En aluksi ajatellut liittyä keskusteluun, mutta
Elviksen kommentin jälkeen oli pakko hiukan pohtia asiaa omaltakin näkökannalta.
Mun otus kun on pienestä asti saanut olla enempi tai vähempi vapaana ja talossa on vielä mun ja emännän lisäksi koko ajan 3-4 lasta niin se on niin tottunut ihmisiin ja jokapäiväiseen käsittelyyn ettei se hetkahda yhtään mistään.
En todellakaan katso tätä hyvällä monestakin syystä, mutta ehkä se itseäni eniten liikuttava syy on se, että eläin on aina eläin. Yhdestäkään käärmeestä ei voi ikinä mennä takuuseen, etteikö se joskus hyökkäisi/purisi/kuristaisi syystä tai toisesta.. tai ilman mitään syytä.
Ulkomailla on jo ollut tapauksia, joissa lemmikkinä ollut "kesy" suuri kuristajakäärme on kuristanut ihmisen. Eräässä tapauksessa kyseessä oli "vain" 3metrinen yksilö, joka tappoi aikuisen miehen, koska tämä oli mennyt yksinään käsittelemään lemmikkiään.
Näillä eläimillä on helkkarinmoinen voima, enkä epäile yhtään etteikö nuori-aikuinen yksilö voisi (niin halutessaan tai vahingossa) vääntää ihmisen lapsen melkoiseen solmuun parissa hetkessä.
Toivon todellakin, ettei se lapsi ole
teidän (eikä kenenkään muunkaan!), koska tälläinen omistajien välinpitämättömyys välittyisi hetkessä harrastajakunnan harteille ja eniten siitä kärsisi ne, joille harrastus on elämäntapa.
Ei ole mitään vaaraa pitää viljakäärmettä lasten "leluna", koska sen kiukustuminen aiheuttaisi korkeintaan laastarin sormenpäähän. Oma mielipiteeni onkin, ettei potentiaalisesti vaarallista eläintä pidetä vapaana, varsinkaan lasten seurassa! Eihän kukaan pidä myrkkykäärmettäkään vapaana, vain koska
se ei ole koskaan purrut!?
Suurelle kuristajakäärmeelle siis asianmukainen terraario, jossa se voi elellä elämänsä tyytyväisenä. Jos ja kun jättikäärmettä käsitellään pidetään huoli siitä, että paikalla on riittävän monta aikuista ihmistä.
Ja vielä OT:na ihan vertailun vuoksi pieni tarina;
Nelisen viikkoa sitten ruokin erästä ahnetta reilu kilon painoista Brassia. Heiluttelin rottaa pihdeistä ja samalla katselin toiseen suuntaan, kun yhtäkkiä vasemmassa etusormessa/kädessä roikkui Brassityttö nätissä solmussa. Parisen minuuttia yhdellä kädellä sitä irroitettuani jouduin luovuttamaan ja pyytämään puolisoni apua, koska omat kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet ja etusormen vääntäminen alkoi jo hieman hikoiluttaa

Ja nyt siihen vertailun toiseen osapuoleen... Mitkä onkaan tämän tarinassa esiintyneen Brassin voimat kertaa 50? Voisiko siis 50kiloinen Tikru olla hieman liian suuri pala irroitettavaksi perheenjäsenen ympäriltä?
Mutta siis kaikki tämä on tietysti vain jossittelua, koska
eihän meidän Valma koskaan sellaista tekisi... Mitä todennäköisimmin ei teekään, eihän venäläisessä ruletissakaan luoti osu omalle kohdalle?
Edit.
Koiraa ja käärmettä on ihan turha verrata toisiinsa... Voihan se koirakin "kilahtaa", mutta matelijat luikertelee kuitenkin omalla tasollaan.. Käärmeillä kun on.. noh "käärmeen aivot".