Hautomis prosentti oli 100%

Ensinmäiset kasvattamamme poikaset kyseessä. 98% poikasista toimii oikein hyvin, ovat jo vaihtaneet kotia. Päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin pari pikkumatosta.

nahanluonti onnistuin oikein hyvin kaikilla, mutta ruoka ei maistu. Ruoka on pelottava tai ei kiinnosta ollenkaan.
kaikki tiedossa olevat keinot on kokeiltu mm: pienessä rasiassa ruokinta, paperipussissa ruokinta, viilto pinkin nenään, jätetty vain ruoka eläin terraan piilon suulle "löydettäväksi", heiluteltu ja väristelty, varottu koskemasta päähän säikähdyksen vuoksi, pidetty kiinni lierosta ja naputeltu pinkillä kylkiin. kokeilin jopa liskonpoikasella ruokkia(kuolleella) ei auta ei, pakkoruokin poikaset koska alkoivat olla jo niin monta viikkoa syömäti. Olisiko vielä pitänyt koittaa elävää pinkkiä? missä vaiheessa on hyväksyttävää antaa elävää pinkkiä "nälkään kuolevalle" poikaselle?

Onko nyt vinkkejä? Miten tässä edetä?

On täysin normaalia että poikueesta löytyy parikin, jotka eivät lähde syömään ollenkaan, se on luonnollista karsiutumista heikoista. Tässä vaiheessa kannattaakin miettiä, että haluaako lähteä kikkailemaan toimimattomien poikasten kanssa ja "tekohengittää" niitä väkisin vai pitäiskö ne sittenkin lopettaa. Esim. voihan olla, että poikasissa on jotakin synnynnäistä vikaa, jonka vuoksi ruoka ei maistu. Henk.kohtasesti itse vedän rajan pakkosyöttöön -> jollei poikanen itse lähde syömään kohtuullisessa ajassa, on se parempi lopettaa.

Mutta tässä vielä pari kokeilemisen arvoista keinoa, eli ensimmäisenä kysyn, että oletko antanu pinkin olla yön yli poikasen boksissa? Kannattaa myös koittaa tarjota esim. pinkin päätä. Mikäli toinen poikasista selvästi pelkää pinkkiä, kannattaa se tarjota hyvin lämpimänä (suoraan kuumasta vedestä vähän ensin vettä kuivaten) ja niin varovasti ja häiritsemättä käärmettä kuin vain pystyt sujautat sen poikasen asumukseen etkä koske koko boksiin (tai käy kurkkimassa päältä) pariin kolmeen tuntiin. Mikäli näistä ei mikään auta, kokeilehan vielä kastaa pinkkiä kananrasvaan ja toista kaikki yllämainitut sen kanssa. Kananrasva on meillä auttanut pariin tapaukseen.

Sitten viimisenä vaihtoehtona sitä elävää pinkkiä. Jollei sekään kiinnosta, kannattaa vakavasti harkita käärmeen/käärmeiden lopettamista.

Pakko muuten vielä kysäistä, että mitä tarkoitat tuolla "paperipussiruokinnalla"?

Nimenomaan juuri tarkoitan tuota etenemistä tällä, kannattaako jatkaa vai luovuttaa. missään nimessä en halua aiheuttaa kärsimystä. Olen tietoinen että muutama poikasesta saattaa olla juuri tuollaisia. Paperipussi ruokinnasta luin jostain jenkkiläisestä sivustolta. "eväspussiin", eli paperipussiin josta pääse happi läpi ja on väriltään tumma, laitetaan pinkki ja liero yöksi. toimi hyvin yhden poikasen kanssa.

Ja kyllä, ruoka on ollut aina yön yli boksissa. illalla kun käärmeet ovat vilkastuneet olen ruan laittanut ja jättänyt omaan rauhaan, vasta aamulla olen kurkkinut.


hmm, seuraavaksi siis kokeilemaan pelkkää päätä millaisessa muodossa tuo kananrasva on? mistä sitä voi hankkia vai ihanko maustamattomasta broilerista kaavin? pitääkö sitä rasvaa lämmittää tms?

Kananrasvaa ihan luonnollisesti, eli maustamatonta broileria ostat vaikkapa fileesuikaleina ja sen jälkeen kun olet itelles laittanu suikaleet pannulle paistumaan, kastat pakkauksen pohjalla olevaan rasvaan lämpimän pinkin.

Hmm...minä en lähtisi paperipussin nimeen vannomaan, sillä jo se, että pieni poikanen riistetään tutusta kodistaan ja survaistaan paperipussiin voi (ainakin mun mielestä) olla sen verta stressaavaa ettei ruoka maistu senkään vuoksi.

Itse olen muutamalle tapaukselle tehnyt sen, että pinkki varovasti ääntäkään päästämättä käärmeenpoikasen asuntoon (karkkirasiaan) lähelle piilopaikkaa. Sitten karkkirasia hämärään, ja olenpa jopa peittänyt sitä jollain kankaalla niin, ettei valoa juuri pääse, mutta ilma vaihtuu kyllä. Ja pinkin annan olla siellä yön yli. Aamulla vasta tsekkaan tuliko syötyä ja jos ei, otan syömättömän pinkin pois. Ruokinta kannattaa siis joka tapauksessa ajoittaa iltaan ja hämärään, sillä yöaikaan viljikset luonnossakin lähtee saalistamaan.

Ja komppaan nannoa: mikäli poikanen ei itse omin nokkineen ja normaalein poppakonstein ilman pakkoruokintaa lähde syömään, siinä saattaa olla jotain perustavanlaatusta vikaa, jolloin lopettaminen on ehkä järkevin vaihtoehto.

Ei se välttämättä tarkoita sitä että poikasessa on jotain vikaa jos se ei rupea heti itse syömään.. Ja eikös tää harrastus ole sitä että joskus on nähtävä vaivaa tän touhun eteen..

Itselläni on tässä vuosien saatossa ollut muutamia poikasia, jotka eivät ole ruenneet syömään itse. Sen olen huomannut että joillain poikasilla ei vain jostain syystä tule luonnollista syömäviettiä.

Olen kokeillut pakkoruokkia näitä poikasia.. joka on muuten pikkasen pikkutarkkaa työtä Työkaluina on 2 kättä ja hammastikku josta on toinen teräväpää leikattu pois.
Pinkki sulatetaan ja leikotaan pienen pieniksi paloiksi ja sitten paloja tungetaan varovasti hammastikkua apuna käyttäen poikasen kurkkuun.

Kun poikasen saa pakkoruokittua edes muutamalla nahkanpalalla niin että se saa mahaansa jotain niin monesti sen jälkeen poikasen maha rupeaa vasta "toimimaan" ja sen jälkeen useinkin poikanen syö jo itse.
Joillain poikasilla ei tarvi kuin tunkea pinkin pää sen suuhun niin sen jälkeen se tajuaa mitä pitää tehdä, mutta valitettavasti joidenkin kohdalla olen joutunut pakkoruokkimaan pari kolme kertaa ennenkuin poikanen on tajunnut ettei se elää Pyhällä Hengellä.

Olen joutunut lopettamaan ainoastaan 1 poikasen sen takia ettei se ruennut syömään.. vaan oksenti aina kaiken pihalle mitä sille tunki kurkkuun.

^ Tietystikään synnynäinen vika ei ole automaattisesti toimimattoman poikasen tuomio, mutta se kannattaa pitää mielessä, sillä nykyisin viljakäärmeiden geenipooli alkaa olla melkoisen pieni ja yhä enemmän syntyy toimimattomia poikasiakin.

Kuten kirjoitinkin, itse en tuohon "tekohengittämiseen" lähde, on nimittäin tälle keväälle kaksikin omakohtaista kokemusta poikasista, jotka ilmeisesti ovat olleet ns. lowstartereita. Molemmat käärmeet kyllä söivät, mutta kokoa ei vain kertynyt ja loppujen lopuksi molemmat sitten kuolivatkin. Toinen näistä oli Jenkeistä tullut hypo lavender striped ja toinen Hollanista tullut diffused striped eli v***ksen määrä oli sanoinkuvaamaton kaikinpuolin.

Ensimmäistä helmikuussa kuollutta hypo lavender stripedia en ehtinyt Eviraan lähettää, mutta toinen, joka heitti lusikan nurkkaan toukokuussa, sinne ehti lähteä ajoissa ja tulokset oli yllättäviä. Kuolinsyy; 1. Heikko ravitsemustila & 2. Loppuvaiheen bakterielli yleistulehdus. "Käärme on ulkoisesti normaalissa kunnossa, mutta sillä ei ole lainkaan rasvavarastoja." Toisin sanoen ruoka ei ollut imeytynyt käärmeeseen ja olen vakuuttunut, että myös aiemmin kuolleella poikasella oli täysin sama juttu.

Kannattaa siis todella tarkkaan harkita lähteekö pakkoruokinta rumbaan vai ei. Tietystikin joskus voi käydä niin, että poikanen löytää syömisenilon ja lähtee siitä normaalisti toimimaan ja kasvamaan, mutta mie näkisin asian niin, että kyllä sille on jokin syy miksei käärme itse lähde syömään. Mikäli lämmöt ja muut olosuhteet on ok, ruoka on ok ja kaikki vippaskonstitkin vielä koitettu, niin kannattaako sitä vielä lähteä pakkoruokintaan? Nuo ylläolevat esimerkit on hyvä syy itselläni jättää leikki siinä vaiheessa kesken. Mutta jokainen tietysti toimii kuten parhaaksi näkee.

Kasvattajalla meidän viljispoika oli syönyt muutaman kerran ihan ok, mutta muuton jälkeen syönti loppui kokonaan. Useiden viikkojen, olosuhteiden tarkistamisen ja lukuisten erilaisten ruokintakokeilujen jälkeen päädyimme pakkoruokintaan. Kaksi kertaa pakkoruokimme poikasen ja sen jälkeen se on syönyt meidän käärmeistämme aina parhaiten. Poika on nyt kaksi vuotias ja voi loistavasti! Toki tämä nyt on hieman eri tilanne, poikanen kun oli alun alkaen alkanut kuitenkin syömään kasvattajan luona.

Onhan se tosi ettei poikasesta näe aina päällepäin onko se terve vai ei.. varsinkaan tuontikäärmeistä joita et näe ihan poikasesta asti, mutta ymmärsin että nyt puhutaan omista poikasista.

Minä värkkään noiden poikasten parissa joka päivä ja näen niiden kehityksen, kunnon ja muut toiminnot ja teen päätökset niiden pohjalta ja se että mikä minun omasta mielestäni on poikaselle parhaaksi.
Kyl mäkin kokeilen ensin kaikki muut vippaskonstit, mutta myös se pakkoruokinta on mulle yksi vippaskonsti ja se on se viimeinen.

Mutta se että poikaset joita olen pakkoruokkinut ovat tänä päivänä elävien kirjoissa ja voivat hyvin.. 1 poikasta lukuun ottamatta.
Kiitos siitä että en heittänyt ekasta nahanvaihdosta 2 viikon syömättömyyden jälkeen hanskoja tiskiin ja lopettanut poikasta vaan jaksoin yrittää.

Toki jokainen tekee omat päätöksensä parhaalla katsomaallaan tavalla ja se mikä on parasta.

Enkä mä oo tässä teitä syyttelemässä vaan annoin vastineen tälle ensimmäiselle kirjoittajalle, että hän näkisi toisenkin näkökannan kyseiseen asiaan.

Make74 kirjoitti:Tarkoitinkin tuolla sitä, että kun ne poikaset sitten myydään kuitenkin eteenpäin, niin kyllä alusta asti itse toimivat ovat "luotettavampia" kuin alkuun huonosti startanneet. Tietysti AINA voi jotakin sattua, ja hyvin syömäänlähtevillä voi olla myös jotain vikaa mitä päälle päin ei näe, se on täysin luonnollista jokaisen lajin kohdalla. Mutta mitä itselläni on nyt kokemusta viljakäärmeiden poikasista, niin väittäsin kyllä, että enemmän niitä ongelmia on pienten/huonosti syömään lähtevien poikasten kanssa myöhemmälläkin iällä. Sen vuoksi lopettaminen on minun mielestä jokaiselle osapuolelle paras vaihtoehto tällaisissa vaikeissa ongelmatapauksissa.

Ja ps. meidän kohtuullinen aika on yleensä yli kuukausi, ja tänäkään vuonna ei ole yhtään tarvinnut vielä lopettaa vaikka poikasia on kuoriutunut viitisenkymmentä ja muutama poikanen on ollut melko haastava.

Kiitos nanno, kananrasva teki tehtävänsä ja kaikki pikkumatoset söivät mässäillen


Itse olen tekemisissä monien eri eläinten kanssa ja ehdottomasti sitä mieltä ettei heti kannata luovuttaa. Monet eläinten poikaset, lajista riippumatta, voivat olla aluksi huonoja "lähtemään käyntiin". Sinnikkäästi toimimalla on saatu loistavia tuloksia aikaan, terveitä aikuisia eläimiä.


Terve raja on kuitenkin säilytettävä, käärmeen poikasten kohdalla se ei minulla ainakaan mene ensinmäisessä, eikä toisessakaan pakkoruokinta kerrassa, vasta pidemmän päälle. ehdottomasti kannattaa käyttää kaikki keinot, kokeilla ja tehdä kaikkensa...kuten tuolla ylempänä mainittiin "pitää vähän nähdä vaivaa".


Toki on harmillista jos poikasella on jokin synnynnäinen vika ja uudessa kodissa kuolee nuorena. Meillä näistä poikasista toinen on jäävä meille ja toinen, joka oli jo kuoriutumisen jälkeen varattu, jää meille muutamaksi kuukaudeksi vielä tarkkailuun ja hinnasta tiputin pois puolet...vaikka onkin upean värinen yksilö. Tuleva omistaja on hyvin tietoinen kaikesta ja myös mahdollisesta menehtymisestä olemme tietenkin keskustelleet.

nanno kirjoitti:
Tarkoitinkin tuolla sitä, että kun ne poikaset sitten myydään kuitenkin eteenpäin, niin kyllä alusta asti itse toimivat ovat "luotettavampia" kuin alkuun huonosti startanneet. [/quote]

Olen tästä "luotettavuudesta" eri mieltä
Itselleni on Markolta tulut tälläinen hitaasti startannut viljapoika. Kertaakaan se ei 3 vuoden aikana ole täällä ollessa nyt kieltäytynyt ruuasta !
Toiselta kasvattajalta tullut hyvin syönyt viljapoika lakkasi about. ½ vuoden iäassä syömästä jonka tähden joudin sitä pari kertaa pakkoruokkimaan. --> Syö nykyään hyvin.
Eli periaatteessa ei voi laskea senkään varaan että jos poikanen on syönyt hyvin

KH: Hieno homma että rupesi vauvat syömään !

^ En olekaan missään vaiheessa kirjoittanut, että kaikki huonosti alkuun syömään lähtevät ovat sekundakappaleita tai normaalisti syöneellä ei voisi olla mitään vikaa. Kuten lainaamasi lauseen jälkeen kirjoitin:Meillä on ensisijaisena tavoitteena kasvattaa terveitä ja toimivia viljakäärmeitä, joten seuraamme kyllä tarkkaan yhdistelmiä ja niiden jälkeläisiä. Ottaen huomioon, että takataskussa on kymmenkunta erilaista kikkaa syömättömyyteen niin kyllähän siinä useampi kuin kaksi viikkoa menee, että kaikkea ehtii koittaa ilman että stressaa poikasta liikaa (joka sekin voi olla syy syömättömyyteen). Tähän mennessä yksi ainoa poikanen on jouduttu lopettamaan syömättömyyden vuoksi ja minusta se on melko hyvin kun miettii, että vuosien varrella meille on kuoriutunut satakunta viljakäärmeen poikasta ja lisäksi suurin osa omista käärmeistämme on tullut meille poikasena.

Eli ei meillä lopetustuomiota ihan helpolla saa. Otin asian esille alotusviestissä olleen "kaikkea on jo kokeiltu" ilmaisun vuoksi, ja minusta toimimattoman viljakäärmeen lopetus on täysin hyväksyttävää. Se, milloin käärmeen kokee toimimattomaksi, on taas jokaisen kasvattajan oma asia.

Mutta hienoa KH, että kananrasva tepsi! Se on yleensä ollutkin hyvä keino nirsollekin poikaselle.

Nanno: "kaikkea on kokeiltu"...tarkoittaen että kaikki ne jotka tietoisuudessani on olleet. Tästä aiheesta löytyy todella vähän suomeksi asiaa, onneksi on tälläinen foorumi josta voi vinkkejä kysellä

Englanninkielisiltä sivuilta löytyy toki jonkin verran infoa, mutta melko huonosti sieltäkin. Listataan edelleen hyviä ja kokeilemisen arvoisia neuvoja, tästä on takuulla hyötyä monille ja moni pikku käärmes saattaa henkensä säilyttää


asian sivusta: meilläkin on markolta käärme(amel het snow uros, nykyään tosin sunglow)

mä annoin ite yhelle poikaselle aikaa 2kk, nyt se on eräällä ystävälläni katsottavana tuleeko siitä mitään. Luulen etti tule koska poikanen ei koko olamassa olonsa aikana edes pissannut tai mitään, ja kloakki oli aivan kuiva kun vein sen hoitoon.