Ihana ja todella kaunis laji, voin suositella. Eniten hoito-ohjeita netistä löytyy saksan kielisiltä sivuilta, suosittelen tutkimaan niitä, mikäli kieli ei ole este, joillakin on myös englanninkieliset sivut, yhteen linkki tuossa jäljempänä. Yritän nyt vastailla kysymyksiisi, vaikka niitä onkin aika paljon:)
Minulla on n. 2,5 vuotta ollut reevesin konna Sulo, joka tuli minulle n. 3,5cm pituisena sinttinä, eli ei monenkaan kuukauden ikäisenä, arvioitu ikä oli silloin n.1-3kk. Oli todella arka aluksi, niinkuin pienten pitää ollakin luonnossa selviytyäkseen, oli korkin alla kilpeensä vetäytyneenä aina jos ihminen oli näköpiirissä. Nyt on kesy kuin mikä, tietää että kun käsi ojentuu akvaan, niin on ruokinta-aika, tulee itse kädelle ja odottaa nätisti kaula pitkällä ruokaa. Ruokin siis erillisessä vadissa akvaarioveden puhtaanapysymisen vuoksi. Kasviksia ei pienenä syönyt muuta kuin sekoitettuna sellaiseen ruokahyytelöön, jossain toisessa ketjussa juuri oli puhetta siitä. Nyt syö kasviksia hyvin, heittelen niitä suoraan akvaarioon rouskuteltavaksi niinä päivinä kun en anna kalaa.
Saksalaisilla sivuilla on kasvattajilla useita samassa akva-terrassa ja tulevat hyvin toimeen ja lisääntyvät. (ks. esim.
http://www.chinemys.de/site/en/home/home). Minä suosittelisin kyllä aloittamaan yhdellä ellei sitten ole mahdollisuutta laittaa eri akvaarioihin aluksi. Näin pystyy kunnolla seuraamaan kunkin yksilön käyttäytymistä ja terveyttä. Välillä olen miettinyt parin hankkimista Sulolle, mutta jotenkin tuntuu epäeettiseltä lisäännyttää näitä, kun kodittomia punakorvia on pilvin pimein suomessa, vaikka kyse onkin täysin eri lajista, mutta vesikonnasta kuitenkin... Lisäksi kaksi vaatisi jo aikamoisen kokoisen akvaarion, tosin tuolla linkittämälläni sivulla on mainio esimerkki kahden akvaarion yhdistämisestä lämmittelytasanteen avulla.
Minulla oli käytössä ensimmäiset 9 kk. 75x35x35 akvaario, sitten siirsin metriseen, ja sitten taas jo vajaan vuoden päästä isompaan. Kasvavat esim. maakonniin verraattuna melko vauhdilla, koska syövät eläinproteiinia. Ruokinnassa voi mennä ihan hyvin punakorvien ruokavaliolla, kunhan muistaa monipuolisuuden ja vitamiinit (B-vitamiini, nutrobal ja kalkki). Meillä pääruokana ovat kokonaiset raa'at muikut sisälmyksineen. Lihomisen vaara on olemassa, ovat melkoisia ahmatteja, joten siksi on hyvä pitää niitä kasvispäiviä!
Koska kyseessä on päiväaktiivinen otus, olen laittanut uvb-putken ja päivänvaloputken vierekkäin, lisäksi lämpöspotti (välttämätön!) kuivattelupaikalle. Akvaariovalaisimen kotelo sopii hyvin putkivaloille, spottilamppuvirityksistä löytyy varmasti galleriastakin kuvia. Alkuun laiteinvestoinnit ovat suuremmat, mutta sen jälkeen rahaa kuluu lähinnä vaan uvb-putken uusimiseen vuosittain ja vain tarvittaessa muun kaluston (isompi akva, järeämpi suodatin) uusimiseen.
Mikäli vertaa punakorvien hoito-ohjeisiin, niin yksi ero on se, että nämä tulevat jonkin verran lämpimämmistä oloista. Eli jos asuu kovin viileässä talossa, suositellaan vedenlämmitintä. Lisäksi lämmittelypaikalla pitää olla kunnon "löylyt", minulla on kaksi 60w spottia varmistamassa riittävän lämmön.
Muutama vuosi sitten jollain täällä foorumilla oli näitä kaksin kappalein, mutta molemmat menehtyivät ihan pieninä, en tiedä/muista oliko syynä puutteelliset olot vai olivatko jo valmiiksi heikkoja. Minun konnallani ei ole ollut mitään ongelmia terveyden kanssa. Ensimmäisenä talvena huomasin ruokahalun heikkenevän heti kun akvaariovesi pääsi viilenemään, lämmitin korjasi tilanteen, niin pienenä en vielä rohjennut pitää viileämpää kautta. Viime talvena kyllä pidin ihan tarkoituksella talvella 2kk viileämmän kauden, että tuli vähän talvilepoa (ei siis horros), silloin myös ruokin harvemmin, vain kerran 1-2 viikossa.
Olisikohan tässä jo vastauksia, ai niin se pohjamateriaali vielä. Sulon akvaterrassa on pienirakeista jokisoraa ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Se on kaunista, sulo tykkää kaivella ruoan tähteitä sieltä seasta ja muutenkin tonkia sitä. Helppo pitää puhtaana, kun lapolla sekoittelee vettä vaihtaessaan. En ole koskaan huomannut sulon syövän soraa, mutta jos söisi, niin jokisora on pyöreäksi hioutunut, joten ei aiheuta ongelmia, ellei sitä nyt ihan hirveitä määriä syödä. Lisäksi akvassa on isoja kiviä ja kantoja kiipeilyyn ja tietysti kunnon lämmittelytasanne, jossa konna saa sekä ala- että yläkilpensä kunnolla kuivaksi (ei siis saa osua veteen). Netissä olevissa kuvissa olen huomannut kasautuneita kilpipaloja useilla reevesin konnilla, en sitten tiedä onko se tälle lajille ominaista, mutta konnalle voi siis tulla kilpiongelmia, mikäli se ei saa kilpeään kunnolla kuivateltua lämmittelypaikalla.
Onnea vaan konnan hankintaan ja kertoile sitten jos ja kun reevesin konna kotiisi muuttaa:D