Yövuoron ratoksi mietin näinkin tärkeitä asioita...

Eli uskaltaako kukaan käyttäjistä avata salaisen arkkunsa ja kertoa omista oudoista tavoista, mitä harva muu osaa edes ymmärtää?

Itsellänihän noita taitaa olla aika paljonkin, mitä ei edes itse huomaa

Mm. tälläisiä löytyy:

- Jos pitää syödä ihan tavallista pullaa, se ei kertakaikkiaan maistu ollenkaan niin hyvälle, eikä mene alas ilman kylmää maitoa...Ja maito saa olla kaikkia muita mutta ei rasvatonta!

- Tietokoneen työpöydällä ei saa olla pidemmän aikaa mitään ylimääräisiä kuvakkeita, vaan ne on siitä siivottava mahd. pian pois häiritsemästä

- Herppinetistä ei voi lähteä pois, ennenkuin kaikki viestit on merkattu luetuksi...Siis ei kertakaikkiaan vaan voi!

- HIRVEÄN hammaslääkäripelon takia kuuraan hampaitani ehkä hieman liikaakin välillä...Mm. puolituntia ei tunnu missään...Samalla kun katson esim. tv:tä

Muut omituisuudet ei varmaankaan taida kestää edes päivänvaloa...

Tämähän onkin mielenkiintoinen topic.

Itseltäni löytää ainakin seuraavat pakkomielteet:

- Saan suunnattoman inhoreaktion kun näen jolla kulla likaiset kynnenaluset tai kuluneet kynsilakat. Puhdistankin omia kynnenalusiani jatkuvasti, ja kynsiäni en käytännössä juurikaan lakkaa, koska minun on puhdistettava lakat heti kun johonkin tulee pieni lohkeama.

-Minua ärsyttää kun vieraat siirtävät jotain esinettä kotonamme. Minulle ei riitä että se asetetaan takaisin vähän sinne päin, vaan se pitää asettaa millilleen samaan asentoon ja paikkaan. Mikäli vieras asettaa esineen väärin, niin minä vaivihkaa korjaan sen jossain vaiheessa.

-En voi käydä nukkumaan ennen kuin olen suoristanut petauspatjan, vaikka se ei edes olennaisesti olisi vinossa. En voi myöskään käydä nukkumaan ennen kuin olen järjestänyt lompakkoni ja heittänyt sieltä turhat kuitit pois.

-Laukut, minulla on suunnaton määrä laukkuja, ja silti ostan niitä jatkuvasti lisää. Sama on meikkien suhteen.

-Kylpyhuoneen likakaivon ritilässä ei saa olla yhtäkään hiusta, ja hyvä että en ole pinsettien kanssa putsaamassa ritilää aina suihkun jälkeen.

-Mikäli jokin tuote esimerkiksi shampoo tai hammastahna on puolessa välissä, minun pitää ostaa jo uusi varalle kaappiin.

-Minun on todella vaikea lähteä kotoa, jos kukaan ei jää kotiin, koska tarkistamisesta ei tahdo tulla loppua. Vaikka olen tarkistanut ne levyt ja vesihanat kymmenen kertaa, niin ne pitää tarkistaa toiset kymmenen kertaa. Kerran olen palannut puolesta välistä työmatkaa takaisin kokeillakseni, että laitoin varmasti oven kiinni.

-Kuvatessani vaikkapa liskoja minun täytyy ottaa samasta kulmasta ainakin kolme kuvaa, jotka käytännössä ovat melkein identtisiä. Jos en ota useampaa kuvaa minusta tuntuu kuin en olisi kuvannut ollenkaan.

-Kaupassa käydessäni kiikuttelen ihmisten vääriin paikkoihin jättämiä tuotteita paikoilleen, nostelen vaatteita henkareihin ihan systemaattisesti. Minua ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset eivät osaa viedä tavaroita paikoilleen tai nostaa pudottamaansa puseroa. Myös kuntosalilla olen supertarkka siitä että yhtään roskaa ei ole pukuhuoneen lattialla, ja välineet ovat täsmälleen niille tarkoitetuilla paikoilla. Käännän joka kerta salille tullessani asiakaspäätteen millilleen siihen asentoon kuin missä se oli ensimmäisen kerran kirjautuessani. Seuraan myös neuroottisesti ihmisten liikennesääntöjen noudattamista, ja kauppakäyttäytymistä ylipäänsä. Prismassa ja Lidlissä olen usemman kerran järjestellyt väärin lajiteltuja pahveja ja muoveja pidemmänkin aikaa.

-Olen kielioppinatsi, mutta olen opetellut jupisemaan siitä vain itsekseni. Nimenomaan välinpitämättömyys ärsyttää, vahinkojahan sattuu natsillekin.

Lisääkin varmasti löytyisi mutta nämä tulivat nyt näin yökyöpelöidessä mieleen. Kyllä olen loppuviimein todella neuroottinen tyyppi, vaikka sitä ei monikaan tosielämän tuttuni ehkä heti uskoisi.

^ hehe, pakko myöntää, että tuota lukiessa ajattelin ensimmäisenä, että taidankin itse olla melko terve vielä

Itse olen melkoinen siivousaddikti ja perfektionisti, mutta onneksi se ei toivottavasti ole vielä ketään muuta haitannut! (Pppst, Renzeltähän ei sitten kysytä mitään )

Siivouksessa olen välillä liiankin tarkka...Saatan yrittää siivota kiireessä "pintapuolisesti" ja lähteä sitten töihin. Työpäivän(yön) aikana kuitenkin vaivaa se, että en ehtinyt siivota paremmin...Sitten aamulla kotiin tullessani saatan tarttua imuriin uusiksi ja siivota kunnolla kertaheitolla koko kämpän.

En myöskään ymmärrä yleensä moisia "pikkusiivouksia". Jos ryhdyn siivoamaan, niin vähintään järjestelen ensin tavarat paikoilleen, pesen pyykkejä/tiskejä, hoidan elukat, järkkäilen kaappeja jne, imuroin, pesen lattiat, pyyhin pölyt jne jne...Lopulta huomaan, että olen siivonnut kämppää 5h, eikä siellä siis edes ollutkaan pahemmin mitään siivottavaa...

Siivous ja puunaus on rentouttavaa!

^Hah hah. Virallisesti hulluksi todettu, niin näitä piisaa. Olen kyllä miettinyt, että koska alkaa Salossa kulkemaan sana "siitä hullusta naisesta, joka järjestelee aina kaupoissa". Ei ole ainakaan omiin korviin vielä sattunut, tai ehkä ne asiakaspalvelijat muistavatkin minut juuri siksi, ja minä olen koko ajan kuvitellut että minut muistetaan, koska olen kohtelias.

Tuo on kyllä muuten ihan totta, että sitten kun aloittaa siivoamisen niin sitä ei vain saa lopetettua. Itse tänään olen puunannut koko päivän kämppää, terra- ja akvatavaroiden järjesteleminen otti yllättävän paljon aikaa. Jalat ovat ihan muusina kun on ravannut ympäriinsä koko päivän, vähän aikaa kun on työelämästä pois niin eivät kintut enää ole tottuneet tämmöiseen ravaamiseen. Tavallaan se tosiaan tuo siivoaminen rentouttaa, se jotain mitä voi kontrolloida, hyvää vastapainoa monelle stressaavalle asialle.

^ hyvin tuttua tuo "jalat muussina"-syndrooma!

Me kun muutettiin uuteen asuntoon eksyin ilmoitustaululle. Siellä oli numero palveluun joka hoitaa ovienavaamiset.. Noh hintaa oven avauksella on n. 80euroa. Noh nykyään pakko mielteisesti pidän avaimet aina kädessä kunnes oon sulkenut ulko-oven ja mennyt portaat alas. Että ne avaimet menee varmasti taskuun, eikä tipu portaista alas.. Kotona avaimet pidän tietyssä paikassa, että löydän ne aina. Kavereiden kanssa ollessa pidän aina avaimet housujen taskussa, etten hätäänny et avaimet katois laukun pohjalle.. x)

Mä en voi syödä ruokaa, jota joku on syönyt kuormasta. Eriasia jos ollaan porukalla mäkissä ja jokainen vähän ottaa toiselta ruokaa tai oon sanonut esim. "Saat ottaa myös mun sipsejä/karkkia yms". Mua vaan alkaa kuvottamaan, jos huomaan jääkaapissa olevan lautasen ja siitä on syöty mul on hyvä kuvamuisti, joten huomaan jos joku siit on naukkaillut. Pakko vaan ottaa uus annos jos vanhaan on koskettu. Kai tuo tapa on jäänyt siitä kun juoponäidin kanssa asuessa sitä ees kiinnostanut millaisilla välineillä se ruokaansa syö onko ne viruneet likaisina pitkään vai otetaanko puhtaita kaapista. :/

Nykyään on niin paha kiiwi ja papaya allergia. Että jos kaupassa on jotakin uutuutta paketin väreinä vihreää ja oranssia mun on pakko tarkistaa moneen kertaan onko sisältö lueteltu tarkkaan. Jos ei oo niin en voi ostaa sitä limua/karkkia mitä ikinä onkaan. Sitten päätin jos meen baariin joskus parille, en ota mitään muuta kun kaljaa. Kun ei voi tietää mitä aineita niissä likööreissä on mitä tulee juomasekotuksiin. Samalla en ota enää mitään muiden henkilöiden tarjoamia juomia, kun ei voi tietää mitä kaikkea heidän koktaileissaan on. Sit mulla riittää, et esim. kiiwi/papaya hipaisee toista hedelmää, lusikkaa jne. Niin siitä saan jo voimakkaan reaktion sama asia, kun olisi vetänyt koko hedelmän naamariin.

Mä mielelläni meen istumaan bussin aivan taakse niin nään mitä ihmiset tekevät edessäni, en pidä siitä et joku voi yllättää takaapäin. Tää taaksepäin kuikuilu johtuu siit, kun yks kesä yks jätkä yritti väkisin maata mun kanssa, mut sitten joku oli tulossa huoneeseen tyyppi pomppas päältäni pois. Onneks mitään ei ehtiny käymään. Samasta syystä nojaan seinään niin tiedän ettei kukaan voi tehdä mitään, kun edestä päin voi reagoida. Mä en muutenkaan pidä siitä et ihmiset on sillit purkissa bussipysäkin katoksen alla, joten seison kauempana muista kun haluan et mun ympärillä on tilaa, eikä se et olis pakko änkee samaan läjään. Monesti jos oon tähän läjään änkenyt sieltä on niin mahdoton päästä pois kun se bussi jota käytän saattaa olla joskus myöhässä tai etuajassa kun sen reitti on niin vaihteleva välillä on kamalasti porukkaa kyydissä ja välillä ei ketään.

Tässä nää mun pahimmat neuroosit. Ainiin viel yks tää on aika lyhyt..

Mä yli kaiken vihaan isoja kauppakeskuksia, viihdyn pikku kaupoissa paremmin. Niimpä mulla on joka kauppakeskuksessa pari tuttua ja turvallista reittiä läpi koko ostarin, niin siltä reitiltä pokkean tiettyihin kauppoihin ja sitten menen takaisin tutulle reitille ja jatkan sen loppuun nii löydän uloskin ostoshelvetistä. x)

Hassuja ihmisiä täällä =D

Mun pakkomielteet mitä nyt tulee mieleen..

- Keittiö on oltava siisti piste. Astioita ei jätetä lojumaan tms- ei edes yhtä lusikkaa. Alan syömään vasta kun on keittiö ojenuksessa.

- Hiustenhoitotuotteiden ym.kosmetiikan hamstraus. Ettei vaan kato lopu kesken/hyvä tarjous/on valinnan varaa.

Kyllä niitä varmasti muitakin vielä olis, mut nyt ei tuu mieleen.

Hienoo ku meitä on muitakin

- En voi juoda maitopurkin loppua joka on jääkaapissa (tyyliin
puolilasia) pakko avata uusi.

- En pysty syömään leivän päätypaloja. Olen mielummin ilman.

- Keittiön tasojen on pakko olla siistit.

- Leikkaan/nypin jatkuvasti kynsinauhojani kun olen hermostunut.

- Käärmeet Pitää ruokkia tietyssä järjestyksessä.

- Jos jokin asia tehdään, niin tehdään kunnolla samantien,
eikä sinnepäin.

- Mua risoo ja henkinen tasapaino järkkyy, kun isäntä jättää
kahvinkeittimen vesisäiliön kannen auki.

- Jos jollain tavaralla on oma paikka, on sen parempi siellä
pysyäkkin.

- Vaikka itsellä menisi kuinka huonosti/olisi kipea tms. niin
perheestä pidetään huoli ja apua pyydetään ja lääkäriin
mennään vasta pää kainalossa

Wilkku kirjoitti:
Mitäh?! Wilkku onko tossa jotai outoa? Nimimerkillä laukkuja ja lompakoita tarttuu joka kerta mukaani kun käyn yhtään missään missä niitä voitais myydä... kun mulla eii vaan oo mitään hyvää laukkua kertakaikkisesti :-/

Ennen kauppaan menoa mä tarkistan ennen autosta nousemista, että mulla on rahapussi. Jaa mutta onkos mulla siellä rahaa tai kortti tallella. Nousen autosta ja tarkastan taas saman. Kävelen kauppaan ja tarkastan vielä sielläkin. Mutta arvatkaa vaan tarkastanko onko huolella kirjoitettu kauppalista tai se tosi hyvä kauppakassi mukana... no en eikä ne oo sit ikinä mukana.

Eipä niitä nyt tuu mieleen montaa, mut pari jotain hassua.

Koulun ruokalassa mun takana ei saa olla pöytää/istua ketään. Mun pitää aina olla selkä seinässä et nään mitä muut tekee.

Pyörällä ajaessani kopeloin taskujani kokoajan, että onhan kaikki mukana. Puhelimen on oltava oikeassa taskussa. Avaimet ja purkkapussi vasemmassa niin, että purkkapussi on pohjalla.

Sitten vielä se, mikä kavereita häiritsee eniten. 5-10min välein about joudun vetämään hupun naaman eteen niin, että näen onko mun hupussa jotain.

Olen neuroottinen terrojen suhteen. Nukkumaan mennessä käyn mielessä läpi, et laitoinko varmasti jokaisen terran kiinni. Jos en ole täysin varma niin sitten noustaan tarkistamaan ja jos ei tajuta tarkistaa kaikkia niin noustaa taas uudelleen. Joskus olen yrittänyt sanoa itselleni, et varmasti on kiinni, mutta nukkumisesta ei tule mitään ennen kuin olen tarkistanut että jokainen terra on kiinni kunnolla. Ja olenpa avopuolisolle laittanut jokusen kerran tekstiviestiä, et tarkasta onko se tai se terra kiinni.

Ennen kotonta lähtöä tarkistan pariin kertaan hellan ja kahvinkeittimen, et varmasti ovat poissa päältä. Ovella hoen mielessä: känny, avaimet, lompakko. Ja silti joskus on jotain jäänyt =D. En muista ikinä tarkistaa et ovi meni kiinni ja kävellessäni töihin pohdin ja mietin onko ovi varmasti lukossa. Vielä en ole joutunut palaamaan takaisin ja ovi on aina ollut lukossa.

Inhoan yli kaiken, et jätetään likaisia astioita ja tyhjiä pulloja ja tölkkejä minne sattuu. Avopuolisoni tietokoneen vieressä oleva pikkupöytä on nytkin täynnä likaisia astioita, pulloja ja tölkkejä. Mutta periaatteeni "en siivoa toisen sotkuja" ei anna periksi ja tyydyn vain napisemaan välillä tuosta sotkusta.

Siinä kai pahimmat, omasta mielestäni =)

Mulla ei onnekseni kai ole mitään pakkomielteitä, mut ois ihan kiva saada joku hetkellinen siivous-pakkomielle...
Jotain vähän oudompia tapoja mul kyllä on.

Oon tosi huono nukahtamaan. Jos ei millään meinaa tulla unta, eli aika usein, alan yleensä piirtelemään tussilla itteeni. Yleensä jalkoihin, vatsaan ja käsiin. Yleensä piirrän eläimiä ja ihmisten kasvoja, joskus kirjotan tekstiä. Niitä sitte piilottelen seuraavat pari päivää kun ei ne niin helpolla pois peseydy =D

Okei yksi melkein pakkomielle. Kun laitan ruisleipää paahtimeen, niiden pitää olla just tietyllä lailla.. Muiden leipien kohdalla ei mitään väliä. Jos joku laittaa ruisleivät paahtimeen mun puolesta ja ne on siellä väärin, ärsyttää suunnattomasti ja pakko laittaa ne oikein.

Mulla on pakko mielteitä ovien lukkoon menemisestä. Auton ovet kokeillaan vaikka ne vilkut välähtää ja kuuluu naks naks. Sama koti-ovi ja duunipaikan ovi...ei juma jos sitä ei testaa niin takasin on mentävä.. terran luukut on myös oltava kiinni..ne katotaan useaan otteeseen päivässä vaikka terraan ei muuta asiaa olisi..

Toinen yliärsyttävä tapa on että jos jostain etsin tietoa(vaikka se ei olisi ajankohtainen) vastaus pitää saada heti.. Ei viikon päästä..se ärsyttää itseä ylikaiken kun ei saa untakaan jos ei tiedä monta munaa siihen lettutaikinaan laitettiin...

Yksi tavallaan ehkä hyvä asia on että ainakun emännän kanssa kätistään rupean siivoamaan Siivoan niin kauan kunnes on parempi mieli

Mulla on ainakin tää:

- Jos vaikka lähden johonkin, niin minun on vain kertakaikkiaan käytävä vaikka kuinka monta kertaa huoneessani katsomassa, että "tulikos leoskin terran liukuovet aivan varmasti kiinni", tai "kyllähän sirkkojen boksin kansi tuli varmasti kiinni..". Jä nämä asiat minut on tarkistettava peräkkäin melkein sata kertaa! Sama koskee myös sitä, että jos lähden johonkin, minun on aina laitettava huoneeni ovi kiinni. Tarkistan ennen lähtöä vaikka kuinka monta kertaa, että onko ovi kiinni, onko ovi kiinni... Toisinaan tulee näiden takia hoettua: "Kuinka tyhmä ihminen onkaan..." :/ Nuo pakkomielteet ÄRSYTTÄÄ! Vanhempiakin alkaa tympiä, kun juuri saadaan ovet lukkoon ja mulle tulee kauhee ajatus että "oi ei, tuliko se ovi sittenkään kiinni.." ja sitten mun on välttämättä päästävä takaisin sisälle katsomaan, menikö se kiinni. Muuten en saa mielenrauhaa... :/

Eli mulla on aika samat "oireet" kuin myös wilmeeelläkin ja tahti-:lla

Bobolove kirjoitti:
Tää on todennäköisesti aika yleinen syndrooma

Pitää vielä lisää. olen töissä sellaisessa paikassa missä näen tulipalojen tuhoja lähes päivittäin. Kodit on palanut jne. mussutan nykyään kaikille tutuille että ottakaa se kotivakuutus vaikka teille ei mitään sattuisikaan niin se riittää että se naapuri polttaa kotinsa niin omasta kotivakuutuksesta menee itselle tulleet vahingot..
tää muuten kaikille tiedoksi yleensä kun kerrostalossa on isompi palo niin se on kaikki huoneistot ylöspäin täynnä nokea ja se sitten onkin kiva homma nii ;O)