Niin.. Minulla on ollut nyt viljakäärme noin vuoden.. ja se tuli minulle ihan poikasena. Se on elänyt sellaisessa pienehkössä yltä-avattavassa terraariossa tähän asti.. (hakusessa on kyllä isompi terra..)
Olen käsitellyt Histamiinia sen verran, että olen koskettanut sitä, jos olen siivoillut terraa, mutta ihan konkreettisesti käteen en ole häntä ottanut.. ensinnäkin, tuntuu, että ylhäältä-avattavasta terraariosta on vaikea olla kontaktissa matoseen.. tunnen olevani "hyökkäävä" Histamiinia kohtaan ja koen satuttavani häntä :oops: (en kai tee niin..?), jos yritän"ottaa" häntä käteeni..kun olen lukenut, että käärmeet saa helposti mustelmia jne.
Hmm.. olisi ihana saada kuulla teiltä kokeneemmilta käärme-harrastajilta jotain neuvoja.. Itse olen vasta aloittelija näissä asioissa, Histamiini on ensimmäinen kokemukseni käärmeiden maailmaan.. ja paikka jossa asun (Salla) on täydellisesti sivistyksen ulkopuolella.. lapissa..ja täältä on melko epätoivoista yrittää saada joltain läheiseltä neuvoja.. olen varmaan ainut matelija-harrastaja sadan kilometrin säteellä..-huoh-
Eli.. Onko se paha, etten ole käsitellyt Histamiinia vielä ns. kunnolla.. ? Entä miten minun pitäisi tämän asian kanssa toimia?.. Histamiini ei siis pelkää minua enkä minä sitä.. ainut on vain, että en tiedä mistä aloittaa.. se antaa minun"silittää" itseään ja muutenkin koskea, kutta tämä käteen ottaminen on vielä ongelma.. Auttakaa tyttöä mäessä *virn*..

-elisa-

Mieluummin rohkaiset itsesi mahdollisimman pian, koska mitä pidenpään ootat niin sitä aremmaksi tulet itse käärmeestäsi puhumattakaan :roll: .
Jos se antaa sinun koskettaa ja silitellä itseään niin en uskoisi suurempia ongelmia olevan.
Kun tosiaan ylhäältä päin menet, niin hitaasti hoppuilematta eikä mitään äkki liikkeitä, otat vaan varmalla otteella käärmeestä kiinni jostain "niskan" ja keski-osan väliltä.
Kovin helpolla et varmaankaan normaali käsittelyllä vahingoita matostasi!
Ja jos nyt jostain syystä sattuisi, että käärme purisi niin niinhän voi käydä minkä elukan kanssa tahansa ja kokemuksesta voin sanoa ettei se pahasti satu :wink:(käärmeen purema meinaan) . Muistaa vaan aina varautua siihen, että näin saattaa tapahtua niin ei pelästy niin pahasti.

Maarit 8O

Varmoilla otteilla kannattaa lähteä käärmettä käsittelemään.
Nostat hieman käärmettä sormilla että saat kämmenen alle ja ylös...

Jos itsellä on epävarmuutta kannattaa vaikka laittaa aluksi hanskat käteen.. Näin on helppo luoda itselle varmuutta, kyllä se siitä.

Mulla viljat kiipeilevät kovasti kiipeilypuissa ja putoavat päivittäin välillä rajunkin näköisesti sieltä eivätkä ole moksiskaan... Joten helposti mustelmia ei tule.




Artsi :wink:

Niin ja vielä lisäyksenä, että käsiteltäessä viljakäärme on yleensä aika aktiivinen ja liikkuu kovasti koko ajan. Jos käärme on iso, niin voi tuntua helpommalta ekoilla kerroilla käsitellä sitä vaikka istualtaan, jolloin käärme voi osittain luikerrella polvien päällä. Anna käärmeen liikkua aika vapaasti ja älä purista tai kahlitse sitä liikaa. Siirrät vain aina toisen käden sen etuvartalon alle kun se etenee. Käsittelyyn tottumaton käärme voi aluksi olla vähän hädissään ja säntäilee sinne tänne, mutta jos jaksat sinnikkäästi pidellä sitä vähän aikaa, niin yleensä käärme rauhoittuu. Kun käärme alkaa taas hermostumaan ja haluamaan pois, niin päästä se terraarioonsa. Ihmisen ruumiinlämpö on aika korkea verrattuna käärmeen optimilämpöön ja voi olla, että käärmeen tulee liian kuuma jos sitä pidetään kauan käsissä. Lisää juttua viljakäärmeistä löydät meidän kotisivuilta:
http://www.tuug.fi/~herpit/

- Niina

oujeee!!! en ole ainut joka käärmeksen kanssa asuu jumalan selän takana!

joo tosiaan kannattaa vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja rohkeasti käärmy käteen! terve käärmehän liikkuu kokoajan ja yrittää luikerrella pois... älä purista vaan anna käärmeen luikerrella vapaasti pitkin käsiä.

sellainen tuli mieleen tuosta sinun terrasta, että kun käärme on tainnu oppia että ruoka tulee ylhäältä päin, eli aina kun kansi aukeaa tulee ruokaa ja siitä voi seurata hampaan jälkiä.. näin on monilla käyny ja sen estämiseksi kannattaa tuota käsittelyäkin harrastaa, useasti mutta vähän kerralla. jotku sanovat kans että jos ei käsittele käärmettä johonkin aikaan se alkaa "villiintyä". en tiedä onko jutussa perää mutta itse en kyllä ota riskiä että oma mussukka villiintyis eikä enää tunnistais :oops: :oops:

tämä samainen mussukka on aika...noh...pössi...se kiipeilee n.1m korkean terran katon rajassa ja tiputtautuu välillä kunnon kolinalla alas..joskus harrastanu hyppyjä katossa roikkuvasta kukkaruukusta vesi astiaan.. :roll: ensin olin ihan panikissa! mutta eipä se vielä ole itseä satuttanu niin pahasti että meno olis hidastunu

Niin.. Kun kysyin neuvoa tähän pulmaani puhelimitse eräältä "asiantuntijalta" hän sanoi, ettei käteen ottamisen kanssa ole kiirettä, koska käärme ei koskaan täysin opi siihen.. eli sillä on kuulemma aina se sama reaktio kun sen ottaa käteen.. en sitten teidä onko tässä perää..
Ja vielä sitten se, että Jos Sitten sattuu näin, että kärmes karkaa.. tekeekö se niin helposti..?
Ja olen toki yrittänyt ottaa häntä käteen, mutta kaveri aina kavahtaa sillälailla jännästi.. olen yrittänyt jo Kauan.. todella kauan.. Enkä todellakaan tiedä minne käteni laittaisin, ja mistä ottaisin kiinni.. joskus toivon, että olisi joku kädestä neuvomassa.. argh. :roll:
Ja tuota.. ajattelin, että sitten otan itseäni ja kärmestä "niskasta" kiinni, kun muutan hänet uuteen terraarioon.. eli pian..
Ollaan jo kuitenkin aika pitkällä.. olen ns.nostellut häntä kun olen siivoillut terraa.. *huokaus*.. Ihmiset, onko mitään enää tehtävissä..

Elä hyvä immeinen panikoi..... :wink:
Ainahan on jotain tehtävissä.
Tuota sinun asiantuntijasi on varmaankin asiantuntija, mutta kumminkin käärmeet on ainakin minun mielestäni jokainen omia yksilöitään. Jotkut tottuu käsittelyyn ja jotkut taas eivät.
Meilläkin 6:si yhdeksästä antaa käsitellä itseään vallan mainiosti.
2:ksi taasen ovat juuri sellaisia vinkuroita (varsinkin naaras) joiden kanssa joutuu olemaan aika tiukkakin jotta saa käsiteltyy.
Ehkäpä tämän takia niitä käsitellään enimmäkseen ruokailun ja terran siivouksen yhteydessä.
Härkis naaras varsinkin ottaa kunnon loikat eteen/taaksepäin kun vaan huomaa, että joku koskettaa. Yleensä tarttuu kaikin mahdollisin voimin vielä kiveensä kiinni ja sitä voimaa nimittäin riittää. Kaksin käsin voimaa käyttäen, mutta silti mahdollisimman varovasti vedän hiukan silitellen sen ulos terrasta. Myöntää täytyy, että välillä se karmasee se sihinä ja hännän kalistus :oops:
Kavahdus on aika normaali reaktio ja varmaankin johtuu pelästyksestä, ikävä vaan että siinä itsekin pelästyy ja usein jättää homman tekemättä.
Kuten aiemmin sanoin niin rohkeasti vaan ja vaikka ensi alkuun tosiaan pitkä hanska kädessä. :wink:
Kyllä kaikki menee ok ja jos hermostuttaa niin minä ja varmaan moni muukin on täällä jotka varmasti auttaa. Itse henkilökohtaisesti roikun täällä aikapaljonkin ja voidaan vaikka chattailla

kiitos.. Rohkaisusta siis. Elkää nyt ajatelko, että minä ihan hermoheikko olen.. Mutta en ole koskaan nähnyt muuta käärmettä, kuin omani.. ja sitten silloin, kun hain sen käärmeen eräältä naiselta rovaniemeltä(se on 200km päässä Sallasta, jossa asun)..niin sillä oli aikuisia viljiksiä ja sateenkaariboa..
Enkä ole ikinä nähnyt, kun ihminen ottaa käärmeen käteensä.. eli olen tosiasiassa aika avuton, kun ei ole ketään keneltä kysyä apua.. Olen kyllä soitellut näille herppi-ihmisille joiden numeroita yhdistyksen sivuilla on, mutta ei se hirmuisesti auta.. toki paljon teoriassa, mutta ei konkreettisesti.
Histamiini on kyllä kiltti ja iloinen veitikka..yhteistyö muuten on aivan hupaisaa.. hän on hyvin seurallinen.. tuntee minut hajusta ja luottaa minuun.. (olen huomannut tämän, koska pikkusiskoani hän pelkää..kun siskoni työntää käden terraan histis menee karkuun).. eli niin.. toivoisin kovin, että saisin teiltä, jotka asioista tiedätte, paljon neuvoja ja sympatiaa.. *virnistys*, minähän kuulostan ihan hirveältä..mutta luulisin, että tiedätte mitä tarkoitan.. :wink:

no itsellänihän tuo viljis on eka käärme minkä edes elävänä livenä olen nähnyt, saatika koskettanut. muutaman kerran kävin eläinkaupassa sitä katsomassa ja hiplailemassa ennenkuin se lähti mukaani kotiin.
ja voin kyllä myöntää että ensin olin aivan panikissa! pelotti että jos teen jotain väärin ja panikoin ja sitte se panikoi ja vaikka puree! :roll:
että et todellakaan ole ainut..
minun mielestä sitä pitää vain totutella kunnolla toisiinsa ja saada sellainen kunnon luottamus aikaseksi hitaasti hyvää tulee rohkeasti vain!

Ado. Olet Rovaniemeltä..?
Vasta huomasin..
Tosiaan, kyllä minulla on "yhteys" Histamiiniin ja olen varma, että hiljaa hyvä tulee.. Edistystä on..
Hmm.. Kenties voisimme ado vaihtaa osoitteita ja tutustua.. olisi ihan mukava tuntea käärme-ihmisiä "täältäpäin" *virn*.
Oma sähköpostini on Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Jos vain sinulla on kiinnostusta, niin meilaile :wink:
-elisa-

Vielä käärmeen 'vieraantumisesta'

Kyllä oman viljiksen kohdalla ainakin olen huomannut tämän ilmiön. Erityisen hyvin viimekesänä kun olin kahdella parin viikon matkalla aivan peräjälkeen ja sinä aikana käärmettä ei muutoin oltu kosketettu kuin ruokittu. Nahanluontikin sillä sattui heti perään ja sitä ei viitsinyt turhaan hipeltää.. tuon ~kuukauden koskettelutauon jälkeen se kyllä potki ja riehui aika pahasti kun sitä ekoja kertoja nosti terrastaan ulos. Mutta parin viikon sitkeällä työllä ja totuttelulla siitä tuli taas ihan kesy

Että juu.. kyllä jotkut käärmeet ainakin 'villiintyvät' jo noinkin lyhyessä ajassa.

Niinjuu..
Ja koin itsekin alussa muutamia synkkiä hetkiä, kun käärmeen käsittely ei meinannut luonnistua. Oli käärmeen kasvattaja kyllä näyttänyt miten sen pitäisi sujua, mutta kotona vaan yksin itsekseen tuntui niiiin vaikealta...

Kuitenkin muutaman herppiharrastajan kannustuksella ja monen yrityksen jälkeen homma alkoi sujua. Kun saat itse lisää luottamusta ja yhdenkin onnistuneen yrityksen seuraavat yritykset ovat jo paaaaljon helpompia.

Tsemppiä!

Hmm Sama ongelma oli mun perheellä kun ensimmäisen matosen hankin. Asustelin silloin väliaikaisesti vanhempieni luona (odotellen oman kämpän vapautumista) Ja sitten hankinkin lieron samaan talouteen odotteleen mun kaverina ..siinä oli perheellä sulateltavaa. Kukaan ei alkuun uskaltanut matoseen koskeakkaan... (isäni ei koske lieroihin vieläkään )... Äitini oppi käärmeen kanssa toimimaan kun "löin" vain käärmeen käsiin ja sanoin et piteles hieman.. broidini totutteli pikkuhiljaa käsittelemään käärmyä.. kyllä se hiljaa hyvä tulee on ihan ok tapa yhdessä "tutustella" käärmeen kanssa käsittelyä Itselläni on yksi neito kämpässä joka unohtaa hyvinkin äkkiä miltä käsissä olo tuntuu..joten hänen kanssaan saadaan kahdenkin viikon koskemattomuuden jälkeen urakoida että tottuu taas nosteluun ja pitelyyn..muut madot ovat ihan rauhallisia kavereita tilanteessa ku tilanteessa..se on niin noista yksilöistä kiinni..mutta tsemiä

-Sanna ja lauma-

Ihan vain sen halusin sanoa ettet ole tod. ainokainen 100 kilometrin säteellä (joka on joskus edes kuullu pidettävän käärmeitä lemmikkeinä..)En tosin omista kärmyliä mut asun ihan naapurikunnassa Ja olen jostain kumman syystä ihastunu samaisiin olentoihin ja toivon että jonain päivänä omistaisin matosen.. =)

Jeejee, hienoa saada jo etukäteen tietoa tosta käsittelystä. Meillä on ensimmäisenä käärmeenä kuningasboa, ei mikään fiksu idea (ei ollut enää paikkaa majatalossa, piti pelastaa...)
Paavon käsittely on kyllä niin retuperällä, suurimaaksi osaksi sen syömishäiriöiden takia. Minäkin olen ollut paniikissa kerran jos toisenkin, syystä ja syyttä, onneksi löytyy tietävämpää porukkaa...