleeni kilppareiden kuvia pienenä. Kiinnostus sammakoihin ja sisiliskoihin mökillä oli valtava.
JOstain syystä mökin piha vilisi sisiliskoja.

On ollut maakilpikonnia ja pikkujyrsijoitä aikuisena. Ei koskaan kissaa, eikä koiraa, eli olen kilpikonnaihmisiä, kun sanotaan, että joku on koira- tai kissaihminen.

No ei mene ihan herppien puolelle mutta tarantulasta alkoi ja niillä on jatkunut. Emännällä kylläkin on 10 käärmettä ja 1 skorpparikin tästä taloudesta löytyy.