olen ajatellut hankkia 4-vuotiaalle kreikkalaiselleni kaverin. mitä siinä pitäisi ottaa huomioon? miten pitkän ajan tulokasta täytyy pitää karanteenissa ja miten niiden ensitapaaminen toistensa kanssa järjestetään? kannattaisiko ne näyttää toisilleen muualla kuin nykyisen konnani asumuksessa, eli jossain "puolueettomassa" paikassa? voiko ne kummatkin turvallisesti asuttaa nykyisen konnani terraarioon jos ei ilmene mitää erityistä? tällä hetkellä näyttää, että konnani on naaras, joten tuleeko kaksi naarasta paremmin toimeen kuin naaras ja uros? kreikkalaiseni on elänyt koko lyhyen elämänsä yksin, tottuuko se toiseen lajikumppaniin helposti vai onko aluksi jotain reviirinpuolustusta tms? tässäpä liuta kysymyksiä, ehkä myöhemmin tulee vielä lisää mieleen:) kiitoksia vastauksista jo etukäteen!

edit: tuolla maakilpikonna.com -sivuilla osiossa hankkiminen sanotaan: "Jo alussa on syytä varautua siihen, että olivatpa konnien sukupuolet mitä tahansa, ne eivät tule sukukypsinä toimeen keskenään." onko tämä se ehdoton totuus, että ne eivät koskaan tule toimeen enää keskenään?

Muokkausta: Liitin yhteen pari ketjua koskien useamman maakonnan asuttamista yhteen ja poistin samalla välistä turhia viestejä. - kerttu-mode

Maakilpikonna.comin teksti on tarkoitettu ymmärrettäväksi niin, että erillisiin terroihin tulee aina varautua. Ei siis väitetä, että konnat eivät tule toimeen keskenään aikuisina. Se on ihan mahdollista - kuten myös se, ettei näin käy.
Karanteenista ym on varmasti täällä paljon jo tietoa, löydätkö haulla?

Kyllä meillä ainakin kaikki ovat tullet toimeen keskenään. Naaraat kyllä joskus vähän isottelevat toisilleen. Meidän yksi naaras oli elänyt koko elämänsä yksin kunnes muutti meille. Aluksi se vältteli toisia konnia, mutta nyt nukutaankin jo vierekkäin.

Heips telma,

Mein Wilhelmiina on juur karanteenissa ja aikomus on tarkkailla sitä 4 viikkoa ja koska on Sloveniasta madotan kerran viikon aikana koko karanteenin ajan Raulion ohjeiden mukahan.

kirsi

Kyllä pienempikin terra kuin 2m x 1m riittää mielestäni, tietenkin mitä isompi sen parempi:) Etenkin, jos konnat ovat kesän ulkoaitauksessa ja talvet horroksessa, on mielestäni turha satsata isoihin terraarioihin, jotka ovat sitten paljon tyhjillään. Saksassa käytetään seuraavaa kaavaa: pituus (8xkilven pituus), leveys (4xkilven pituus). Jos terraarioon tulee kaksi eläintä lisätään mittoihin muistaakseni 5 tai 10%.

Konnien käyttäytymiseen etenkin paritteluaikana kuuluu mm. puskeminen ja pureminen, jotka ovat niiden käyttäytymisessä normaalia. Naaraat osaavat kyllä puolustaa itseään, joten ei kannata turhaa moisista huolehtia. Tietenkin tulee katsoa ettei konnat stressaannu liikaa toistensa seurassa.

Heips telma!

Tuota madotusta ei todellakaan tarvitse toteuttaa lainkaan, jos konna on madotettu jo aiemmin. Nämä pienemmät Slovenian konnat ovat vaan olleet sen verran matoisia, etten usko, että tässä tapauksessa madottaminen oisi turhaa. Wilhelmiinakin on epäilyttävän kevyt, joten loistenolemassaoloa lienee syytäkin epäillä. Nuo madotuskerran on Raulion ohjeiden mukaan normaalia tiheämpiä ja pari kertaa enemmän kuin normaali madotuksessa. Ja noin tiheää ei tarvitse muille kuin näihin erityisryhmiin kuuluville. Wilhelmiina näyttää nimittäin Citeksen perusteella kuuluvan saman vuoden eri erään kuin mein pikkuinen Peppi, joka siis tammikuun alussa kuoli.

kirsi

Minusta Suomen oloissa ei voida ihan suoraan kopioida saksalaisia ohjeita. Meillä ulkokausi on kuitenkin paljon lyhyempi (Oulun leveyksillä vieläkin lyhkäisempi) ja aika harvat loppujen lopuksi pitävät konniaan kesällä ympärivuorokauden isossa ulkotarhassa, vaikka säät sallisivatkin. Kilpikonnat joutuvat elämään terraariossa monta kuukautta syksyllä ja keväällä. 2mx1m terraariosuositus on ihan paikallaan, koska jostain syystä ihmisillä on tapana laittaa aina hiukan pienempi terra, kuin mitä on suositeltu. Jos sanotaan, että tee 2x1m niin he tekevät 1,5x0,70 m, mikä voikin olla ihan ok yhdelle konnalle. Mutta jos sanotaan, että tee 1,5 x 0,70 terra, niin tulos onkin jo liian pieni aikuiselle konnalle. Sama juttu on muidenkin hoito-ohjeiden kanssa: pitää aina sanoa vähän tiukemmin, kuin mitä eläimet tosiasassa tarvitsisivat, jotta lopputulos olisi riittävä

Samaa mieltä Tarun kanssa. Kilpikonnien normaali lisääntymiskäyttäytyminen voi olla hyvinkin rajun näköistä. Tilannetta pitää vain seurata, ettei joku konnista ole koko ajan kiusan kohteena. Stressistä voivat kertoa piilotteleva käytös: ahdisteltu yksilö ei uskalla mennä syömään tai lämmittelemään. Ja tietenkään mitään isompia fyysisiä vammoja ei saisi tulla. Keskenkasvuisten yksilöiden kohdalla tilanne on vähän eri. Itse en haluaisi pitää sellaisia konnia yhdessä, jotka jatkuvasti olisivat toistensa kimpussa. Stressi on kuitenkin vakavasti otettava uhka, joka voi ajan mittaan aiheuttaa lisää ongelmia.

niin kuten sanoin, laitan myös toisen terran ihan sen varalta jos ne eivät tulekaan toimeen keskenään. sitä riskiä en ala ottamaan että toiselle tulee tukalat oltavat ja sen terveys mahdollisesti heikkenee!

Kaipaisin tietoa siitä, miten saatte pidettyä täysikasvuiset konnanne sovussa yhdessa. Vai onko se ihan mahdotonta? Meillä on kaikki viisi olleet erotettuina toisistaan, mutta nyt Olga (8 v, 550 g) on asustellut Edin (n 50 v, 700 g) kanssa yhdessä ja aika sovussa. Edi silloin tällöin nyökyttelee ja kosiskelee Olgaa, mutta jättää sen sitten rauhaan, kun keksii muuta mielenkiintoista. Onko kenelläkään täysikasuiset urokset yhdessä tai täysikasvuiset naaraat. Meillä Eve (25 v, 900 g) alkoi yllättäen isotella ja puskea ja purra Olgaa. Olga vaan väisteli ja juoksi karkuun mutta kun urokset tappelevat niin kukaan ei peräänny vaan kaikki hyökkäävät suut auki ja purevat toisiaan päähän.

Meillä yhteiselossa on kaksi aikuista naarasta (n. 15 v molemmat) sekä taloutemme ehdoton kingi, Vallu-uros. Vallu käy välillä (aika usein..) melko kuumana tyttöjen perään, mutta muutamaa innokasta haukkailua lukuunottamatta ongelmia ei ole ollut. Nyt isommalla naaraalla on ilmeisesti muninta tulossa, koska se niin innolla kiipeilee pienemmän selkään. Ja yrittää muutenkin tunkea joka paikkaan siitä, mistä aita on korkein..

Mutta lyhyesti: meillä yhteiselo on alusta asti sujunut ongelmitta, Vallu pysyy kurissa ja ainakaan kukaan lauman jäsenistä ei ole oireillut. Päivät konnat ovat kylppärissä (ovi auki ja este edessä) ja illalla käytössä on koko asunto (n. 60 m2).

Sen ihmeempää neuvoa ne osaa antaa, että miten konnat toisiinsa sopeutuisivat, meillä moienn kävi kuin itsestään. (Tosin tytöt tulivat samasta taloudesta, joten ovat olleet muutenkin koko suomessa olo ikänsä yhdessä)

T_Marja

Minullakin olisi toiveena muutaman konnan yhdistäminen ja niiden totuttaminen toisiinsa. Nuoremmat urokset Elmeri (13 v 300 g) ja Eetu 20-v 450 g) ovat liian innokkaita tyttökonnien läsnäollessa, eivätkä ole jättäneet niitä rauhaan ollenkaan. Samoin Edi tulee Even seurassa ihan vauhkoksi ja hätistelee sitä koko ajan. Jos vaan Eve lakkaisi isottelemasta Olgalle niin niitäkin voisi pitää yhdessä. En ole varmaan uskaltanut ja raaskinut antaa niiden totutella toisiinsa tarpeeksi kauan, kun olen jo erottanut ne toisistaan.

Mä kirjoitin just vähän aikaa sitten tänne mun nelivarvaspariskunnasta ja yli-innokkaasta uroksesta. Tilanne näytti silloin ihan mahdottomalta mutta jostain kumman syysta nyt on rauhoituttu. Silloin naaras jopa piileskeli urosta kun oli koko ajan ahdistelun kohteena. Yhtenä sunnuntaina kun uros oli taas todella villinä en kuitenkaan erottanut konnia. Koko päivän ne rymistelivät huoneessaan. Ja kun uros oli saanut suoritettua hommansa yllätyksekseni konnat köllöttelivät vierekkäin lampun alla pitkästä aikaa ihan rauhassa. En sitten tiedä oliko tolla merkitystä että uros sai rauhassa aika kauankin juosta ja piirittää naarasta mutta tällä hetkellä konnat voivat olla taas yhdessä. Parittelua tapahtuu joka päivä mutta tilanne on paljon rauhallisempi. Kumpikin saa rauhassa syödä ja lämmitellä. Tosiaan uros ei malttanut itsekään syödä paljoa kun etsi levottomana naarasta.

Nelivarvasurokset ovat tunnetusti aika viriiliä sakkia ja tyttöjen kiusaaminen on niiden elämäntehtävä. Naaraiden piirittäminen, pureminen ja parittelu monta kertaa päivässä on tähän aikaan vuodesta ihan normaalia. Jos naaras/naaraat eivät ole selvästi aivan paniikissa ja stressantuneita, niin minusta konnia voi pitää yhdessä (siis yksi uros ja naaraat). Naaraiden välinen aggressiivisuus on tietysti myös ongelma. Itse olen joutunut yhdestä naaraasta luopumaan, koska toinen naaraani rökitti sitä jatkuvasti ja toinen ei osannut yhtään puolustautua. Kilpikonnat eivät ole mitään laumaeläimiä, ja jos jotkut yksilöt eivät sopeudu yhteiselämään, niin asialle ei paljoa voi tehdä, kuin yrittää totuttamista uudelleen jonkin ajan päästä. Jotkut ovat kuulemani mukaan saaneet kilpikonnat tottumaan toisiinsa siten, että ovat jakaneet huoneen verkolla, jolloin konnat näkevät toisensa koko ajan, mutta eivät pääse tappelemaan.

Täällä asuu kolme naarasta ja uros sulassa sovussa keskenään. Tietysti uros kosii virkeimmillään aika lailla, mutta jakaa huomionsa kolmelle naaraalle tasapuolisesti. Nyt uros on piilossa nukkumassa suurimman osan ajastaan niin saavat naaraatkin levätä.
Alkuun (pari vuotta sitten?) oli ongelmia kun kaksi uutta naarasta tuli taloon ja vanha naaras ei siitä oikein pitänyt.

Olga oli tänään koko päivän Even kämpässä ja hyvin meni. Ne nukkuivat vierekkäin aamupäivän sulassa sovussa. Olga tuli ensin kerjäämään ruokaa ja Eve perässä. Vähän Eve haisteli ja nyökytteli Olgalle, mutta laitettuani ruokaa lautaselle molemmat alkoivat syödä ihan sovussa. Olga kyllä varoi Eveä koko ajan ja syötyään meni kiiresti luolaan piiloon. Hyvältä näytti! Täytyy kuitenkin seurata niiden käyttäytymistä, ettei satu mitään vahinkoa. Saa nähdä miten jatkossa.