jenni009 kirjoitti:
Edellisellä omistajalla toinen käärmeistä oli vaihtanut nahan, mutta ei ollut varma kumpi (ei muistanut tjn) ja toinen ei ollut vaihtanut.
Öm...? Tarkennusta?
Eli minkäs ikäiset matoset on kyseessä ja ovatko ne tulleet kasvattajalta lähestulkoon vastakuoriutuneina vai onko ne olleet edellisellä omistajalla pitkäänkin? En oikein ymmärrä miten edellisellä omistajalla "toinen on vaihtanut nahan, mutta toinen ei"... Vai onko käärmeet tulleet tälle edelliselle omistajalle jostain kiertolaisina, eikä ne ole olleet hänellä muutamaa viikkoa kauempaa?
Viljispoikaset luovat nahkaansa keskimäärin kerran kuussa. Kasvupyrähdyksen aikaan tahti saattaa olla tiheämpikin. Nahanluontitahti määräytyy kasvuvauhdin mukaan: jos käärme kasvaa nopeasti, vanha nahka käy myös nopeasti liian pieneksi, jolloin nahka pitää luoda useammin. Kun käärme kasvaa isommaksi, sen suhteellinen kasvutahti hidastuu. Se siis kasvaa kokoa prosentuaalisesti vähemmän suhteessa omaan elopainoonsa. Samalla nahanluontitahti hidastuu. Aikuinen täysikasvuinen viljakäärme luo nahkansa muutamia kertoja vuodessa.
Ja nahanluontihan etenee juurikin niin, että ensin käärme menee ns. harmaaksi (englanniksi vaihetta kutsutaan nimellä "blue", sininen). Tällöin silmät vetävät harmaiksi tai sameiksi ja värimuodosta riippuen voi huomata koko käärmeen värityksen muuttuneen:
- Amelasta tulee persikkaisempi ja mattapintaisempi
- Anerystä tulee ruskeampi
- Bloodredistä tulee selvästi harmaamman punaruskea
Vaaleista amelanistisista morpheista, kuten Snowsta ja Butterista, on kaikista vaikein havaita tätä harmaata vaihetta. Väritys on yleensä mattapintaisempi tai "maitomaisempi" ja silmät hieman sameammat.
Harmaan vaiheen jälkeen käärme ja silmät kirkastuvat. Jos käärmettä käsittelee tällöin, voi huomata vanhan ja lähes irtonaisen nahan "ritisevän" käärmeen liikkuessa käsissä. Ja sitten käärme jo luokin nahan.
Tähän sykliin kokonaisuudessaan menee pienellä poikasella jokunen päivä, aikuisella helposti toista viikkoa.
EDIT: Nahanluontivaiheessa olevan käärmeen olisi parasta antaa olla rauhassa. Käärme saattaa olla kärttyinen, koska se on alttiimpi vaaroille silmien ollessa harmaat ja näkökyvyn ollessa lähes nolla. Nahanluonnin aikaan on hyvä pitää myös väliä ruokinnasta, jottei massu ole pullollaan juuri silloin kun nahasta pitäisi eroon päästä. Monet käärmeet kieltäytyvät ruoasta nahanluonnin aikoihin (joskus se on jopa ensimmäinen oire lähestyvästä nahanluonnista ennen kuin silmät alkavat vetää harmaiksi), mutta toiset taas syövät mennen tullen.
Nahanluontia voi helpottaa tarjoamalla käärmeelle wetboksin. Eli esim. jokin muovinen rasia (karkkilaatikko tms.), jonne tilavuuden puolesta mahtuisi pari-kolme käärmeesi kokoista käärmettä. Kanteen tuplasti käärmeen paksuuden levyinen kulkuaukko, ja laatikko noin puolilleen kosteaa turvetta tai sammalta.
Ja kuten joku sanoikin, nahanluonnin jälkeen aina tarkistus, että vanha nahka on lähtenyt kokonaan. Eli tarkista sekä nahka että käärme! Suurin riskipaikka on hännänpää, jonne helposti jää pieni tuppi tai rinkula vanhaa nahkaa. Se pitää varovasti liotella pois. Ei saa nyppiä eikä repiä.