Törmäsin tuossa eilettäin vahingossa perheeseen, joilla oli nuori iguaani. Perheessä on useampia kouluikäisiä ja alle- olevia lapsosia, ja uutta liskoa hankittaessa olivat nimenomaan kysyneet liskoa, joka sopisi hyvin lapsiperheeseen. Eläinkaupan asiantunteva ohje oli ollut, että iguaani on ainut(!!!!!!!) lastenkin käsiteltävä lisko ja helppohoitoisin!!!!!!!!!!!
Tässä perheessä oli onneksi ollut iguaani aiemminkin, täysin kesy ja paljon vapaana ollut yksilö, joten sikäli iguaanin aikuiskoko ym. ei ole yllätys, mutta esim. liskoa haettaessa myyjä ei ollut saanut sitä kiinni terrasta, vaan perheen isä oli sen joutunut pyydystämään... lisko on todella arka, mutta on kuulemma kesyyntynyt jo paljon, suurella vaivalla. Tosin sitä ei uskalla hoitaa kukaan muu kuin perheen isä, että se siitä lastenkin käsiteltävästä.
Mainittakoon, että perhe oli tiedustellut mm. agamien sopivuutta lapsiperheeseen ja vastaus oli ollut, että ne eivät sovi missään nimessä, koska agamat ovat aggressiivisia!!!!
Siis voiko olla mahdollista, että jossakin eläinkaupassa ollaan todellakin NÄIN PIHALLA???!!? Ja myydään iguaania helppohoitoisena ja AINOANA LAPSIPERHEESEEN SOPIVANA LISKONA, siis VOI PYHÄ SYLVI!!!! Ei ihme, että iguja on niin paljon kierrossa, jos niitä tällaisin saatesanoin myydään. ja kuinka paljon helppohoitoisempi esim. aavikko-oloissa elävä lisko olisi ollut, ihan tenavienkin hoitaa. Harmittaa todella paljon perheen puolesta, onneksi siellä ollaan valmiit näkemään vaivaa, jotta lisko kesyyntyisi, mutta tokihan joku rauhallisempi partis tai leopardigekko tms. olisi ollut lapsille paljon mukavampi. Minkähänlaisia hoito-ohjeita tällaisesta liikkeestä eläimen mukana annetaan, en uskalla edes ajatella. Kyseinen liike sijaitsee kehä3:n ulkopuolella, muttei kuitenkaan kovin kaukana pääkaupunkiseudusta, onkohan jollakulla tiedossa vastaavia tapauksia?

ei nyt ihan samanlaisia mutta kun itse aloittelin herppi harrastusta niin sieltähän vittu kusetettiin multa monta sataa euroa jo pelkästään tarvikkeista! joita nyt loppupeleissä ei edes tarvittu... ja hiekalle suosittelivat laitettavan vaikka nyt oli ¨vähän¨ hiekkaa joskus syönytki eihän siinä sitten kun on monta killoo hiekkaa kotona!

Lähemmäs kahdeksan vuotta sitten kun sain ensimmäisen Cynops orientalikseni niin eläinkaupassa neuvottiin antamaan kalanruokaa ja pitämään veden kädenlämpöisenä. Muuta vastaavaa tai noin merkittävää ei ole tullut vastaan tai ei ainakaan nyt mieleen tule.

yksi tuttava halusi ostaa lapselleen matelijan(allergian takia) ja eläinkauppa suositteli iguaania..ei kuulemma ole muita MYRKYTTÖMIÄ! ja pienikokoisia..
olihan se ollut yllätys että 45cm igu olikin parin vuoden päästä ihan eri kokoa..
eläinkaupan hoito-ohjeilla igu olis luultvasti kuollut, esim väärään ravitsemukseen, mutta perhe sai tietoa joltain igun kasvattajalta ja kaikista ongelmista selvittiin.
tästä on aikaa reilu 10v ja edelleen heillä asuu monsteri-kokoinen ja -niminen igu, omassa huoneessaan..
ja edelleen sama eläinkauppa on toiminnassa...

No joo...täällä kehäkolmosen ulkopuolella on ainakin yksi hyvin suosittu kauppa jossa on monipuolinen eläinvalikoima ja josta annetaan vähintäänkin erikoisia hoito-ohjeita (esim slingi-keskustelu just nyt selkärangattomat-palstalla) mutta vasta kun on itse saanut jonkin verran kokemusta jonkin lajin hoidosta huomaa miten pervoissa oloissa elukoita kaupassa pidetään, eri lajeja yhdessä ja ilman vettä ja ilman kunnollisia piiloja ja kosteutta tarvitsevat lajit kuivassa jne. Ja ne ohjeet voi tosiaan stressata sekä lemmikin että hoitajan puolikuoliaaksi!

näistä eläinkauppojen asiantuntijoista on ollu aikasemmin paljon juttua.. suurin ongelma lienee ketjut jotka ei voi itse päättää myytävää valikoimaa joten 'joutuvat' ottamaan myyntiin myös lajeja tarvikkeita mistä ei tiedä mitään. samoin myyjien osaamisala voi olla suppea esim harrastepohjainen tietämys kaneista/koirista/undulaateista jne. hyviäkin kauppoja on missä on asiantuntevaa palvelua, valitettavasti niitä on vain harvassa ja enemmistö ei vieläkään tiedä mistään mitään, kauppiaat siis :/

Juu siis useimmiten eläinkauppojen tietotaito on järkyttävän surkea, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ja asiakkaille voidaan väittää mitä tahansa soopaa. Suomeen olisi hyvä saada jonkinlaiset tarkat ohjeet kaikista lajeista ja perusasioista eri eläinryhmien suhteen, jota eläinkauppojen pitäisi sitoutua noudattamaan. Tällainen on suunnitteluvaiheessa, ja mahdollisesti toteutuu jonakin päivänä, käytännön toimivuudesta ja kauppiaiden sitoutumisesta ei tietenkään vielä tiedä. Mutta lähtökohta on valitettavasti se, että jopa käsite "vaihtolämpöinen" voi olla epäselvä, saati lajien tarpeet ja perushoito.

Itellä kävi noin ensimmäisen sammakon kohdalla. Menin ostamaan kiinankellosammakkoa ja tarvikkeita sille. Tyrkkäs matalan fauniksen, exo-terran ison ruokakupin(tarkoitettu uima-altaaksi), reptibarkia ja sit viel kympin tekokasvi.

Sanoin niille et mulla ois kotona iso akvaario noille ni väitti et niitä ei saa laittaa akvaarioon, ne hukkuu sinne!

Ei näin!

Lethen mainitsemasta eläinkaupasta ei ole itselläkään hyviä kokemuksia. Viime kesänä mm. löysin heidän viljisterrastaan kuolleen poikasen. Huomautin asiasta ja yksi myyjä sitten vaivihkaa kävi sen keräämässä pois ja toisteli mantraa; Eilen ne olivat vielä ok ja kaikki söivät..

Lisäksi kolme vuotta sitten päätettiin siskoni kanssa ostaa sieltä eräs harvnaisempi jyrsijä. Koska lajista ei ollu kokemusta (nettisivujen hehkutusten lisäksi) kyseltiin kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä, esim. minkälainen on hoitaa, onko sukupuolilla eroa ja onko niitä käsitelty paljon. Vastauksia kyllä tuli ja oikein korostettiin kuinka ne ovat niin helppoja, kivoja ja seurallisia lemmikkejä että! Eli pelkkää positiivista kuultiin. Noh, päästiin elukan kanssa kotia ja kas kummaa, eläin huutaa suoraa kurkkua ja meinaa käydä näpeille kun sitä koittaa ottaa syliin. Käsikesyjä in my ass. Siispä soitto kauppaan ja sieltä tulee taas neuvoja. Pari viikkoa jaksettiin neuvoja noudattaa ja asiasta soitella vähän väliä kunnes menin elukan kanssa siellä käymään ja valittamaan. Vastaukseks saatin; Eijei, te ootte ottanu ihan väärää sukupuolta, koiraat pärjää paremmin yksin, teidän olis pitäny ottaa enemmän asioista selvää ja tehdä enemmän töitä eläimen kans. Eli vika oli täysin meidän, vaikka sama tyyppi oli viimeksi vastailemassa kysymyksiin ja hehkuttamassa lajia. Elukka jäi sitten kauppaan (emme halunneet eläintä, jonka kesyttämiseen piti uhrata paljon aikaa, koska talossa oli silloin koiranpentu) ja välistä vedettiin 50e. Voin sanoa, että verenpaine nousi hieman; olimme ostaneet elukalle kaiken mahdollisen eli rahaa oli palanut kiitettävästi.

Nyt onneksi ovat päivittäneen kotisivuillensa tietoa lajista, eikä kaikki olekaan enää ihkunfantsunhelppoa. Olen nimittäin kuullut samanlaisen tarinan monelta joka on ostanu näitä lajiedustajia samasta paikasta...

Nykyään yritän boikotoida lafkaa niin hyvin kuin pystyn. Harmi vaan, että niiden terraariot ovat hinta/laatu -suhteeltaan hyviä..

Tuolla Kehän sieltä sun täältä puolelta, oon eluikoita hommaillut. Kaikilla ei niin hyvät oltavat parhaimmat olot jyrsijäillä. Ensimmäisiäkään hoito-ohjeta en ole saanut MISTÄÄN elukasta, itse oppineena monen kuukauden lukemisella on tähän asti menty. Kaiken huipuksi. Viimesin ostokseni oli akaattikotilot joulukuussa. Kysyttiin vaan onko pitkä matka, onko terraariota heille, olenko täysi ikäinen, olenko valinnut mitään tiettyä yksilöjä jokta halua. Siinä kaikki. Itse olisin pälättänyt iäit ja ajat, millainen sisustus ja mitä olen valmis tekemään niiden tähde, myyjä vain halusi sitten nopeasti hoitaa myynti tilanteen, etten mahdollisesti sitten katuisikaan. Pyysin kalikkia tietenkin mukaan, hän vain osioitti "tuolla" on enkä sitten löytäny. Koti matkalla kävin vain sitten toisen kaupan käuttä ja tosin, seuraavan kerran ostan vain kalkin kaupasta ja elukat muualta. Raha tilanteen helpottaessa, tilaankin netistä kalkit vielä halvempaa.

Kotilot maksoivat 2,5e kappale, eli haloo jotn tolkkua! Ei koiraakaan eurolla osteta. Viereisessä terraariossa oli valkopolvi ja hintaa ainenkin 49-79e. Hieman hinnoittelut osittain surkeat. Kotilot voivat elää yhtäkauan kuin esim. koirat ja matelijat. Kotilot ovat varmaan yksi nopeiten lisääntyvistä ja kun jotkut eivät raaski niitä lopettaa/murskata munia. Niin sitten kotilo kanta huononee, nopeaa vauhtia, lisäännytetään sisaruksia ja annetaan eteenpäin. Eläinkauppa ottaa koska, ottamisesta ei makseta ja pois antamisesta maksetaan.

Itselläni kävi mielessä, joko kunnon ohjeistus kauppialle, vaikka sitten paljon perushoito ohjeita, ne olisi yhdessä nivaskassa ja sieltä voisi niitä tarpeen mukaan kopioda ja tarkistaa kuinka usein ja millä ruokittava. Toinen vaihtoehto olisi, sellainen että terraario ja muut vaativat lajit kaupasta pois. Esim harrastajat, sitten ilmoittelisivat kauppaan tietojaan, ja siellä kasvattajan luona kävisi elukkansa hakemassa tai valitsemassa, kysyisi neuvoja tai jos ei paikalle pääse niin sitten mietittäisiin paremmin mistä sen elukan voi hommata tai missä tavataan että elukka päätyy oikealle omistajalle. Eräs vaihtoehto kävi kanssa mielessä, että jokin luotettava harrastaja tai muu oikeasti asiansatunteva henkilö, kävisi vaikka kauppiaan valvonnan alaisena hoitamassa elukat niin usein kuin tarvii, kun usein jotkin lajit jätetään melkeen kokonaan hoitamatta.

Eläinkaupoissa pitäisi käydä tarkistaja, katsomassa eläinten olot antaa mahdollinen rangaistus, eikä vain voivotella ja sanoa "Vähän paremmin pitäis hoitaa." Ei tietänkään mitn etukäteen ilmoitettua aikaa. Kokemusta on ja juttua olen kuullut että siksi päiväksi vaan kun tarkastaja on tullut siivotaa, sen jälkeen kaikki palaa ennalleen. Sitten tietenkin huoltajan oltava läsna ja vähän henkkareita voisi kattella, mulla on ollut joskus vanhempi mukana elukkaa ostettaessa, mutta ihan hyvin olisin jokus ukon käppänän voinu napata kadulta ostotilanteeseen. Sama-asia pitkäaikaiseen eläimeen lupa riittää kun hoidetaan asia puhelimessa yleensä sen "vanhemman" kanssa. Kaverini nuorena monesti sopivat näitä tekaistuja perhesuhteita, kun ei vanhemmat suostuneet eläimeen. Eli vanhemmat eivät välttämättä osaa varautua, jos lapsi kyllästyy eläimeensä, eikä voi vastuuta kantavana hoitaa elukkaa, kun ei tiedä miten ja sitten sen yleensä vaan annetaan heti pois jollekkin tuntemattomalle.

Sauvasirkkoja kesällä ostettaessa huomasin heillä vesikipon, joka ei kuulu niille. Lamppu terran sisäpuolella katossa, ruokana ruusupuska, ilmeisesti ollut siellä USEAN kuukauden. Eräs henkilö täältä foorumilta oli menossa ostamaan loput sirkat kaupasta, mutta yksi oli tekemässä kuolemaa, yksi oli jo ostettu. Henkilö huomasi munia, mutta niitäkään en myyty. Eivät ne edes aina kuoruidu tai selviä ekaa pari elin viikkoaan pitemmälle, niin eläinkaupan näkökulmasta, munista olisi voinu kiskoa vaikka minkälaista hintaa. Onneksi en ole nähnyt sen enempää sirkkoja siellä enää. Toivottavasti ei tulekkaan. Itselläni on periaate, en vie mitään elävää eläin kauppaan, enkä tuo sieltä mitn elävää enää poiskaan.

Jos käyn tietyissä eläinkaupoissa käyn ottamassa vain ostettavani, enkä edes vilkaise eläimiä tuntuu vaan niin pahalta joskus. En itse edes kehtaisi ylpeänä sanoa missä olisin töissä tai jos omistaisin paikan. Täytyis olla aika pöpihenkilö jos ajattelee että kaikki eläimet tarvivat samanlaiset olot ja ruoat, sekä sen verran annetaan tilaa, että mahtuu hieman enemmän kuin kääntymään.

Minä kuulin kerran eläinkaupassa kokonaisen keskustelun, jossa eläinkauppias myi nelivarvaskonnan poikasta Kreikankonnana. Olin itse katsastellut jo hieman ennemmin tuota ko. konnanpoikasta (oli kyllä terveen näköinen ja ruokakin ihan säällisen näköistä..)

En viitsinyt asiaa oikaista kummallekaan, vaan nielin kiukkuni ja kuuntelin myyjän omituista ja yksinkertaista selostusta siitä, kuinka näiden konnien ruokkiminen on niin helppoa, kun heilläkin myydään monenmoista purkkia, joissa erilaisia pellettejä eläimelle.

Sitä en tiedä, ostiko ko. henkilö tuon konnan, en jäänyt seuraamaan tilannetta loppuun.

huokaus..

Paljon on vielä maailmassa parannettavaa.

Minäkin yritän koulupäivittäin saada opiskelijoiden päähän eläintietoutta vaan en tiedä mistä johtuu että kaikkia ei kertakaikkiaan saa ymmärtämään asian tärkeyttä ja sitä että joku päivä nämäkin eläinhoitaja-opiskelijat voivat olla töissä eläinkaupassa tai eläintarhassa tms. (Tietysti aikuisuuden kynnyksellä mielenkiinnon kohteita on niin paljon ja omia rajojakin pitää etsiä ja kokeilla).

Toisaalta painotukset opiskelussa ovat opsin mukaan mielestäni vielä aika kummalliset mutta oppilaitoshan itse ei voi siihen kovin paljon vaikuttaa, sillä perusrunko tulee korkeammalta taholta eli opetushallitukselta. Pääpaino opetuksessa perustutkintoalalla (siis maatalousalan yksi perustutkinto on eläintenhoitaja, jossa voi suuntautua pieneläimiin tai tuotantoeläimiin) on kuitenkin melko pitkälti hyvin yksiviivainen, jossa opiskellaan ensin tuotantoeläimiä (mm. lehmiä) suuntatumisesta riippumatta, ja sitten suuntatumisen jälkeen lähinnä koiraa ja kissaa. (Tämän jälkeen voi jatkaa opiskelua pieneläinhoitajaksi, jotka ovat sitten klinikoilla niitä hoitsuja).

Eksoottiset lemmikkieläimet, joihin mm. kaikki herpit ja linnut yhä luetaan, kuittaantuu 1-2 opintoviikolla. Jyrsijöille ja muille pieneläimille on varattu toiset 1-2 ov. Eli paljon pitäisi käydä olemattomassa ajassa läpi. Mitenkään ei ehdi lajikohtaisesti käymään asioita läpi. Jos edes saisi ryhmittäin jotain jäämään päähän. Toisaalta jos saisi opiskelijat edes kiinnostumaan herpeistä. Edes pitämään yhtä liskoa tai käärmettä kädessään, tai edes koskettamaan. Tai ymmärtämään ruokaeläinten päälle jotain, sillä sirkat, torakat ja madot ovat aivan kauhistuttavia joistakin. Mutta muutos lähtee pienestä. Jokaisesta meistä. Paljon on vielä maailmassa parannettavaa. Ei auta kuin yrittää päivä kerrallaan.

terv. ope alalta

toi open kirjotus on ihan totta, ite oonkäyny maatalousalan koulun ja muista elukoista suunnilleen näytettiin kuvat ja sanottiin mitä ne on. harmillista.
mutta onneksi on eläinkauppoja jotka panostavat myös myytävien eläinten tuntemukseen ja hyvinvointiin.

Mun mielestä eläinkauppojen pitäjien ja henkilökunnan tärkein avu olisi se, että uskallettaisiin myös sanoa, että ei tiedä. Kukaan ei millään voi tuntea kaikkien lemmikeiksi myytävien eläinten yksityiskohtaisia hoito-ohjeita. Parempi olisi kun neuvottaisiin vain niissä, joista ihan aikuisten oikeasti tietää ja muiden kohdalla sanottaisiin, että tarkempia hoito-ohjeita kannattaa etsiä esim. Herppi.netistä tai jyrsijöiden kohdalla lajiyhdistyksen sivuilta. Usein tuntuu kaikkei vaikeimmalta sanoa, ettei tiedä, vaikka ei siinä ole mitään hävettävää, hyvä vaan, jos itsekin tajuaa, ettei niin hyvin tiedä, että kannattaisi kovin yksityiskohtaisesti opastaa.

Itse tiedän myyjän, joka myöntää että "Nyt en ole ihan varma, mutta odottakaapas hetki niin kurkistan netistä" (aika monella tiskillä nykyään on tietokone)

Hällä on suosikeissa valmiina, tylsinä aikoina ehtii tallennella ja joskus jopa opiskella, eri lajeista tietoa yms. ja antaa myös asiakkaille sivujen osoitteita. Pelkää vain kovasti aina sitä, että antaa jonkun huonon sivuston osoitteen.

Harmi ettei tässäkään kaupungissa ole kaiketi yhtäkään eläinkauppaa josta voisin sanoa hyvää. Ok, se on tottakai bonus että saatan saada alennusta yhdestä, mutta sen kaupan tietous jo koirista on vähän tööt..