Juu, en oo nyt kolmeen vuoteen mitään hankkimassa, mutta tuli vaan mieleen, että miten on teidän käärmeidenomistajien sukulaiset suhtautuneet lemmikeihinne? Omat sukulaiseni uhkailevat etteivät tulisi ollenkaan käymään jos on käärme talossa (siis sitte ku oon muuttanu omaan kämppään opintojen jälkeen). Onkos muille tullut tämmöisiä uhkauksia? onko ne sitten toteutunu. Isäni pelkää käärmeitä kuollakseen ja veikkaan ettei astu jalallaankaan kämppään jos siellä on käärmes

Niinhän ne uhkailivat juu, mutta kovasti tuntuu käärmeet kuitenkin nykyään kiinnostavan.

Juu, niin ne uhkailivat ennen kuin ensimmäinen käärme tuli (varsinkin mummuni, joka on nykyään hirmu ylpeä kun on uskaltanut koskea käärmeeseen ).

kaikki on sanonu jossain mielessä ettei ikinä aio tähän taloon astua, kuitenki jokainen on vartavasten käärmeitä käyny kattoon ja utelemassa kaikenlaista :wink: vaikka moni pelkääki, ihmisiä kuitenki kiinnostaa nähdä ja kysellä.

Meillä ei ole sukulaiset käyneet sen jälkeen kun on ensimmäinen käärme muuttanut talouteen. (Äitini veljet kyllä, Isäni sisarukset ei..) En toki vanhempien luona asukkaan..joten siellä niitä tapaa jos on haluja.. Vanhempani kyllä käy kyläilemässä harva se päivä..

...eikö olekkin.
Työtoverini näkevät kovasti vaivaa kertoakseen, mitenkä mun on turhaa "odotella mua kylään kun sulla on niitä käärmeitä".
Täysin riippumatta siitä että olisinko yleensä suunnitellut kutsuvani töistä ketään... Epäilen, että jos ei olisi yleisesti tiedossa mitä terraarioissamme piileksii, niin ei asiasta edes tarvitsisi keskustella.
Eihän niitä juuri edes näe jollei nimenomaan halua katsella?
Meillä ei lukit juoksentele verhoissa eikä boat kiiku kattokruunussa, niinkuin yleinen käsitys tuntuu olevan. "mitenmontakertaa päivässä ne päästetään jaloittelemaan?" "eiksne koskaan pure kun sä otat niitä sieltä?" (=hämähäkeistä...)
Joo, olen aikani selitellyt juttuja, mutta tuntuu siltä kumminkin että varsinainen harrastus ei kiinnosta, vaan siihen liittyvä sensaatio, mikä se sitten lieneekin. Kun asiasta tulee arkinen ja tavallinen niin jää pois se kauhistuskauhistus-momentti.
Olen ruvennut vastailemaan aika lyhyesti harrastustani koskeviin kyselyihin.
Kylään tulevat kyllä edelleenkin kutsumani kaverit , enkä pakota ketään olkkarin puolelle. Kaffet voi hyvin nauttia keittiössäkin, ja jätskit kaivan toki pakastimesta itse...
Älä murehdi, kyllä se kauhistelu siitä laantuu aikanaan; pieni terraario, jota tuskin huomaa ja siellä tuskin havaittava pieni käärmyläinen.
Onnea matkaan
Laura

No on se hyvä että muitaki on sukulaiset uhkailleet . Oon tosiaan pienestä pitäen haaveillu käärmeestä ym. otuksista, joten eiköhän semmonen mulle joskus tupsahda, onpahan tässä ainaki aikaa hankkia tietoa niistä ja harkita asiaa muutama vuosi

Lisää kokemuksia vaan kehiin, lueskelen niitä mielellään

Hmm.. no itseasiassa kun näin mietin, niin ei kukaan sukulaisista varsinaisesti ole sanonut, ettei tule enää ikinä vierailulle jne.. ja kun kuitenkin asun vielä kotona. Mummu kyllä pelkää käärmeitä, mutta hänellekkin suuri helpotus oli, että käärme on _vielä_ pieni.. onhan meillä toki se isokin käärme ollut, eikä mummu vierailujaan sen takia lopettanut.

Jotkut tutut kammoksuvat, mutteivat pelkää, kun tajuavat purkin olevan tiukasti kiinni jne.

Kyllä se taitaa olla ihan vakio kommentti mullekkin, kun joku saa selville mitä meillä on kotona. Kyllä ainakin puolet sanoo, että "en tule teille kylään ikinä". No sittenpähän ei tule, minusta kommentti on aika moukkamainen, jos joku niin tosissaan sanoo -> eipä ole väliä jos kylässä ei kävisikään. Toisalta monet noista on sellaisia, jotka ei kylässä kävisi muutenkaan. Ja sitkeimmät on jaksaneet sanoa nuo sanat kolme kertaa (kun hankin ensimmäisen liskon, käärmeen ja hämähäkin), mutta silti ne on tullut käymään.

No, itse ainakin tykkään elää oman mielen mukaan monessakin mielessä, eläinharrastus on vain yksi ihmetyksen aihe

Uusi teksti herppi-paitaan: miksi meillä ei käy vieraita?

No mulla ei oo varsinaisesti kokemusta tosta "en tuu ikinä enää teille" jutusta, mutta vanhempieni (tai oikeestaan vaan toisen) työpaikalla olen kuulemma lellitty kakara joka saa aina kaiken mitä haluaa. ostin käärmeen ja tarvikkeet ihan kyllä omalla rahalla että..

niin onhan sitä hyvä toisten lapsia haukkuu vaikka heinä olisin hyvin hiljaa täs kasvatus asias, kun ei niidenkään lapset tosiaan mitään mallikakaroita ole...

Kun joskus pääsisi vähän lellimään esim. mumminkultia muutamalla herpillä
Omat lapset ovat ystävällisen kiinnostuneita elikoistani, ja kiitettävästi levittäneet ilosanomaa kaveripiiriinsä. Siellä onkin jo muhimassa muutama potentiaali herppiharrastaja...
Ensisijainen tavoitteeni onkin ollut ennakkoluulojen torjuminen ja kaikenlaisten mutu-juttujen oikominen.
Vähän kerrassaan.
Laura

Joo, kyllä sitä on saanut kaikkea kuulla parista hassusta käärmeestä. Kumma kyllä isovanhempamme ja vanhempamme ovat suhtautuneet mielenkiinnolla, mutta sitten tuttavat ovat jaksaneet kauhistella suureen ääneen, mikä kyllä joskus oikeastaan on aika loukkaavaakin. "Hyi YÄK! En tule teille ikinä! Miten voitte ottaa sellasia limaisia ja kylmiä lieroja?" Joskus on tehnyt mieli tuumata ääneen jotain karkean kyseenalaistavaa (ihan vastapainoksi vaan heidän iki-ihanista kotieläimistään... Ja meilehän ei ole pakko tulla. Mikäli minusta on kiinni, käärmekokoelma taitaa vain kasvaa...

...nih. Odottaisvat edes ensin sitä kutsua 8O
On todella usein tehny mieli läsäyttää että "no eipä siinä hyvä häviä", tai jotain muuta yhtä herttaisaa.
Mutta kun mä olen tällainen kiltti ja sopuisa 8)
Mummit aina on, varmana.
Laura

jooh.. no, vanhemmat suhtautui täysin rennosti kun 12-vuotiaana sanoin että haluisin käärmeen. en edes muista erikoisesti rankuneeni, mutta ajatuksen esittämisestä puelen vuoden kuluttua meillekkin tuli pieni käärmevauva. jotkut ihmiset ovat sanoneet juuri jotain tyyliin "Yäk, hyi saatana, en tule teille enää ikinä.. kuin voit TYKÄTÄ semmosesta limasesta ja oksettavasta käärmeestä.. no ei sillä, oon mä tappanu viis kyytä mutta.. " sillon en jaksa järjettömän kauan asiaa vatvoa vaan sanon että ikävä jos häiritsee, maisa on meille kuin perheenjäsen. koska henkisesti se onkin, vaikka asustaa terrassa eikä sitä käsitellä juurikaan... yleinen luulo muuten muilla sukulaisilla on, että se luikertelee vapaana ja nukkuu vieressä mutta hyvin sukulaiset ja perhe on suhtautunut noin yleisesti.

Mun käärmyhankinnasta ei tullu mitään, kun iskä oli sitä vastaan. (Ja moni muukin sukulaisista. Outoa ja uutta!) Sen mielestä käärmeen kuuluis pysyä luonnossa. Kumminkin kun lopulta muutan pois, mä veikkaan että mun olohuonetta koristaa vaikka millaiset ökötit! :wink: