Äiti ilmoitti ettei hyväksy...
Nyt se kyselee aina silloin tällöin joko käärmeet ovat kuollet? Tai olenko jo onnistunut tappamaan ne?..
Isä päätti ettei niitä ole olemassa.. Eli käy kylässä, muttei reagoi niihin..
Pikkuveli on vähän "suojassa" kasvanut.. Ja muutenkin se tunnollisempi meistä.. Kai.. . Käyttäytyy kuten pelkäisi niitä.. Mutta omaa mielipidettä odotetaan, Jahka saa tarpeeksi munaa kertoakseen sen!
Sukulaiset tietävät kyllä...
Miehet tuntuvat vain antavan käärmeentappovinkkejä yms..
Että.. .

Noh, kukin tavallaan.. Ei se mun elämääni liikuta.
Kavereista kyllä ne "kammoisimmat" pystyvat jo pitämään pientä viljakäärmettä kädessä. (Vapaaehtoisesti..)
Yksi miettii jopa oman käärmeen hankintaa.

Itseltä löytyy 6 Rakasta lemmikkiä!

Noniin. Miun mielestä osottaa suurta tyhmyyttä ihmiseltä antaa tollasia "käärmeen tappovinkkejä" vaikka ne joskus tarkoitetaan vitsitksi. Miullekin on sanottu, et jos haluan eroon ni voidaan ottaa se kalareissulle mukaan.

Pystyn kyllä hyväksymään sen, että joku ei tykkää/inhoaa/pelkää käärmeitä eikä sille voi mitään, mutta tyhmien asioiden ääneen sanominen rasittaa. Nykyisin tosin pistän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja teen niinko tykkään

Meilläkin äiti puoli oli tosi kovasti vastaan että ei käärmeitä ja sitten kun levi saapui taloon niin ei astunut mun huoneeseen ellei ollut aivan varma että terran on täysin tiivis ja 100% pakovarma, mutta nykyään hän mielellään seurailee käärmeen touhuja terraariossa ja uskaltaa käteenkin ottaa:)

Vanhempani ovat hyvin hyväksyneet käärmeeni. Vaari on ainut joka totesi, että "pistä ne käärmeet pois", mitää järkevää selitystä en saanut miksi käärmeet olisi pitänyt pistää pois. Poikaystävän isä oli käynyt kerran kämpässäni ja kuulemma tarkasti katsellut kun poikaystäväni oli käärmeitä esitellyt. Hänen äitinsä taas ensin meinasi pysytellä ulko-ovella mutta rohkeni sitten tulla peremmälle.

Ikävä kyllä olen jopa kuullut perusteluita käärmeiden "pahuudelle", että kun se on saatanallinen elukka

Omat vanhemmat on aina olleet ihan positiivisia, mutta jotkut sukulaiset ja kaverit ovat yökkäilleet ajatukselle käärmeistä. Mutta positiivista on se, että ihmisten asenteet ovat muutettavissa: esim. sukulaismummo oli aluksi kauhuissaan, mutta totuttelun ja käärmeeseen tutustumisen jälkeen kammon tilalle on tullut kiinnostus.

Sonya, sama homma.. Eräskin herrasmies tiesi, että käärmeellä on Perkeleen luonto, se on vihan eläin. Ei tunne rakkautta. Tuumasin, että ei tunne ei, mutta eipä se kyllä tunne vihaakaan. Perustelu tälle vihalle ja perkeleen luonnolle oli se, että "ne eivät edes huolehdi jälkeläisistään". Huoh.
Ja sitten tuli Raamatusta päähän, noin kuvainnollisesti.

Muuten ihmiset on suhtautuneet kuka mitenkin.. Toiset sanoo, etteivät kykenisi nukkumaan meillä. Mutsi ei oikein halua tulla edes kylään. Isä ei taida edes tietää, mutta sillä ei ole niin väliä, kun ei se sieltä hoitokodista tänne tule kuitenkaan . Velipoika pyörittelee päätään ja mutisee, että pikkusiskolla heittää iso pyörä ihan kunnolla. Ja anoppipuolikokelas on aivan tohkeissaan. Se täällä kävi igun ruokkimassa ja terrat sumuttelemassa kun me oltiin pois.. Ja ilmoitti olevansa vapaaehtoinen tulemaan aina kun tarvetta on.
Mutta eipä muiden mielipiteillä loppujenlopuksi ole niin väliä. Minä tykkään, ja se riittää.

Tässä hiljattain törmäsin mielenkiintoiseen reaktioon kun isäni kävi naisystävänsä kanssa ensimmäistä kertaa kylässä sitten sen jälkeen kun olen käärmeen hankkinut. Isän morsian siinä sitten uteliaana tutkiskeli terraariota; "onpas nätisti sisustettu ja suuri akvaario, mikä täällä oikein on?". Reaktio vastaukseen "käärmehän siellä asustaa" oli komea puolentoista metrin loikka taaksepäin ja "herranjumala!"-kiljahdus... Ei tykkää täti käärmeistä, ei. Pysyi kyllä kiitettävän välimatkan päässä terraariosta koko loppu vierailun ajan.

Muut käärmeitä vastustavat ovat alun jälkeen osoittaneet hyvinkin suurta mielenkiintoa tuota matoa kohtaan, eli jos aluksi on joku käärmettä inhosikin se osoittautui tietämättömyydeksi ja peloksi. Uteliaisuus on yllättävän suuri voima

Heh, en muistanut että olen tälläisen aiheen joskus aloittanut. Noh kuitenkin, tämän vuoden aikana voipi olla että käärmes taloon tupsahtaa. Saa nähdä miten käy kun kaverikin pelkää kuollakseen käärmeitä ja on aivan varma että se pääsee karkuun terrastaan (varmaan lukenut karkujuttuja) ja jos tulee tänne niin ei päästä sitä hetkeksikkään silmistään.

Nojaa, ei ole minun ongelmani Ja niin se uhkaili jo torakoistakin, pystyi kuitenkin niiden kanssa nukkumaan samassa talossa, mutta eri huoneessa (eikun nukkui se sitten samassa huoneessakin vielä..). Että taitaapi olla vain uhkailu.

Isä tuskin tänne astuu, mutta eipä tuo muutenkaan täällä käy kuin kerran vuodessa, ei ole suuri menetys

Kahlaan koko ketjun läpi kunhan ehdin, nyt luin vain osan vastauksista. (huvittavaa löytää jotain ikivanhoja tekstejään).

Minulla oma äitini on pakko ollut hyväksyä minun suomuiset lemmikini. Yhteen väliin kun se näki että minulla on kolmas käärme, että jos vielä yhdenkin ostan hän tappaa minut Ei oo vielä tappanut kun hengissä olen, ja on äiti käynnytkin ja nähnyt kun viimesin tulokas n.5kilon kuningasboa majailee mun kämpässä. Isä on kyllä ilmoittanut muttei ilmeisesti tiedä että minulla on käärmeitä, kun ei edes kylässä käy, että tappaa käärmeen ku käärmeen jos häntä vastaan tulee. Tokkopa tuo tappaa, kuhan vaan pitää esittää jotain.
Serkkuni ei voi sietää käärmeitä, eikä jotkin kaveri piiristäni, mutta ovat uskaltautuneet kuitenkin käymään. Osa mies puolisista kavereista olleet hyvin innoissaan, yksi jo kerkesi kiusata että nyt hän tietää miksi minä tykkään käärmeistä kun hän sai ensimmäisen kerran elämässään käärmeen käteen. Kuulemma tuntuu ihan miehen vehkeelle nuo lierot

"Onpa muuten nätti. Saanko pitää sitä kädessä? Onko se tyttö vai poika? Aivan mahtavat värit! Milloin se luo nahkansa?" Äiti <3

Pysytäänpäs sitten asiassa. Pari asiatonta viestiä poistettu, sillä näille pippeli-jutuille on olemassa ihan omat fooruminsa.


- Asta, moderaattori

Oma äitini ei oikein aluksi hyväksynyt ideaa siitä että hankkisin käärmeen. No aikoinaan sit ekan madon ( Epicrates c.c) hankittuani vanhemmat tulivat sit käymään luonani ja katsomaan käärmettä..eipä uskaltanut mutsi ottaa boaa käteen mut käärmepelko kuiteskin pikkasen hellitti

Faija on sen sijaan aina diggaillut käärmeitä ja siksi se meinaa hankkia niitä vielä lisää mutsin riesaksi

Myrkkykäärmeiden saavuttua ainakin äitini sanoi ettei tulee käymään enää luonani :D

Mutta elämä on

Mulla jotkut kaverit oli innoissaa tuasta viljakäärmeestä jonka hankin. Osa taas oli et hyi vitsi.. yäk.. mä en tuu enää ikinä käymää. Ei käärme voi tottua ihmiseen, se on limaanen, iljettävä, se puree yms. Jos otat edes yhdenkään kerran sen pois siältä terrasta niin mä kiljun ja juaksen pihaalle... yms.
No, nyt nää kyseiset kaverit on käyny kahtoos tuata käärmettä. Toinen jopa uskalti pitää Thor:n häntää kädes ja toinen uskalti koskee sitä. Eipäs se ollukkaa limaanen, iljettävä otus..
Kummallaki kädet täris ihan hulluna ja oli paniikis. Mut uskaltivat silti koskee. Ja nykyään ne on melkeen kokoajan tulos kattoo tuota. Aina ku ne on tääl niin jo ollaa terran luana lepertelemäs Thor:lle.
Mut meidän poitsu nyt onkin sellaanen hurmuripoika.. mamman lellikki
Kuka nyt siitä ei vois tykätä...

Oon sanonu kavereille et tulkaa vaan käymää ja tutustuu tuohon käärmeeseen jos teil on käärmekammo. Ei se niin paha oo mitä te kuvittelette. Monella on vaan ennakko asenteita ja luuloja käärmeitä kohtaa. Jotkut on vaan nähny kyyn luonnossa ja pelkää sitä. (varsinkin jos se kyy on purru niitä) Siks ne saattaa pelätä muitakin käärmeitä, vaikka ois kyseessä lemmikki käärme joka on kesy ja vaaraton. Sit ku siihen ekan kerran koskee ja pääsee tutuks niin pelko, asenteet ja luulot muuttuu... Moni on mulle ihmetelly sitä et höh, eiks tää ookkaa limaanen.

Mulla mutsi sano ettei enää ikinä voi tulla mun kämppään ku mulla on käärme mutta oliki jo seuraavana päivänä kattelemassa millanen se sit on! Jotku kaverit pelkää niin ettei uskalla edes lähelle terristä mennä mut eipä kukaa oo tulematta viel jättäny. Isovanhemmat täs mietityttää ku niillä ei taida olla mitään käryä siitä et mä asun nykyään boan kanssa. Siitä saa sit kuunnellaa kettuilua "miksi tollasen ostit" "mitä hyötyy siit on" "oleksä hullu" jne jne ja paljon muuta mistä menetän varmana hermot.