Onnea uusille tuhisten omistajille. Ihan mielenkiinnostani kysyn ovatko kovasti myllertäneet turpeen seassa, tehden luolia ja onkaloita. Itse tässä jokin aika sitten kun vaihdoin omille suht saman kokosille tuhiksille turpeet heidän terrastansa, niin olivat sitten tehneet turpeen alle kunnon luola verkostoja ja kasi isoa onkaloa, missä toisessa sitten olivat vieretysten levolla.

Paroni, eivät kovasti vielä, viilettäneet vain terraariossaan tutkimassa paikkoja, yrittäen karkailla myös. Kun tuhikset tulivat ja laitettiin niitä terraarioon, ei ollut mitään vaikeuksia ottaa käteen. Eikä illallakaan, kun olivat aktiivisempia, ihan kilttejä ja rauhallisia olivat. Mutta sitten avomieheni sanoi että toinen "puri" häntä. Ei purrut sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin maisteli, imeskeli, nyppi tai jotain, kun mies oli pessyt kätensä saippualla, joka tuoksui hedelmille. Ja nyt en enää uskalla oikein koskea noihin, vaikka tiedän/uskon että tuo johtui nimenomaan saippuasta, kasvinsyöjiä kun ovat ja saippua sattui tuoksumaan hyvälle. Otin äskettäin toisen käteen ja kun pysähtyi vähänkin pidemmäksi aikaa tutkimaan kättäni, niin tuli heti tuskanhiki otsalle. Miten uskaltaisin taas, osaisiko joku neuvoa? Vasta tänään nämä pienet hankittiin, en haluaisi alkaa pelkäämään näitä.

Yleensä ne ei ainakaan heti kovin kovaa pure, se on tosiaan sellaista tutkivaa maistelua. Ja niinkuin itse huomasittekin, joku haju voi innostaa niitä.
Puremisinnokkuus on aika vaihtelevaa, musta tuntuu että ne on sillon nälkäsiä. Kannattaa varata joku eväspala jonka voi työntää naaman eteen jos alkavat hamuilla sormia. Sellaisen väitteen luin jostain että pureminen on aina merkki valkuaisenpuutteesta. Voihan se ollakin niin, omistajan sormi näyttäytyy silloin herkullisena liha-ateriana.
Jotakuta oli mato purrut kun sen juuri syömä ruokapala oli tippunut ja se sitten vahingossa rouskaisi sormea oikein kunnolla.
Teidän madot on niin pieniä vielä että ei varmaan lujaa pysty puremaankaan. Ja mitenkään agressiivistahan se pureminen ei näillä ole koskaan.

No näin tämä aamu. eli tossa jokin aikaa sitten kun kerroin ton toisen pienen matosen valkosista täplistä, niin ne oli tosiaan nahanluonnin merkkejä. Kattelin tossa äsken kun heräsin niin ton kaverin väliaikais terraa, (vaihoin sen sinne kun valkoiset täplät laajenivat ja kunto heikkeni) No nyt on siellä jo puoliks tultu vanhasta nahasta pihalle. Näyttää toisin että kaveri ois läpiinsä mätä, heh kun uuden limaisen nahan päällä on noita vanhan nahan riekaleita. Sit semmoista että pitää tässä pari päivää ootella varmaan nahan kuivumista, ennen kuin kaverin voi siirtää vanhaan terraan.

Ittellänikin on nuo tuhikset joskus "näykkinyt", on muuten hupaisan tuntusta.

Ps. Laitan tossa illemmalla kuvia tosta nahkaa luovasta kaverista.

Kiitos hiipa ja Paroni vastuksista, nyt tiedän olla säikähtämättä, ja käyttämättä sitä saippuaa (mies myös). Minkä kokoisina noiden sukupuolen muuten tunnistaa, nuo kun ovat tuollaisia 10cm mittaisia? Jos molemmat ovat naaraita, niin olisi aika jännää hankkia uros joskus myöhemmin. Nimiä ei uskalleta antaa, kun en halua että Maija osoittautuukin Mauriksi tai toisinpäin.

Aamulla revimme lähes hiuksia päästämme, kun emme löytäneet toista tuhista mistään. Toinen käppäili ihan rauhassa terraariossa kyllä. Ajattelimme, että nyt se on karannut, terraarion katossa kun on ikävä reikä, mitä yritimme illalla omalla virityksellämme tilkitä. Mies sitten laittoi ison roikkuvan tekokasvin tuolille, että näkisimme paremmin, muttei löytynyt. Laittoi kasvin takaisin ja vähän ajanpäästä oltiin että hetkinen, mikäs ihme kerä se tuossa kasvissa. Siinähän se kadonnut tuhis oli, oli koko ajan ollutkin, siis nukkumassa kerällä tekokasvissa. Hyvä ettei ollut mihinkään kadonnut.

Kyllä nuo meidän tuhikset erottaa jo, toisella (sillä joka ei ole masitellut kumpaakaan) on eräänlainan lovi/arpi takapäässä. Ei kumminkaan iso, eikä vaikeuta yhtään liikkumista, jokin vamma ehkä siltä ajalta, kun oli vielä pienempi. Tämä tuhis tykkää nukkua kasvien lehtien ympärille kietoutuneena. Toinen taas on aika tasapaksu, hieman vaaleaa kyljestä ja nukkuu ihan maassa. Molemmat ovat aika aktiivisia. Niiden touhuja on kyllä ihanaa seurailla.

Paroni kirjoitti:
Niitä ei pitäis häiritä nahanluonnin aikaan ollenkaan, sitten vasta kun mönkivät ulos sieltä nahanluontikammiostaan. Siihen voi mennä pari viikkoa (pienillä poikasilla vähemmän aikaa, isoilla kauemmin), ja sen aikaa ne syöpöttelee sitä vanhaa nahkaa.

Tuskin käden maistelu on mikään puutostila. Meillä kun oli sauvasirkkoja joskus haistoivat sen että olin niille ruoan vaihtanut ja koittivat sitten "lehteä syödä", jos kädessä oli vettä ne joivat jos oli jano. Sitten nuo kotilot kun oli kädellä ekaa kertaa, ne lähinnä testasi "mitä tämä kumma maaperä on? Missä olen?" Sitten rauhottui, kun eivät saaneet "maa-aineksesta" palastakaan irti.

No niin tässä ois pari kuvaa nahanluonnista.

http://www.aijaa.com/v.php?i=4951885.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=4951902.jpg

Mites pitäis toimia kun tyhmänä laitoin kaverin tohon kostean serla kasan päälle, paripäivää ennen kun sitten ton nahkansa loi. Nyt on kokonaan nahat lähteny, ainoastaan parissa taka jalassa on vielä valkoista vanhaa nahkaa. Eli jätän varmaan kaverin rauhaan tohon missä onkin ja kun lähtee tutkaileen paikkoja siirrän sen varovasti vanhaan terraan. Kaveri on muuten muuttunut todella paksuksi ja jokseenkin meheväksi

Kaiken kaikkiaan tolla kaverilla meni melkein 4 viikkoa nahanluomisessa. Elikkäs lopetti syömisen ja vetäytyi maanalle suureen luolahalliinsa. Vielä lisättääkseni, eli kaivoin kaverin ylös maan alta ja laitoin tohon "steriilimpään" väliaikais terraan koska luulin kaverin tekevän kuolemaa, mutta kyseessä olikin tuo nahanluonti.

Ps. Nyt on sitten tuo toinenkin mato ollut tuolla maanalla jo kolmattapäivää, huomaa siitä kun ruokaan ei ole koskettukkaan. Eli sekin taitaa ruveta nahkojansa luomaan.

Ehkä sille vois laittaa jonkun purkin suojaksi, se pitäisi kosteuttakin. Nehän tekee ittelleen sellaisen tilavan kammion ennen nahanluontia, sellaiseen jos törmää matoa etsiessään niin tietää ainakin mistä on kyse.

Juu laitoin tossa viime yönä varovasti kaverin päälle viilipurkin joka oli "sisustettu" kostealla serlalla. Viilipurkissa on tietenkin aukko josta matopääsee ulos, sittenkun on sen aika.

Koitin ettiä sitä kuvaa tuhatjalkaisten nympheistä mutta tää threadi alkaa olla aikas pitkä...

Mulla on yllättäen tullut taas kauheasti populaatiota terraarioon. Ensin kun näin noin 4mm pitkiä matoja, niin innostuin että olisikohan nyt lopulta tuhisten perheenlisäystä, mutta kun otin mikroskooppikameran käyttöön, niin muutuin vähän skeptiseksi.

Tarkentaminen on vaikeaa, kun samalla pitää varoa otuksia, joten en ole nähnyt esim. että onko näillä otuksilla jalkoja.
Pää on musta ja kiiltävä, mutta ruumis on vitivalkoinen. Kauheita näyttävät olemaan syömään.
Pelkäänpä että nämäkin ovat taas jotakin kutsumattomia vieraita.

Olisikohan tämä etsimäsi sivu ?
http://millipede-mayhem.piczo.com/?cr=2

Varmaankaan vaustaus ei löydy kyseiseltä sivulta, mutta yritä tarkentaa kysisten pikku otusten ulkomuotoa. Niin ehkä joku tietäisi kertoa asiasta.

Noniin, ajattelin minäkin liittyä keskusteluun mukaan ^^ gigasia ei ole, mutta huomenissa tulossa kaksi gregoriusta

Gigasin vielä kyllä hankin <3 yllättävää miten ihastuinkin näihin suloisiin tuhiksiin.

Niin ja jäi mietityttämään ,että aroaako gigsin hoito gregoriuksesta?

Selventääkseni, eli onkos noin gregoriusit näitä beigen rusehtavia ja vähän gigasia pienempiä tuhatjalkaisia ? Ja jos ovat niin eikös ne ole samanlaisia kasvattaa kuin gigasit ? Nääs on tullut useita kuvia netissä vastaan että noita ruskeita tuhiksia on pidetty gigasten kanssa samassa terraariossa. Ja sit vielä mistä sait niitä ?

Ja muuten, tossa noin 5 päivää sitten kun kotiutin tuon nahan luonneen tuhiksen vanhaan terraansa, niin tulipa huomattua että se pituuskasvu tosiaan tapahtuu nahanluonnin yhteydessä. Eli pari päivää senjälkeen kun kaveri oli vanhan nahkansa saanut syötyä ja alkoi taas salaatti maistua, niin huomasin että peräpäässä on 3 tai 4 valkoista uutta kuorisegmenttiä, jotka ovat nyt alkaneet tummeta, eli ottamaan väriä. Ja pitää sanoa että kaveri kyllä on kasvanut todella paljon, pituutta ainakin tullut 2,5 cm lisää ellei jopa 3:kin cm. Nyt sitten pitää ootella että toinenkin pikku mato kaivautuu ylös maan alta nahkansaluonneena.

Edit:
No tuota hoito juttua just itekkin mietin, ei taida poiketa lainkaan. Sillähän selviäisi ainakin joiltakin osin jos tietäisi mistä maasta ne ovat kotoisin.