tuli vaan mieleen kun itse asumme kerrostalossa niin mistä tiedätte mitä elukoita naapureilla on ? pitääkö heidän teidän mieleestään kertoa mitä eläimiä tai jos on karannut joku elukka? esim jos yläkerrassasi on karannut sanotaan vaikka joku hämppy ja perheessäsi on lapsia jotka ovat allergisia mehiläisen pistoille niin miten teidän mielestänne pitäisi toimia tässä tilanteessa? tai ylipäätään jos joku öttis karkaa? pitäisikö ilmoittaa vai olla turpa tukossa ja etsiä ? tai jos joku myrkyllinen karkaisi esim mustaleski mitä en usko että nyt kauhean useasti suomessa kävisi x) itte oon hieman araknofobinen joten jos kuulisin että naapureilta on joku karvapeba hukassa niin nappaisin liskon ja koiran mukaan ja muuttaisin väliaikasesti naapuritaloon meiän Mummolle x)

Oma mielipide on, että myrkyillä(eikä mielellään muillakaan eläimillä ihan niiden itsensä, omistajan ja naapureiden vuoksi) ei saa olla mahdollisuutta karata. Ja toivon, ettei Suomesta löydy yhtäkään harrastajaa, joka ei pidä eläimiään turvallisesti terroissaan.
Jos nyt kuitenkin, joku viljis karkaa, niin voishan siitä jonkun lapun tehdä, jossa kertoo, että kyseinen eläin ei ole myrkyllinen ja kaikista havannoista soitot numeroon..

kyllähän se niin on että mikään minkäänsortin myrkyllinen eläin EI saa päästä karkuun. terraarioiden tulee olla täysin pakovarmoja.

itselläni on siis vain leogekkoja mutta tuli vain mieleen että ei sen puoleen että meiltä mitään karkaisi

Joo samoilla mielin täällä.. Ehdottomasti ei saa päästä karkuun missään tilanteissä myrkyllisiä eläimiä.. Meillä karkasi viljavauva aikoinaan ja ilmotin kyllä parille naapurille että on karannut pieni punainen käärme et jos vastaan tulee ni ovelle ilmoittamaan, painotin kyllä ehdottomasti etten usko että se missään muualla olisi kun kotonaan ja ettei se ole vaarallinen.. Monet ihmiset talossa ovat tulleet meille kotiin katsomaan millaisissa oloissa käärmeitä pidetään ja olen kysymyksiin vastaillut ja saanut naapurit rauhoittumaan sillä.. Kyllä ne aikoinaan ihmetteli kun lähes 2m terroja kannettiin sisälle ja supina kävi mutta olen sanonut taloyhtiön kokouksessa että meillä on herppejä ja asia on ollut sillä selvä! Nyt itse hämppyä hommaamassa ja ainon visusti pitää suuni kiinni siitä, nää kammo perseet varmaan hommaisi mulle häädön siitä hyvästä Toki itsekkin lapsi perheenä ja koirien ja kissojen omistajan meinaan pitää hämpyn terran visusti lukossa ettei koskaan pääse edes tapahtumaan mitään pako tilanteita!!!

voi kun tietäis naapurit jotta mitä sen kiltin yläkerran pojan luona asustaa

Noista myrkkykäärmeistä tuli mieleen yksi englantilainen tv-ohjelma missä miehellä oli myrkkykäärmeitä kerrostalo asunnossa. Jollain konstilla yksi käärme oli päässyt karkuun ulos asti ja sitten sitä pyydystettiin "pitkin" Lontoota. Muistaakseni kyseiseltä mieheltä puutui kaikki luvat pitää myrkyllisiä käärmeitä tai jotain.

jenni82 kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naapureille pitäisi kertoa mitä lemmikkejä omistaa tai miettiä sitä, mitä joku ajattelee nähdessää jonkun lasilaatikon? Ihmisiä ei voisi vähempää kiinnostaa muutenkaan, saati jos joku tulisi oikein tiedottamaan liskostaan
Eihän kukaan mene avautumaan naapureille siitäkään, että mulla on kuule kissa/hamsteri/punainen sohva/kirjahylly? Mitä ihmettä se muille kuuluu, mikä eläin tai harraste jollakulla on kotonaan?
Jos joku olisi niin idiootti, että päästäisi oikeasti myrkyllisen ja vaarallisen lajin karkuun, se on eri täysin asia, mutta eivät herpit ole sellainen asia, että pitäisi vaivata niillä naapureiden päitä. Ja ne, jotka harrastavat myrkkyjä, osaavat huolehtia turvatoimista ilman naapureitakin.

Kirjo kirjoitti:
Nooo tää ny menee off topiciksi mutta kun sattuu olemaan ihan sairaan uteliaat naapurit joita jää kalvamaan miksi pistäydyn tuon tuostakin lähimetsään ja tulen sieltä tammenoksia käpälissäni niin katsoin parhaaksi avautua asiasta. Että meillä on sellasia Elukoita jotka syö näitä ja ei, ne ei oo vaarallisia eikä ne pääse karkuun. Niin ja se outo ääni mikä meiltä rappukäytävään kuuluu (ainakin jos pysähtyy oven taakse kuulostelemaan...) on lähtöisin sellasista Sirkoista joita meidän Lisko syö...
Ja ei, ei sekään ole irrallaan vaan sillä on oma kämppä jonka ovi on lukossa ja saa sitä tulla katsomaankin se on oikein söpö. Käärmeestä en ole maininnut vielä, siitä kuuleminen voisi vaarantaa jonkun vanhuksen elintoiminnot enkä halua sellaista vastuulleni.

Tuli vain noista jatkuvasti palavista valoista mieleen - joku voisi luulla että kasvatan kannabista nurkassani. Ulkopuolisilta kuulee välillä niin hämäriä kommentteja harrastuksen näkyvästä puolesta että kaikkeen kannattaa varautua.

Itse olen suunnitellut laittavani oveeni että "asunnossa asuu myrkyllisiä eläimiä" kyltin. Vaikka ei meillä asusta muita kuin hämyreitä. Voi nekin olla joillekkin vaarallisia.

Itsessäni asustaa pieni vi**umainen naapuriluonne ja joskus pihan juoruämmät saa sapen kiehumaan. Ihan vain heitä varten meinasin laittaa kyseisen kyltin. Saapahan ainakin ihmeteltävää ja puhetta kyseisestä aiheesta. Homma on sinällään herkullinen, kun heidän penkki on aika lähellä meidän ikkunaa ja siitä kuuluu kaikki puheet oikein selvästi meille. Olisi kiva joskus juoda aamukahvia ja naureskella maitopartaansa, kun juorut alkaa saamaan mitä kummalisimpia käänteitä. Ainakin heillä olis kauhea pähkäily mitä kummallisia ja kauheita eläimiä meillä mahtaakaan asua ja mitä sitten tehdään jos sellanen pääsee karkuun. jne jne

Juuh, naapureita on hauska ärsyttää. Toinen vois olla "Täällä vartioin minä" siinä kuvana hämähäkkiä, toisiaan liian paljastavaa tiettyihin "tilanteisiin". Nooh ainenkin aamuisin voi herätä suht hyvillä mielin kun saa heti aamusta kunnon naurut.

Peto kirjoitti:Heh!

Mun käärmetilanteen tietävät ainakin kaikki naapuruston lapsoset, kun omani kehuvat että meilläpä on sitä ja tätä, ja "haluutsä nähdä kuolleen rotan?" ja "mäpä uskallan pitää meidän pyyttoneita sylissä". Rohkeimmat tulevat itse pyytämään että saavatko katsoa tai silittää, ja mielelläni minä tulevaisuuden toivoja valistan Kävin pojan koulullakin kertomassa aiheesta Matelijat luonnossa ja lemmikkeinä.

Heidän vanhempiensa ajatuksista en sitten ole ihan varma, jotain "voi kauhea" -kommentteja on korviin kuulunut, lähinnä niiden pakasterottien tiimoilta tosin. Pikkuisten silmissä coolius-prosenttini on kuitenkin sata

Hieman hämärä olo tosin välillä on, kun oksasahan kanssa silmäilen pihanreunoja, ja millon minkäkin kokoista lasipönttöä tänne raahataan...