Paroni kirjoitti:
Ei kasva, viimeisen nahanluonnin jälkeen (ehkä noin parivuotiaina, riippuu lajistakin) tulevat sukukypsiksi ja kasvu pysähtyy.

Tuntuu että aika moni mato on kuollu uudella omistajalla, varsinkin aikuinen mato. Siinä voi kyllä olla stressi syynä, ties mistä asti näitä rahdataan ja osa voi olla luonnosta pyydystettyjä. Yksi lisäsyy voi myös olla ruokinnan muutos, käsittääkseni näitten ruokavaliota ei sais äkkiä muutella kun voi mennä mahan bakteerikanta sekaisin.

Tosiaan tuo äkillinen ruokavalion vaihtuminen voi tehdä tepposet. Kun tossa sanoit että viimeisen nahanluonnin jälkeen eivät enää kasva. No tämä Archispirostreptus gigas laji tulee sukukypsäksi noin 20 cm pituisina mutta jatkavat kasvua kumminkin. Eli ei se kasvu siihen sukukypsyyteen välttämättä tyssää. Sitten onko Näillä tuhatjalkaisilla jokin tietty nahanluontien määrä ? Kuten esim hämähäkeillä. Itselläni kun on nuo pari noin puolenvuoden ikäistä 8 ja 10 cm mittaista tuhista niin niitä kasvattaessa pääsee seuraamaan tota kehitystä mukavasti.

Mutta onkos nämä jotain tulevan nahanluonnin merkkejä, kun toinen noista pienistä tuhiksista on paksuuntunut mukavasti tässä muutaman kuukauden aikana ja sille on tullut valkoisia kuplia muistuttavia pisteitä nykyisen nahan alle ?

Tämä voi olla ihan typerää jossittelua, mutta heitänpä nyt kuitenkin.

Kasvatin Triopseja yhdessä vaiheessa, ja ne vaihtavat myös kuorta.
Hyvin usein ne kuolivat siihen, että kuoren vaihto ei onnistunut. Ei lähtenyt irti tai jotakin.

Voisikohan olla niin, että näiden tuhatjalkaistenkin yllättävät kuolemat liittyisivät jotenkin tuohon nahan tai kuoren vaihtoon?
Voihan se olla, että jos se ei lähde jostakin syystä ollenkaan irtoamaan, niin elukka puristuu kuoliaaksi kuorensa sisällä tms.

No tuo selittäisis syömättömyyden.

Paroni kirjoitti:Mistä toi tieto on peräisin? Kyllä ne ovat sukukypsiä vasta viimeisen nahanluonnin jälkeen, eikä kai ne ilman nahanluontia voi enää kasvaa.

Paroni kirjoitti:Sitä paksuuttahan tulee siinä nahanluonnin yhteydessä, eli sieltä vanhan nahan sisältä kuoriutuu huomattavasti paksumpi mato. En kyllä ymmärrä miten se on mahdollista, siis että miten niin paksu ruumis on mahtunut siihen vanhaan nahkaan, mutta niin se vaan on. Pituudesta on hankalampi sanoa, voisiko olla mahdollista että niitä jaokkeita putkahtelee tasaiseen tahtiin vai tuleeko niitäkin lisää vain nahanluonnin yhteydessä, en tiedä.
Niistä pisteistä en kyllä tiedä, en ole omillani huomannut sellaisia. Voisko ne liittyä jotenkin niihin loisiin?

No aloitetaan vaikka noista valkoisista pilkuista. Eli tarkemmin kun katselee niitä niin näyttäisi että vanhanahka on irronnut noitten valkoisten pilkkujen kohdalta ja sinne sit nahkojen väliin olisi päässyt "ilmaa" joka on sitten tehnyt niitä kuplia? Ei kuulosta ihan järkeen käypältä mutta siltä se näin kuvainnollisesti näyttäisi. Enkä usko että on mitään kovin vakavaa, tai mitään loisia. No odottamallahan se selviää.

Sitten vielä tohon sukukypsyyteen. Eli sain ton tietoni eläinkaupasta ja tuo edesmennyt naaras tuhis oli noin sen 20cm kun ekaa kertaa paritteli ton ukko madon kanssa. Uroksella pituutta 22-24cm (kuten joskus mainitsin niin näyttäisi siltä että madot pystyisi vaihtelemaan pituuttansa, esim liittyen jotenkin lämmön säätelyyn) eli kumpikin mato oli 20-24 cm mittaisia kun ekaa kertaa parittelivat. Mutta voihan olla että kumpikin oli jo sitten täysikasvuisia vaikka mittaa ei tuon enempää ollut, hieman epätoden näköistä mielestäni. Vielä kysyisin mistä itse olet saanut tiedon että on sukukypsä vasta viimeisen nahanluonnin jälkeen? Ja sitten vielä mietityttää että onko näillä jokin tietty määrä niitä nahanluonteja elämänsä aikana? Taidat kylläkin olla oikeassa että ovat vasta sukukypsiä viimeisen nahan luonnin jälkeen, mutta se ei taida olla este jälkipolven saannille. Ja niinhän se menee usein miten hyönteisten kohdalla että vasta viimeisen nahanluonnin tai vasta täydellisen aikuistumisen jälkeen ovat vasta sukukypsiä.

Tohon pituus kasvuun en itekkää osaa vastata, voi olla että tulee nahanluonnin yhteydessä yksi tai useampi segmenttiä lisää ja sitten alkavat kasvaa suuremmiksi kuin myös uuden segmentin tuomat jalat. Mitä tässä nyt on seurannut ton uroksen taaimpia jalkoja niin on niille pikkaisen tullut lisää pituutta tässä ajan saatossa. Tämä siis tukisi tätä teoriaa.

Itse olen jostain lukenut kauan aikaa sitten, että uusien nahanluontien myötä jalkoja tulisi tuhiksille lisää ja sitten jaokkeita johon ne jalat kuuluvat. Sirkoillakin on niin että ne kasvaa hitaasti siellä kuoren alla ja kun alkaa olla tukalan pieni kuori, he kirjaimellisesti kasvavat ulos kuorestaan ja alkavat puskemaan itseään sieltä vanhasta kuoresta.

Paroni kirjoitti:En muista mistä se tieto on, jostain internetistä, varmaan useammastakin paikasta. Vanha kone hajos vajaa vuosi sitten ja sen mukana meni kirjanmerkitkin.
Kyllä tietääkseni on määrätty määrä nahanluonteja, niinhän se sirkoillakin menee että niitä on vakiomäärä, mutta se vaihtelee eri lajeilla. Sirkatkin tulee sukukypsiksi viimeisen nahanluonnin jälkeen. Ja samanlajisten sirkkojen koko aikuisena vaihtelee vaikka nahanluontien määrä onkin sama.

No hyvä että asioille alkaa tulla selkoa. No poikkeuksia näilläkin voi kai olla, meinaan vaan noita omia tuhiksia. Voihan olla että tää uros on jo aikuinen ja tuo naaras oli vielä vähän vaiheessa, mutta tämä ei nähtävästi ollut este parittelulle. Sanoinhan että se naaras muni jokseenkin "mätiä munia" eli todennäköisesti oli liian nuori. Who knows.

Enpä olisi koskaan uskonut oikeasti innostuvani ötököistä, mutta olen ollut ihan fiiliksissä jättiläistuhatjalkaisten suhteen siitä lähtien kun kävimme avomieheni kanssa eläinkaupassa n.viikko sitten. Jotenkin niin symppiksen oloisia kavereita Ja nyt on hommattu terraario (100x40x50), huomenna sitten eläinkauppaan ostelemaan tarvittavia pohjamateriaaleja ja virikkeitä ja perjantaina taitaakin olla pötkylöiden osto edessä.

Kysyisin kuitenkin teidän mielipidettänne näin uutena harrastajana, että mikä olisi paras pohjamateriaali tuhiksille? Taitaakin olla ainoa mieltä askarruttava kysysmys, kaikesta olen ottanut selvää lähes hullunkiilto silmissä. Mieheni on myös kiinnostunut tuhiksista, muttei yhtä paljon, ihmettelee vaan "älytönsä hössöttämistä ja ylireagointia" ^^"

Niin, näissä on jotain tosi hellyttävää.

Mulla on käytössä lannottamaton turve, siihen voi ainakin tehdä tunneleita.

Uutena lemmikkien hoivaajana kannattaa lukea ihan tiedon vuoksi tämä keskustelu ihan ensimmäisestä sivusta alkaen ja onnea!

Sellainen huomio vielä, että nää on selkärangattomia joilla ei ole aivoja joten "virike" on hieman väärä termi. Koristeta ja piiloja voi terraan laittaa. Ei ole pakollista kun selkärangattomat on niin alkeellisia, että kun on ruokaa, juotavaa ja elinolosuhteet kunnossa niin ne viihtyy mainiosti.

Minun moka tuo virikkeet sana, vaan minkäs teet, kun puolinukuksissa keikuin koneella Olen lukenut tämän koko keskustelun ensimmäisestä sivusta alkaen eilen jopa pariinkin ohjeeseen, ja ottanut kasan hyviä vinkkejä korvan taakse. Ainoat ötökät mistä on kokemusta, taitaa olla kotisirkat,kenttäsirkat ja banaanisirkat. Vanhemmat kun oli innokkaita hyönteisharrastajia ja äiti on oikeastaan aika utelias tuhisten oston suhteen myös. Toivon vain, että teen kaiken mahdollisimman hyvin, jotta uusilla lemmikeilläni olisi hyvä olla.

Ostettiinkin tuhikset jo tänään, kun kaikki tarvittavakin saatiin samalla kertaa, eikä jaksettu odottaa huomiseen. Kaksi about 10cm pituista luikeroa. Terraario tuntuu niin isolta, kun madot itse on pieniä vielä. Mutta kyllähän ne kasvaa, kun aikaa kuluu. Niitä oli mukavaa tuijotella pitkän aikaa alussa, varsinkin toinen tutki innoissaan terraariota. Toinen vain teki pikakierroksen ja painui nukkumaan heti. Toinen (se vilkaampi) yritti tänään jopa karatakin jo kahteen otteeseen, kiipeämällä terraarion/akvaarion silikonisaumauksia pitkin. Aika sniikki mato, vähän liian fiksu minulle, totesi mieheni, kun ei saanut tuhista alas, se kun keksi tarrata lujaa kiinni silikonista ja vetää vain päänsä rullalle alleen. Minä siinä sitten lopulta onnistuin.

Ihania todellakin ovat, taitavat olla juuri meille sopivia lemmikkejä. Ja niiden touhuja on mukava seurata, kuten jo taisin mainita. Toisella on vaalemapaa väriä kyljessä, muuten ovat aika samankokoisia ja näköisiä. Nimet taitavat saada, kun hiukan kasvavat ja kun varmasti erotamme ne toisistaan. Toinen nukkuu edelleen jossain piilossa, se vilkkaampi on käpertynyt muovikasvin lehden ympärille nukkumaan. Saa nähdä, miten aktiivisia ovat myöhemmin, me kun olemme mieheni kanssa aika yökukkujia.