Olen lukenut täällä joitakin keskusteluita joissa
voisi kuvitella keskustelun kohteena olevan liskon sijaan esim. koira.

Ihmettelen suuresti miten ja voiko joku oikeasti kuvitella
että matelijalla on tunteita omistajaa kohtaan
tai että se nauttisi omistajan läsnäolosta?

Itse en henkilökohtaisesti usko että liskolla voisi olla
kiintyneitä tunteita omistajaansa kohtaan.

Tai että matelija nauttisi omistajan läsnäolosta.

Väitänkin että esim. lisko ei välitä omistajan läsnäolosta
kunhan sillä vain on ruokaa.

Omistajan ja matelijan välille voi mielestäni muodostua
ainoastaan "luotto suhde"
Tällä tarkoitan sitä että matelija luottaa sen verran
ettei juokse välttämättä karkuun.

Mielestäni se että lisko "kesyyntyy" ei ole merkki siitä
että se nauttii seurasta ( varsinkaan ihmisen)

Tämä aihe kirposi minulla siitä kun luin täällä ihmetyksekseni että
joku oikeasti uskoo että kun liskon ottaa syliin ja sitä
silittää hellästi se nukahtaa. Eli uskotaan että
lisko nauttii olostaan niin paljon että se rauhassa vain nukahtaa.

Itse olen kyllä niiiin epäluuloinen ja luulen tuon tarkoittavan
ihan jotain muuta..

Itse olen samoilla linjoilla, vaikka toki eläimen inhimillistäminen on normaalia, etenkin lasten keskuudessa. Tämä on tosin vain ihmisen korvien välissä eikä eläimellä ole sen kummempaa tekemistä, kuin että eläimen käyttäytyminen on koettu inhimilliseksi.

Eläimeen voi ihmisen suunnalta kiintyä, sen ymmärrän hyvin. Eläimen - etenkin matelijan - sielunelämästä en osaa sanoa kummempaa. Esim. leogekkoni on monet kerrat kävellyt terrastaan käteni päälle ja painautunut sitä vasten. En kuitenkaan usko gekon pitävän juuri minusta, vaan on valinnut lämpimän käteni sopivaksi paikaksi köllähtää.

Edittiä; sanottakoon kuitenkin että vaikka eläimilläni ei ole tunteita minua kohtaan, ne ovat kuitenkin upeita ja jännittäviä olentoja ja erinomainen osa eläinharrastusta.

On, kaikki mateliat ovat ihania ja upeita eläimiä
joita on todella mielenkiintoista seurata ja
katsoa niiden kasvamista täyteen pituuteen.

se että matelija tottuu käsittelyyn eikä pure omistajaa tai jatkuvasti yritä rimpuilla irti, ei mielestäni ole vielä kesyyntynyt eläin.. ottaen huomioon että hyvin moni eläin (lähinnä saalis-eläimet) jähmettyy paikalleen pelosta, tästä voisi luulla niiden pitävän sylissä olemisesta kun todellisuudessa eläin on vaan niin kauhuissaan ettei uskalla liikkua.
liikkumattomuudella voi olla myös sama merkitys kuin silmien sulkemisella: eläin luulee ettei sitä nähdä jos sekään ei näe ihmistä.. siis kyseessä ei valitettavasti ole nauttiva eläin..
itselle matelijat on harraste-eläimiä, koira on lemmikki. toki kiinnyn myös omiin matelijoihin ja välitän niistä mutta niille on ihan sama kuka niitä hoitaa kunhan joku vaan sen tekee. (tästä syystä on mielestäni turha potea huonoa omatuntoa jos oma aika/kiinnostus ei riitä matelijan hoitamiseen vaan päätyy myymään/luopumaan eläimestä, ei matelijat kiinny niin että niille tulisi vaikeuksia sopeutua uuteen kotiin).
toisaalta voi olla huonokin juttu, siis kaikkien eläinten kannalta että niitä inhimillistetään ja asetetaan lapsen sijalle tai muutoin ei enään pidetä eläintä eläimenä,sillon sen oikeat tarpeet/luonnolliset käyttäytymistavat unohtuu tai niitä pidetään huonoina/ongelmakäytöksenä tai hoidossa voi olla puutteita.
toisaalta taas jos muistaa mikä eläin on ja mikä on sille oikeasti hyväksi niin ei siitä kyllä haittaa ole, siis pienestä mussuttamisesta yms

Mitä jos avaat terran oven, lisko kipittää toiselta puolelta terraa kätes luo ja kiipee siihen. Hetken pyörittyään ja hääräiltyään torkahtaa siihen (merkki turvattomuudesta kenties?) ja se päivä kun se ei pääse (siis joudu) käsiteltäväksi niin hyppii vimmatusti lasia vasten aina kun ohi kävelee yms.. Ja siis ihan hyvin ruokittu eikä välttämättä sama lisko harrasta tuota mikäli se käsi onkin jonkun toisen. Mistä tuommoinen käytös voisi johtua?
Toki eroa voi olla kun vertaa joitakin agamia joihinkin gekkoihin mitä täällä ollut.

En tiedä mikä on asian laita tai miten ne eläimet oikeasti ajattelevat minkäkin tilanteen suhteen mutta rohkenen väittää että harva sen enempää tietää, mielipide kun on eri asia ja voi mennä hyvinkin kaukaa totuutta. Kai kaikki on suhteellista ja riippuu siitä että miten asiaa katsoo. Saahan kaikkea väännettyä vaikka mihin suuntaan jos niin haluaa mutta itse ainakin oppinut paljon kun pitänyt mielen avoimena ja huomannut esim. vastaavanlaisia jänniä käytöspiirteitä.

Ja hieno harrastus kaikinpuolin =)

Aamen. Tämän vuoksi minulta tulee käärmeiden lisäksi löytymään aina myös koiria.

Lueskelin tässä viestejänne ja heti tuli mieleen kun puhutte kokoajan siitä, että kun lisko(ym.) nukahtaa kädelle, että se pelkää jne. niin johtuuko sekin sitten jostain pelosta, että liskoni ei suostu syömään kenenkään muun kuin minun kädestä? Tästähän onkin koitunut jonkun verran harmia esim. kun on lähdetty reissuun.

Miksi oi miksi lisko(ym.) ei voisi kiintyä omistajaansa?? Juu liskot eivät ole koiria ja niillä on pienet aivot mutta onko tämä joku tutkittu juttu? Eihän kaikki ihmisetkään tykkää toisistaan? Onhan liskoillakin oltava jonkinlaista tunne-elämää (en nyt tarkoita tällä mitään juttua että lisko rakastuu toiseen ja sen jälkeen se näkee vain vaaleanpunaista)?

Katselin tuota Melissa Kaplanin sivustoa, ja pari kiinnostavaa kirjoitusta osui silmään:

Käärmeen kesytys: http://www.anapsid.org/tamingvh.html
Liskon tunnistuskyky: http://www.anapsid.org/recognition.html
Liskon persoonallisuus: http://www.anapsid.org/personality.html

Tosin...(lähde: http://www.anapsid.org/tamingvh.html)

Ja tässä pääsivu, jolta yo. linkit on napsittu: http://www.anapsid.org/mainbehavior.html

Tässä fundeerasin vaan, kun youtubessa oli sellanen video missä tarhan hoitajat taputtelevat/silittävät komondoja.Ja tässäkin videossa komondot pistävät silmät kiinni. Ja komondo varmaan lähtis poies siitä, jos pelottais? Vaikea uskoa, että reilu 100kg lisko jähmettyis pelosta mielummin, kun yrittäis puolustautua, kun ihminen silittää?

Ja muistan lukeneeni joskus, että joku lisko vai oliko se kilpikonna kiintyisi ihmiseen ja saattaa lopettaa syömisen, jos omistaja vaihtuu, mutta saatto olla papukaijjaki. Joka tapauksessa villieläin.

Oma kokemukseni taas sanoo, että ihmiset yleensä aliarvioivat villien eläimien "sielunelämää" ennemmin kuin yliarvioivat sitä. Esimerkiksi ihmisapinoiden älyä ja käyttäytymistä lähestyttiin pitkään siitä näkökulmasta, ettevät ne voi tuntea samankaltaisesti kuin ihmiset jne. Tuoreemmat tutkimukset taas kertovat toista: esim. simpansseilla on hämmästyttävän rikas kulttuuri ja ne ovat älykkäämpiä kuin mitä ennen on suostuttu uskomaan.

Pitkään eläinten käyttäytyminen on laitettu täysin vaistonvaraisten toimintojen varaan kognitiivisia kykyjä huomioimatta. Tämä johtuen lähinnä uskonnollisesta ja kieltämättä ihmiselle muutenkin luonteenomaisesta käsityksestä itsestään jotenkin täysin ylivertaisena oliona.

Miten tämä sitten liittyy matelijoihin tai vaikkapa selkärangattomiin? Myös niiden käyttäytymisen takana on esim. muistia vaativia juttuja, jotka vaativat älyä. Niiden tunne-elämä on varmasti varsin vajavainen verrattuna nisäkkäisiin, muttei olisi mitenkään hirveän kaukaa haettua, että ne voisivat jollain tasolla "tuntea" omistajansa ja todeta tämän turvalliseksi. Näön, hajun tai jonkin muun perusteella. Lisäksi ehdollistuminen esim. käteen nukkumapaikkana on täysin mahdollista.

Mietityttää tuossa Schadenin jutussa se, että miksi ei myös matelija voisi todeta, että ihmiseltä saa suojaa/ruokaa. Eli viihtyisi ihmisen lähdellä koska saavat omat tarpeet tyydytetyiksi ihmisen avulla. Ei siihen pahemmin tunteita tarvita. Ja miksi ei mahdollisesti eläin "kiinny" juuri yhteen henkilöön kun sama henkilö on aina tyydyttänyt eläimen ruuan, veden ja turvan tarpeet, eli tavallaan henkilön haju kertoo eläimelle turvallisuudesta ja mahdollisesta ruuasta.

No ainakin omat viljat nauttivat enemmän olostaan terrassa kuin minun seurassani. Eli tuntuu, että niille tokkopa ongelmia tulisi, jos joku toinen ne ruokkisi.

Itse olen sitä mieltä, että ei lisko kiinny omistajaansa samalla lailla kuin esim. koira tai kissa. En kuitenkaan ole siitä samaa mieltä, etteikö lisko voisi jollain lailla pitää toisesta ihmisestä enemmän kuin toisesta tai luottaa johonkin enemmän kuin toiseen...tällä ei välttämättä ole mitään merkitystä kiintymisen kanssa, vaan on enemmänkin tottumiskysymys.

Meidän reilusta kahdestakymmenestä leopardigekosta kaikki muut paitsi kaksi naarasta (nämä ovat hulluja riippumatta kuka käsittelee) käyttäytyvät täysin erilailla silloin kun käsittelijänä olen minä kun silloin kun käsittelijänä on jokin vieras. Tämä johtuu milloin mistäkin, joku ihminen haisee tupakalle, eikä se tällöin kelpaa käsittelijäksi, toisilla taas ei ole samanlainen käsittely tyyli (tottumaton käsittelijä on hyvin erilainen kun kokenut).

Itse tiedän hyvin, että inhimillistän liskojani, eikä se minua haittaa...en ole laisinkaan koira ihminen enkä muutenkaan sosiaalinen, joten jos liskoille puhuminen on hulluutta...olen minä täysin sekopää

Mielenkiintoisia linkkejä Roguestarilla (kiitos niistä) mutta ei nekään oikeastaan selittäneet entisen liskoni käytöstä (muutamalla tutulla on saman lajin liskojen kanssa samanlaisia kokemuksia btw.). Ja ainakin itselläni se harvoin oli ruoalla höystettyä se käsittely vaikka välillä piti lässyttää ja samalla salaattia antaa =P

Lisko ei ole koira on melko kulunut sanonta ja otaksun ettei monikaan noiden suhteen erehdy
Muutoin hyvin samaa mieltä kuin olkikuukkeli joka kirjoitti hyvin.
Kyse ei olisi siitä että kaikki niin tekisivät, lähinnä siitä että omien kokemuksien (ja muutaman muun samanlaisten kokemusten) perusteella uskoisin että on mahdollista. Mielipiteitähän nämä mutten ole muita käypiä selityksiä käytökselle löytänyt. Ja mainittakoon että olen moista huomannut muutamassa agamassa, en yhdessäkään gekossa.

No niin, saatiinhan se kokemuksen syvin rintaääni taas kuuluviin. Eli lukijoille tiedoksi, maailman 4675+ liskolajia ovat kaikki leopardigekon eri versioita (samoin kuin 2700+ käärmelajia ovat viljakäärmeen eri versioita) eli muutaman leopardigekon tarkkailulla ei pysty ainoastaan ottamaan yleispätevästi kantaa liskoihin vaan kertomaan korkeimman totuuden.

Mutta totuushan on, että tietyt liskolajit, käytännössä suurikokoiset leguaanit ja varaanit, voivat aktiivisesti hakeutua ihmisen seuraan myös tilanteissa joissa kyse ei ole ruokinnasta. Ja ne aivan varmasti tunnistavat henkilöt ja voivat erotella käyttäytymistään hyvinkin merkittävästi eri ihmisten välillä. Mutta kiintyvätkä ne johonkin tiettyyn ihmiseen vai onko kysymys vain ympäristötekijöihin tottumisesta? Ympäristötekijöiden muutos voi stressin kautta vaikuttaa liskon käytökseen mutta esimerkiksi hoitajan vaihdos on vain tottumiskysymys eli sen kummenpaa henkistä sidettä ei synny?

Ja onhan akaattikotilotkin (kuulemma) oppineet tuntemaan nimensä...


-Poistettu kohta, jonka voi kokea loukkaavana. Suzume

Juupajuu...ja moni on kertonut kuinka lisko/käärme rakastaa nukkua samassa sängyssä ihmisen kanssa....yms.

ado:n ja Roguestar:in kirjoitukset allekirjoitan!

Minä en henk. koht. ole antanut edes liskoilleni nimiä, enkä toki syytä tietenkään niitä jotka on Kukin tyylillään. En vaan näe tarvetta alkamaan nimiä keksimään niille. Tätä on moni ihmetellyt, ja varmaan moni tulee vielä ihmettelemään Jos omistaisin koiran, niin sille kyllä nimen keksisin.