Moi,

minulla on kaksi noin 12-vuotiasta piikkihäntäagamaa (Uromastyx acanthinurus). Molemmat ovat juuri luoneet nahkansa yhtä aikaa, ja vajaa pari viikkoa sitten huomasin kummallakin oikean "olkapään" kohdalla harmaan täplän, jonka läpimitta on noin sentti. Liskot ovat muuten hyvin värikkäitä, mutta kyseiseltä alueelta näyttää pigmentti kadonneen jostain syystä kokonaan. Vanha nahka on kuitenkin lähtenyt myös täplän kohdalta nahanluonnin yhteydessä, joten kyse ei ole kuolleesta nahasta, joka olisi vain tarttunut kiinni. Oletteko huomanneet vastaavaa urmareilla tai jonkin muun lajin liskoilla? Voisiko kyseessä olla jokin tulehdus tai muu vakava ongelma, ja pitäisikö ottaa eläinlääkäriin yhteyttä?

Harmaita läiskiä uromastyxeillä olen nähnyt kingsnake.com -sivuston foorumilla, jotka aiheutuivat lievistä palovammoista, mutta jos et käytä lämmityskiviä eivätkä liskot pääse koskemaan lamppuihin, tämä lienee epätodennäköistä.
Voiko kyse olla puremajäljistä tai jostain hiertymästä? Nahanluonnin yhteydessä liskot usein hankaavat itseään kaikkea karheaa vasten.
Uromastyxeillä yleisin iho-ongelmien aiheuttaja on liika kosteus. Oletko sumutellut terraariota/liskoja nahanluonnin aikana? Jos liskot ovat muuten terveen oloisia eikä nuo läiskät kasva/leviä tai muuten muuta ulkonäköään suuresti, ei kyse liene mistään vakavasta tai kiireellisestä.

-Jesse

Edit: Tietysti liskojesi korkeahko ikäkin alkaa näkyä, eikä iho ole enää kuten nuorilla yksilöillä, mutta se ei kyllä selitä läiskien ilmestymistä molemmilla samaan kohtaan...

Hei, onpa mielenkiintoista ja toivonmukaan ei mitään vakavempaa ole. Osaatko terraariosta ja olosuhteista tarkemmin kertoa ja kauan liskot ovat itselläsi olleet?

Kiitos vastauksesta. Liskot ovat asustelleet eri terrarioissa jo pidemmän aikaa (reviiritietoisen käyttäytymisen vuoksi), joten puremajäljet eivät tule kyseeseen. Lämmittelypaikassa on molemmilla liskoilla lämpömatto ja lämpölamppu. En ainakaan usko niiden päässeen koskettamaan lamppuja, vaikka ne silloin tällöin sitä yrittävätkin: Lamput tuntuvat kiehtovan niitä, ja liskot välillä kurottelevat niitä kohti. Luulisi kuitenkin palovamman tällöin tulevan päähän tai kieleen ennemmin kuin muualle. Lämmittelypaikassa on tosin ehkä hieman liian korkea lämpötila (yli suositellun 42 asteen).

Pidän aika todennäköisenä sitä, että laikku jollain tavalla liittyy nahanluomiseen, ja ehdottamasi hiertymäteoria on kyllä ihan varteenotettava. Toisaalta en ole ikinä nähnyt niiden raapivan olkapäätään mihinkään, vaan enimmäkseen päätä ja mahaa. Minulla on tapana laittaa vekkuleille juomakuppi terraarioon kerran viikossa (liian usein?), mutta en ole sumuttanut niitä. Ihotulehdusten välttämiseksi olen pitänyt juomakuppia terraariossa vain päivän kerrallaan, jotta vesi ei ehtisi likaantua liiaksi.

Totta on sekin, että liskot ovat jo melko iäkkäitä. Ne ovat kuitenkin tosi pirteitä ja muuten terveitä, joten toivon niillä olevan vielä hyviä vuosia edessäpäin

Liskot ovat olleet minulla nyt 11 vuotta, eli aika pieninä tulivat meille. Ne ovat nykyisin eri terraarioissa, koska alkoivat käyttäytyä agressiivisesti toisiaan kohtaan vuosia sitten (molemmat uroksia). Terraarioiden koko on noin (2*liskon pituus)x(4*liskon pituus), korkeus 40 cm. Liskot ovat reilusti eri kokoiset, joten terraariot on valittu kummankin mitoille erikseen. Pohjana on hienojakoista hiekkalaatikkohiekkaa, lämmittelypaikassa lämpömatto ja lämpölamppu. En ole mitannut lämmittelypaikan lämpötilaa, mutta se on jonkin verran suositusta (42 astetta) korkeampi. Juomakupin pistän terraarioihin kerran viikossa päivän ajaksi. Siinäpä suunnilleen kaikki mitä osaan terraarioista ja olosuhteista kertoa, voit toki kysyä jos unohdin mainita jotain Aika mystinen juttu mielestäni, jos keksit jonkun teorian tästä niin olen pelkkänä korvana.

Vesikuppi kerran viikossa tuskin on liian usein, vaikka itse pidän vesikuppia uromastyx-terraarioissa ainoastaan muutaman päivän ennen ja jälkeen talvilevon. Lisäksi sumutan piiloja kevyesti toisinaan (=harvoin). Osa harrastajista tahtoo tarjota uroille vettä "varmuuden vuoksi", itse kuulun niihin jotka uskoo uromastyxien saavan kaiken tarvitsemansa veden ravinnosta.

Lämmittelypaikalla 42C kuulostaa melko vähältä. Jos liskosi ovat aktiivisia ja syövät ongelmitta, ei alhainen lämpö liene suuri ongelma, mutta selittänee lamppuihin kurkottelun(?).
Kirjallisuudessa suositellaan yleislämpötilaksi 32C, joka mielestäni on liikaa, ja lämmittelypaikan lämpötilaksi n.50C joka mielestäni on liian vähän. Uromastyx-terraarioni lämmittelypaikalla lämpötila vaihtelee vuodenajan mukaan 55C ja 61C välillä. Tämä saadaan aikaan 150w työmaavalaisimella.
Yleislämpötila on yleensä n.27C mutta lämpiminä kesinä yleislämpö on noussut siihen suositeltuun 32C, jolloin liskot ovat vaikuttaneet hermostuneilta ja viettäneet paljon aikaa kaivellen terraarion viileässä päädyssä.

Jos laikut liittyvät nahanluontiin, ne todennäköisesti korjaantuvat seuraavan luonnin yhteydessä.
Urot ovat kyllä pitkäikäisiä. Omat liskoni ovat niin ikään yli kymmenen vuotta vanhoja.

Hoitometodini perustuvat lähinnä kirjaseen Basic care of Uromastyx (1995), jonka on kirjoittanut Philippe de Vosjoli, USA:n herpetologisen yhdistyksen (AFH) silloinen puheenjohtaja. Kirja ei ole ihan tuoreimmasta päästä, joten osa tiedosta saattaa olla vanhentunutta. de Vosjoli suosittelee lämmittelypaikan lämpötilaksi 38-43 astetta, joka minustakin on melko vähän. Oikeastaan minulla ei ole lämmittelypaikalla mittaria, joten en tiedä tarkkaan paljonko lämpötila on, vaan kokeilen kädellä ja seuraan liskojen käyttäytymistä. 150 W:n työmaavalaisin kuulostaa aika järeältä kalustolta, mutta on epäilemättä hyvä, jos liskosi kerran viihtyvät!

En ole tosiaan kertaakaan nähnyt liskojen juovan vettä kupista, joten vesiastiat saattavat hyvinkin olla terraarioissa tarpeetonta rekvisiittaa. Olen kuitenkin miettinyt, että ruokakupissa kasvikset menettävät osan sisältämästään vedestä päivän mittaan, ja siksi olen halunnut tarjota liskoille mahdollisuuden nestetankkaukseen.

Ihan uteliasuudesta vielä kysyisin, montako urmista sinulla on ja elävätkö ne siis samassa terraariossa (mitä sukupuolta ovat)?

Minulla on kaksi Uromastyx acanthinuraa, joista toinen on varmuudella uros ja toinen mitä ilmeisimmin naaras. Ne ovat eläneet samassa terraariossa yhdeksän vuotta. Edellisen viestini alkuun olin epähuomiossa kirjoittanut terraarion monikkoon... Tahtoisin paria muutakin Uromastyx-suvun lajia, mutta ainakaan vielä tila ei anna periksi.

Minullakin oli tuo Vosjolin teos, mutta en pitänyt sitä kovin kattavana/hyvänä. Minulla oli myös Jerry G. Wallsin ja R.D. Bartlettin kirjoittamat teokset, joista pidin enemmän. Eivät nekään kummoisia olleet.
Hankintalistallani on ollut pitkään Thomas Wilmsin kirjoittama Uromastyx: Natural History, Captive Care, Breeding, josta olen kuullut paljon kehuja, mutta ko. teos on melko hintava.

Pari hyvää Uromastyx-linkkiä:
http://www.deerfernfarms.com/Uromastyx_Care.htm
http://www.kingsnake.com/uromastyx/
http://forums.kingsnake.com/forum.php?catid=59

Minullakin on kaksi lajin edustajaa kotona, samassa terraariossa asustelevat. Meidän Menni ja Muumi ovat syntyneet syyskuussa 2007 joten ovat vielä todella pieniä, eikä sukupuolesta ole mitään muuta tietoa, kuin se että kasvattaja arveli niiden olevan naaraita. Näitä ennen kotoa löytyi kaksi vanhempaa yksilöä jotka asustelivat myös samassa terraariossa monta monta vuotta. Viimeisinä vuosina alkoi kuitenkin ajoittain esiintyä kahakoita ja lähtipä toiselta hännästä pari piikkiäkin ja kylkeen tuli harmaa arpi, joten siihen loppui yhteiselo.

Paljon kiitoksia vinkeistä, menenkin heti tutustumaan antamiisi linkkeihin. Kyllä liskosi olisivat varmaan tapelleetkin jo, mikäli toinenkin olisi uros. Ainakin minun liskot, jotka molemmat ovat uroita, varmasti tappaisivat toisensa jos ne pistäisi samaan terraarioon. Aggressiivisuutta lukuunottamatta piikkihäntäagamat ovat mielestäni todella upeita eläimiä, ja ainakin liskoiksi hyvin älykkäitä.

Aika vähällä liskosi kuitenkin selvisi, jos vain pari piikkiä hännästä lähti. Minullekin sanottiin liskoja ostaessani, että toinen on melko varmasti uros ja toinen naaras. Pistin ne luottavaisin mielin samaan terraarioon, jossa ne elivät sovussa muutaman vuoden. Myöhemmin ne alkoivat tapella sillä seurauksella, että "naaras" sai tikit päähänsä. Naaraaksi luultu lisko olikin ns. beeta-uros, joka on rakenteeltaan pienempi ja hintelämpi kuin alfa-uros sekä käytökseltään vähemmän aggressiivinen. Liskot muuttivat välikohtauksen jälkeen eri terraarioihin, ja eron jälkeen pienestä ressukasta kasvoikin yllättäen komea uros! Ilmeisesti isompi uros oli dominoinut pikkuista niin, ettei se voinut kasvaa normaaleihin mittoihinsa. Mutta kyllä sain kantapään kautta oppia sen, että liskot on syytä erottaa toisistaan heti, kun väkivallan merkkejä ilmenee.