Mielipiteitäni en ala enää sen enempää kirjoitella. Jos haluatte tietää, lukekaa nannon kirjoitukset uudelleen.

Mutta uutena pointtina mainittakoon: käytännössä KAIKKI periytyy. Mikäjottei tämäkin?
Menet ja ostat slowstartereita jalostukseen, otat suuren riskin siinä, että tuotat maailmaan vaan lisää slowstartereita.

Käärmeenpoikasilla ruokailuhalukkuus on nimenomaan viettiasia, ja luonne eli perusaggressiivisuus ja vietit on periytyviä. Jopa ihmislapsilla testataan synnynnäistä aggressiivisuutta, joka on periytyvä ominaisuus. Jos käärme on syntyjään ollut heikkoviettinen, on ihan järkeenkäypää, että se tuottaa heikkoviettisiä poikasia. Linja- ja sisäsiitos ei tässä kohdassa ainakaan auta asiaa.
Siksipä ainakaan kasvatukseen ei kannata (mun mielestä) ehdointahdoin valkata slowstartereita, jos muitakin vaihtoehtoja on. Tai ainakaan ei kannata yhdistellä sellaisia keskenään.

mulle tuli jenkeistä toi noitten mun poikasten isä oksenteli jatkuvasti alussa yms meni joku 5kk ennen ku söi ihan normaalisti, nyt ei ole 1,5 vuoteen oksentanu kertaakaan eikä kieltäytyny ruuasta.
Eli mulla toi pariskunta ei enää poikasia tule tuottamaan. Toisaalta jos miettii että urokseni paritteli tänä vuonna myös toisen naaraan kanssa ja poikaset lahtivät toimimaan täydellisesti, et en sitte tiiä miten perinnöllistä toi loppupeleissä on.

Sen verran kommentoin tähän väliin että eikös perinnöllisyys tarkoita sitä että joku käärme kantaa perimässään jotain huonoa (tai hyvää) ominaisuutta. Se sitten putkahtaa esiin jossain poikueessa, joissain yksilöissä. Eikä siis tarkoita sitä että kahdesta poikueesta kun toinen lähtee toimimaan hyvin ja toinen ei, ettei se "toimiva" kannakaan tätä huonoa ominaisuutta..?
Minun tietääkseni kyllä kantaa!
Kannattaisi ehkä reagoida asiaan, kun kerran on tiedossa tämä huono ominaisuus.

Tämä siis vain yksi näkökulma/mielipide asiaan.

Meillä on muutama ongelmalapsi, joiden kanssa on ollut ongelmia. Pari on jopa syonytkin kerran mutta sitten on ruokahalu jostain syystä loppunut. Olen kokeillut eri kikkoja kyllä. Tuo kananrasvajuttu on uusi eli sitäpä pitää kokeilla seuraavaksi, kiitos vinkistä

Yksi mielenkiintoinen tapaus näissä kuitenkin on. Kyseinen poikanen on ollut alusta asti vähän poikkeava tapaus poikueessaan. Erilaisen kuvioinnin lisäksi muuten jopa ärhäkän poikueen poikanen oli alusta asti todella rauhallinen. Parin viikon jälkeen nahanluonnista poikanen alkoi olla voimattoman oloinen ja siitä viikko eteenpäin melkeimpä veltto. Niimpä päädyin sitä hyvin nopeasti pakkoruokkimaan todetakseni että toimiiko se laisinkaan - eli kannattaako se lopettaa vai ei. Mutta kaikki meni ok, poikanen ulosti normaalisti ja voimat palasivat takaisin. Pinkki ei tämänkään jälkeen kuitenkaan kiinnostanut, joskaan ei ollut pelottavakaan. Eikä ole vieläkään kumpaakaan. Olen jatkanut tämän pakkoruokintaa parin viikon välein, toki aina yritän kikka kolmosia mutta kun ei.. Poikanen on kuitenkin kasvanut hyvää vauhtia ja luonut nahkansakin jo pari kertaa. Rauhallinen se on edelleen, mutta kaukana siitä velttoudesta mitä oli ennen pakoruokintaa. On oikein pirteä nuori mies;)

En kuitenkaan ole vakuuttuunut että kaikki olisi ok tämän tapauksen osalta. Olen kuitenkin jotenkin ihastunut tähän kyseiseen tapaukseen enkä haluaisi millään lopettaa hommaa kesken. Mietin vain, että missä menee raja? Kauan pakkoruokintaa voi harrastaa ennen kuin kannattaa heittää pyyhkeen kehään ja lusikan nurkkaan?

Tähän tuskin on mitään absoluuttista vastausta. Mieltä kuitenkin vaivaa poikasen kohtalo. Kun poikanen kerran on nyt saanut voimia ja on elinvoimainen niin kannattaisiko lopettaa pakkoruokinta ja yrittää vain saada syomään muilla keinoin? Ja jos ei syo niin kuolkoon pois?



Onko kellään kokemuksia poikasista, joita on pakkoruokittu pidemmänkin aikaa?

Ei yksin perimä, vaan samassa kimpussa on vaikuttamassa myös ympäristö olosuhteet.

Varmasti pakkaan voisi lukea muitakin muuttuvia ns. takatasku tekijöitä, jotka saattavat putkahtaa tai olla putkahtamatta esille "tilanteen mukaan".

Nämä voivat näkyä erilaisen ravintokohteiden tai elinympäristön tai sietokyvyn mukaan, kuten yhtälailla suurempana tai vain normaalina poikas kuolleisuutena. Terra miljöö ei ikinä vastaa luonnonvaraista mutta vissi perä luonnon toiminnassa silti on.

Muuhun en oikein pysty ottamaan kantaa, koska se on kunkin omavaltainen ratkaisu.
Kokemusta pakkoruokinnasta ja sen toimivuudesta sekä siitä luontaisesti pois siirtymisenä omaan syömis halukkuuteen on, muttei viljiksistä, näitä en ole ikinä kasvattanut. Eli taas hiven off-topic, mutta asian syrjässä silti...

Mieletön kikka tuo kananrasva! Kolme neljästä ongelmalapsesta söi, mukaanlukien edellisen viestin tapaus:) Yksi toope olisi vielä, joka ei ymmärrä omaa parastaan:D

Kirjoitanpa tänne vinkin joka tepsi meillä.. Meillä syömättömät poikaset oikein hyökkäsivät ruuan kimppuun, kun tarjosin natalhiiren poikasia. Eli ruoka oli hyvin tuoretta, suoraa pesästä otettuja, samantien tapettuja pinkkejä. Luulisin että juuri tämä tuoreen veren haju sai poikaset syömään. Kannattaa kokeilla tuorettakin (kuollutta) hiirtä syöttää näille, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan

Itsellä rupes ongelmalapset syömään, kun vein eläinlekuriin letkutettavaks ja sen jälkeen söi pinkkiä jota hankasi kuolleeseen gekkoon. Olivat syömättä reilun kuukauden. "Syömislakko" alkoi siis heti ensimmäisen nahanluonnin jälkeen, kun koitin tarjota ensimmäistä pinkkiä. Minä siis ainakin kannatan sitä yhtä pakkoruokinta kertaa, kunhan ensin on kokeiltu kaikkea mahdollista.

Tänään tuo ylemmän viestini ongelmalapsi lähti uuteen kotiin. Poikanen on oikein hyvinvoiva ja kuristaa ja syö safkansa hyvällä halulla:) Ei uskoisi että on sama tapaus joka vielä muutama kuukausi sitten aiheutti niin paljon harmaita hiuksia..

Luonnon valinta olisi ehkä ollut jättää tämä kaveri linnun ruuaksi, mutta minun valinta on että käverista tulikin aivan mainio "lemmikkikäärme"

hihhuli6 kirjoitti: Jostain muistan lukeneeni, että erilainen vesijohtovesi aiheuttaisi ongelmia varsinkin noille jenkkituonneille. Mahdollisesti bakteerikantakin. Monet kasvattajat tuolla rapakon takana pitävät lisäksi käärmeitään huoneissa, joissa on tasainen 30 asteen lämpötila. Ihmekös tuo jos ongelmia ilmenee.

Mutta hyvä jos nyt toimii.

Meillä on yksi poikanen, jolla olisi ihan ensimmäinen ruokintakerta menossa, eikä ruoka kelvannut. Ja se on sitten mukava, kun kaikissa syömättömyysketjuissa pohditaan hiiren kokoa viljikseen, eikä koskaan tule vastausta siihen, että miten sen saa syömään. Vinkkejä?



Viestiä siistitty ja ketjut yhdistetty
- nanno

Minulla kokemusta viljiksen syömättömyydestä, ei sentään enempää kuin hieman yli kuukauden ajalta. Ihan aloittelija olin ja totta kai vähän paniikissa. Liero oli periaatteessa poikanen, 6 kk meille tullessaan. Itse keksimäni resepti syömättömyyden hoitoon on yksinkertainen, mutta meillä ainakin 100 % varma keino ollut saada liero syömään. Toivottavasti jollekin muullekin apua!

Eli liero hiiren kanssa ilman kummempia seremonioita läpinäkyvään rei'itettyyn (käärmeen koosta riippuen) pieneen rasiaan. Laitoin alussa myös piilon minne liero pääsi sujahtamaan. Hiiri boksiin, boksi kylppärin lattialle, (kaikilla todnäk on lattialämmitys siellä), valot pois ja ovi kiinni. Sitten menin n. puolen tunnin päästä varovasti oven raosta kurkkimaan. Olin jostain lukenut että tuo pimeys ja lämpö kiihottaa viljiksen metsästysvaistoa ja ajattelin että tätä täytyy kokeilla. Ja toimi. Ensimmäisestä kerrasta lähtien. Nykyään liero syö pinseteistä, hyökkää ja hurjasti kuristaa.

Tässä onkin ketju, josta löytyy läjäpäin asiallisia vinkkejä eritoten poikasten syömättömyyden hoitoon!

Mun täytyy nyt oikein kysyä tällaista asiaa: keskustelin erään ihmisen kanssa jolla on jonkin verran tietoa viljakäärmeistä ja hän kertoi että jos käärmeenpoikanen ei oikein lähde syömään pinkkiä niin voisi kokeilla jotakin hyönteistä, esim. sirkkaa. Oletteko koskaan kuullut tällaisesta? Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen jos vaikka joskus tulisi sellainenkin ongelma eteen. Sitä en vaan tullut kysyneeksi että pitäisikö sirkan olla kuollut vai elävä...pikkuisen jäin "suu auki" kuuntelemaan. Tiedän että ainakin kotimaiset käärmeet syövät poikasena myös isoja hyönteisiä, olenpa nähnyt kyyn vetävän hyvin ahneesti ison heinäsirkan suuhunsa. Tuntuu loogiselle että pieni käärmeenpoikanen saisi luonnosta alussa ravinnokseen juuri helpoimmin hyönteisiä...

Yleensä totaalikieltäytyjille kelpaa ennemmin lisko kuin heinäsirkka, mutta kukin tyylillään.