Uroskonnani saa huomenna kauan kaipaamansa vaimon. Mikäli rakkaus heidän välilleen sytyy, kuten toivon, ja onni alkaa kukoistaa,ilmestyy jonnekin päin asuntoa siitä seurauksena munia. Poikasia en kuitenkaan halua tähän pahaan maailmaan, joten mitä tulisi tehdä? Miten pitkälle kehittyneitä sikiöt ovat, kun munat tulevat emostaan ulos? Entä voiko raskautta ennalta ehkäistä steriloinnilla ja miten riskaabelia se olisi?

Hei =0) Ongelmasta selviää kun ei haudo mahdollisia munia. Ne vaativat tietyt olosuhteet kehittyäkseen, ja nurkkiin/terraarioon jääneet munat eivät kehity. Ne ovat täysin alkutekijöissään vielä siinä vaiheessa kun naaras munii, joten voit heittää ne pois.

Kumminkin, olisi hyvä miettiä, miten suunnittelette konnakaksikkonne asumisen..! Nimittäin, useilla lajeilla naaraan ja koiraan yhteiselo ei suju samassa terraariossa. Ne on pidettävä erillään, sillä usein koiraskonna jahtaa naarasta lähes jatkuvasti, ja stressaa sillä naarasta jopa henkihieveriin asti, puhumattakaan siitä että väsyttää siinä samalla itsensä. Kannattaa lueskella täältä ketjua, jossa kerrotaan kahden eri sukupuolen pitämisestä samassa terrassa. Ehkä joku kiltti mode löytäisi tuon kyseisen ketjun =0)

Myöskin naaras tarvitsee yleensä kunnollisen munimispaikan jotta muninta onnistuu ongelmitta. Jotkut yksilöt ovat ranttuja, koettavat etsiä ja etsiä, ja mikäli riittävän syvää hiekka/turve aluetta ei löydy, saattaa naaras vitkutella muninnan kanssa niin pitkään että siitä koituu munintaongelmia. Munat voivat juuttua synnytinkanavaan jolloin konna on vietävä eläinlääkärille tai koettaa muita kotikonsteja helpottamaan tilannetta.

Periaate siis on, että mikäli poikasia ei haluta, naaraan ja koiraan parittelu pitäisi estää. Usein naaras munii juuri parittelun vuoksi, jonka myötä sen hormonitoiminta muuttuu ja se alkaa tuottaa kypsiä munasoluja ja jotka se sitten sopivan ajan kuluttua hedelmöittää säilömillään siittiöillä.

Jälleen kerran totean tässä mottoni, että ei naarasta ja koirasta samaan terraarioon, naaraalle vain naaras kaveriksi ja koiraskonnan kohtalo on yleensä elää yksin, poikamiehenä!

Tuo yksinäisyys on todella julma kohtalo, varsinkaan kun ei ole muutakaan tekemistä korvikkeeksi.
Mutta konnani on täysin vapaa 100 m2 asunnossa, käytössään kaksi parveketta. Vain aurinkokylvyt päivittäiset otetaan terraariossa tai ulkona.
Olen varautunut siihen, että joudun erottamaan konnat, mutta halkaisen asunnon ja laitan verkon väliin, jotta voivat edes nuuhkia toisiaan, tosin tilanteen mukaan.
Joudun joka tapuksessa valitsemaan konnien kannalta epätoivottujen kohtaloiden välillä: yksinäisyys tai onnekas yhteiselo ja jotenkin mielekäs olemassaolo vuorovaiktuksineen, jotsa mahdollisesti seuraa munimisongelma jne.
Mutta onneksi munat ovat yksilökehityksen alkuvaiheessa.

Kasper kirjoitti:
Vaikea uskoa, että konnan yksineläminen olisi "todella julma kohtalo"!! Jotenkin näkisin jopa tuon yhdessäolon julmempana, kun se kumminkin kumpaistakin osapuolta stressaisi (luithan Katinkan viestin), varsinkaan kun sinulla ei ole poikassuunnitelmia! Luonnossahan tilanne on aivan toinen, yksilöitä on useampia ja liikkumavaraa melkoisen paljon enemmän kuin 100 m2.

Minulla on myös uroskonna, jolla kyllä riittää "tekemistä" TERRAARIOSSAAN ihan mukavasti- se kiipeilee, kuljeksii, etsiskelee ruokaa, tutkistelee ja tähyilee terran reunalle tulevia "ihmistunkeilijoita" Tällä konnalla on kokemusta myös "miehisistä töistä" ja vaikka se niitä ei pääse meillä asuessaan toteuttamaan, en millään jaksa usko, että se kärsisi siitä!

Meillä on myös kaksi kilpikonnan poikasta, jotka asustelevat keskenään samassa terraariossa. Ei niillä kovin korkealaatuista "vuorovaikutusta" keskenään ole; mitä nyt huitovat toisiaan etujaloillaan ruokalautasellaan ollessaan, kävelevät toisensa yli samalle kulkireitille osuessaan. No, samaan ruukkuun kampeutuvat kyllä usein nukkumaan, mutta tämäkin voi johtua siitä, että se ruukun sijainti on kumpaisestakin juuri se parhain En mitenkään kuvittele niiden TARVITSEVAN toisiaan, mutta ihmisen mielestä on tietenkin mielenkiintoista seurata kahden yksilön eroavaisuuksia samassa tilassa Mikäli poikaset olisivat molemmat naaraita, pitäisin ne todennäköisesti samassa terraariossa tulevaisuudessakin, mutta olen varautunut siihenkin vaihtoehtoon, että jompikumpi/kumpikin on uroksia, jolloin yksi terraario per konna - periaate astuu käytäntöön meillä

Minusta tämä on jotenkin jännä kuvitelma, että konnat TARVITSIVAT "vuorovaikutusta" lajinsa toisen yksilön kanssa- vaikka sitten häkinverkon läpi. Minullekin on ehdoteltu, että "laittaisin ulkoterrat sillä lailla, että uroskonna näkisi 2 kilpikonnan poikastamme". Enpä ajatellut sitä todellakaan toteuttaa, koska ensisijainen ajatukseni siitä on, että se vain STRESSAISI niin poikasia kuin urosta- joka kuvittelisi "tunkeijoiden uhittelevan reviirin rajoja".

Monikin ajatus pohjautuu varmastikin inhimilliseen ajattelutapaamme ihmisinä, mikä taas ei täsmää yksi yhteen matelijoiden kanssa.

Jos parittelu on se, mihin uroskonna mielestänne kaveria tarvitsee, niin kyllä olen nähnyt uroskonnien parittelevan jos jonkin moisen konnankokoisen ja muotoisen esineen kanssa. Että "puutteessa" ei tarvitse urhojen elellä, vaan hommat sujunevat heillä ihan yksistäänkin!

En missään nimessä ole tuomitsemassa toisen konnan hankintaa. Mielenkiintoistahan se on, että on useampi yksilö mitä hoitaa ja seurailla. Mutta todella paljon kuulee sitä, ettei täysikasvuiset konnat tule toimeen keskenään, ja näitä juttuja kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että yhteiselo on nimenomaan se, mikä stressiä aiheuttaa, ei yksin oleminen.

Eli omat terraariot molemmille, ja mikäli poikasia halutaan, niin sitten voi yhdistää ja antaa paritella. Itse en ainakaan tuota turhaa parittelua uskaltaisi harrastaa, viitaten noihin Katinka-69:n mainitsemiin munintaongelmiin.

Minkähän lajisesta konnasta on kysymys? Esimerkiksi nelivarvaskonnilla tuo "julma kohtalo" yksinelo on PALJON parempi vaihtoehto, kun raivoisan koiraan 24/7 naarasta stressaavat väkisinmakuuyritykset. Eivät näet nuo konnat ajattele seurasta ihan niin sivistyneesti kun ihmiset.

Onkohan tämä ajatus jotenkin yleistynyt, että "konnalle olisi hyvä hankkia kaveri"? - vai tuntuuko minusta vain siltä?

Tottahan useamman konnan voi hankkia, onhan noita itsellänikin kolme, mutta lähtökohta on ollut muualla, kuin konnan seurantarve.

No itse voin tunnustaa asian, että hetken aikaa harkitsin, että ostaisin Välkylle kaverin " jottei sen tarvitse olla yksin " mutta totuushan on vain se, että mulla on järjetön konnavauvakuume, eikä se että mä oikeasti uskoisin Välkyn jotenkin riutuvan ilman naisseuraa Että olen haudannut tämän konnavauva asian vähintään siksi aikaa, kunnes mulla on vakaampi elämäntilanne ja kun on oikeasti tilaa kahdelle isolle terraario/laatikolle Tosin,... tulevaisuudessa jos saan ostettua tyttökonnan niin ihan varmasti myös poikaset ovat hyvinkin tervetulleita - tietyissä rajoissa, että edelleenkin kummallekkin olisi omat terraario/laatikot

Coppelia kirjoitti:
Ihan viisaasti ajateltu Etenkään, kun uroskonnan seuraksi ei missään nimessä voi, eikä uskalla, pikkuista konnanpoikasta edes laittaa...!

Mutta siinä vaiheessa, kun on mahdollisuus tilojenkin puolesta kahteen terraan, useampi konna on aika kiva juttu

tuuliaa kirjoitti:
Mun logiikka oli kuitenkin se, että antaisin pikkukonnan kasvaa jotta Välkky ei jyrää pientä Mutta nyt mä olen äärimmäisen iloinen siitä, etten mennyt ostamaan toista konnaa vielä! ja eikä se konnillekkaan ole kivaa jos pitää kokoajan muuttaa paikasta toiseen

Kyllä, voihan toki konnia omistaa useammankin mutta niitä ei voi useimmitenkaan lykätä samoihin tiloihin, ja ajatella että ne TARVITSEVAT seuraa.. ;0) Eivät ne tarvitse, ja kaksi aikuista, toisilleen vierasta konnaa eivät hyödy todennäköisesti ollenkaan toistensa seurasta. Kuitenkin, niitä voidaan tiettyinä yhdistelminä pitää yhdessä (kuten aiemmin mainitsin..) mutta sekin on enimmäkseen ihmisen "parhaaksi" eikä konnien.

Poikasten yhteiselo elämän alkutaipaleelta asti on hieman toinen juttu. On havaittu epävirallisissa olosuhteissa että usein kaksi tai useampi konnanapoikanen yhdessä eläen; kasvavat, kehittyvät ja toimivat terveemmin ja luonnollisemmin kuin yksin elävä poikanen. Myös niistä tulee rohkeampia sekä kohtuuden rajoissa myös kesyyntyvät paremmin. Tämäkään tuskin on mikään sääntö, mutta tällaisen yhteenvedon voisi tehdä niistä tapausselostuksista joista on kuullut, ympäri eri maiden.

On todellakin suorastaan stressin aiheuttamista, mikäli konnalle annetaan mahdollisuus NÄHDÄ toinen konna, mutta ei päästä sen luo. Ne eivät ymmärrä asioita loogisesti, eivätkä ne hyödy toisen "kaverin näkemisestä" tai tervehtimisistä. Ne toimivat vaistojen varaisesti, ja esim. koiraskonnalle naaraan näkeminen tarkoittaa parittelua.

Kahden eri sukupuolen pito tietysti onnistuu, mikäli konnilla on nimenomaa omat terraariot, tai sitten paremman puutteessa lattiatila ERI huoneissa. Mutta pelkäänpä että Kasperin hyvää tarkoittavat ajatukset konnan seuran tarpeesta nyt kariutuvat; koiras ei tarvitse kaveria mihinkään muuhun kuin paritteluun.

Minusta on aika absurdia puhua varsinkin näiden nelivarpaiden kohdalla seuranKAIPUUSTA, mistä nykyään tosiaan paljon näkee puhuttavan. Konna kun on konna, se ei ole koira.

Minulla on kaksi naarasta ja yksi koiras mutta eri sukupuolet eivät kohtaa missään muodossa. Tapaaminen aiheuttaa vain naaraissa panikoimista/ pakoon juoksemista ja koiraan totaalisen sekoamisen. Kerran esim testasin verkkomaista porttia oveen. Ei toiminut ollenkaan, kun koiras kirmasi välittömästi portille naaraita katsomaan ja olisi jyskyttänyt päin porttia varmaan tuntikausia, ellen olisi laittanut sitä muualle.

Pakko tunkea tähän väliin: yhteiselon toimiminen johtuu lajista!
Mulla on kreikankonnia ja koko kesän olleet ulkotarhoissa: yhden tarhan koko noin 4 neliötä, asustanut 1 koiras + 1-2 naarasta. Mitään härdelliä ei ole ollut, ainoastaan hyvä sopu.
Sisäterroissa rauhoitan aina naaraan munimispuuhat omaan terraan, niin ettei ole koirasta tai toista naarasta siinä sähläämässä.

Nyt on kombinaatiot. 1 koiras + 1 naaras ja 1 koiras + 2 naarasta, näin on oltu ulkona jo toukokuusta lähtien. Pari naarasta on muninut ulkotarhan muninta-alueelle, muuta erikoishämminkiä ei ole ollut. Yöksi mönkivät samaan nukkumakoppiin ukot ja akat.

Pikkupoikasia: siis 2-vuotias ja 1,5-vuotias asuvat myö samaa kesäkaninhäkkiä ja sopuisaa on.

Tämänkesän vaavoja on 4 tällä haavaa omassa sisäterrassaan ja yhtäaikaa tullaan ottamaan aurinkoa lamppujen alle ja ruokailemaan.

Nelivarpaat tunnetusti ovat agressiivisia mutta nämä kreikankonnani ainakin ovat aika lutuisia tyyppejä.

^ Kyllä, tuo on aivan totta, kuten tässä on mainittu; lajista riippuen tuo yhteiselo joko onnistuu joissain tapauksissa, tai sitten ei ollenkaan.

Olen kuullut joistain muistakin (kuin Wiolan konnapoppoosta) tapauksista että jotkut Kreikankonnat voivat elää sovussa ainakin enimmän aikaa, sukupuolesta riippumatta. Onkin aika yleisesti tiedossa että juuri kreikankonnat voivat kyetä tähän, mutta sen varaan ei voi laskea hankkiessaan vastakkaista sukupuolta olevia yksilöitä. Kannattaa kuitenkin pitää se vara, että ehkä ne stressaavat toisiaan (lähinnä koiras stressaa naarasta..) ja varautua pitämään niitä erillään. Usein jos koiraskonnalla on useita naaraita seuranaan, sen ahdisteluyritykset vähenevät tai sitä ei ole ollenkaan. Mutta yksi naaras + yksi koiras yhdistelmä voi aiheuttaa silti hankalauuksia. Tämän näkee kokeilemalla.

Nelivarpaat sekä nämä muutamat pienet T. Graeca alalajit ovat tunnettuja intensiivisestä agressiivisuudestaan, enkä näiden kohdalla ottaisi riskiä, mikäli varasuunnitelmaa ei ole olemassa.

Aiheeseen kuulumattomat viestit jaettu omaksi keskustelukseen, jota voi jatkaa täällä:
http://www.herppi.net/keskustelu/7-yleistae-herppeilyae/322049-kilpikonnienmatelijoiden-inhimillistaemisestae?limit=15&start=15#322229
- paputtaja