En löytänyt keskustelua kyseisistä elukoista joten päätin aloittaa uuden keskustelun nuista puska kyistä. Olenko ymmärtänyt oikein että tuo puukyy tarkoittaa kokonaista sukua vai onko se vain tätä yhtä lajia tarkoittava nimike? Netistä asiaan löytyy hyvin paljon toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia.

Herppi.netin käyttäjillä näyttäisi näitä kyitä olevan ainakin muutamalla. Minkähän tyyppisiä olosuhteita käärmeet vaativat? Ovatko kaikki puukyyt ns. trooppisia eläjiä vai onko osa laijeista mahd. kuivemmissa (lue "eurooppalaisemmissa") oloissa asustelevia?

Eroaako puukyiden pito muiden myrkky käärmeiden osalta ratkaisevasti esim. juuri näiden kiipeily tottumusten tai muiden "ominaisuuksien" takia?

Itselläni mielenkiinto myrkkykäärmeisiin on kovassa nousussa ja tuo viperidae heimo olisi ainakin ulkonäöllisesti myrkkykäärmeiden hienointa antia ja joidenkin lajien olosuhteet olisivat ehkä helpompia järjestää kuin juuri esim. puukyiden.

Edit: Ps. Pitäisiköhän tämän aihe muuttaa yleisesti terraarioissa pidettäviä Viperidae heimon matoja koskevaksi kun ei näy nuista yleensäkkään aihetta löytyvän. Kas kun en heti hoksannut...

En ole paras henkilö näistä kertomaan, mutta omistan yhden squamigeran kyllä. Kyllähän myrkyistäkin aika iso osa on kiipeilevää lajia ja ei näiden puukyiden hoito mitenkään poikkeuksellista mielestäni ole tai riippuu tietenkin mihin vertaa. Squamille ollaan pidetty jonkin verran kosteutta, lämmittelypaikka ja tietenkin oksia ja puskaa jossa kiipeillä. Kyllä kaikki atherikset ovat hienoja käärmeitä, mutta ehkä squamigera helpoin näistä ja varmasti helpoiten saatavissa oleva.
Moisanderi tästä aiheesta varmasti olisi mies paikallaan kertomaan lisää, kun hänellä näistä jo melkoinen määrä kokemusta.
Olen ihan samaa mieltä, että näistä voisi ihan omaa keskustelua käydä enemmänkin, kun eläin on tosiaan hieno ja mielenkiintoinen.

Olisi tosiaan hieno juttu jos tähän saataisiin vähän keskustelua aikaiseksi näistä puu/puskakyistä.
Eipä täällä ole juurikaan kirjoiteltu näistä viehkeistä elukoista..sääli sinänsä.

Itsekään en vielä pysty mitään kertomaan näistä, kun kokoelmassa on ainoastaan yksi myrkky eli Trimeresurus puniceus.

Kokeneet puukyy harrastajat valaiskoot asiaa ja kirjoitelkoot.

Joo sikäli, riippuen mitä lajia on ajatellut pitää.. Mitä lajeja tässä kyseisessä viittauksessa tarkoitat?
Yleisesti ottaen yleisimpien puukyiden pito on suhteellisen helppoa verrattuna nyt esim. eurooppalaisiin kyihin (oma mielipide). Sillä monet Trimerresurus, Bothriechis, Atheris lajit vääntää suht OK tasapaksussa hieman vaihtelevassa vuosirytmissä ilman suurempaa kikkailua (poislukien vuoristolajit). Kun taas Eurooppalaiset kyyt tarvitsevat vaihtelevan vuosirytmin, joka tarkoittaa suomeksi jonkinlaista "talvilepoa" käärmeille. Tähän kun vielä lisätään kovasti vaihteleva päivärytmi niin ollaankin jo liemessä..

Puukyyt on kyllä hienoja pöntöissä mutta niidenkin pidossa on omat ongelmansa.

Paljon tietoa saa kirjoista lukemalla, nettiä selailemalla ja muilta harrastajilta kyselemällä.
Hyvää lukemista = http://www.cornellpress.cornell.edu/cup_detail.taf?ti_id=4025

Sami

Viittauksessani tarkoitin juuri noita eurooppalaisia kyitä. Aihetta kirjoittaessa en yllättäen ajatellut loppuun asti. Mietin että europpalaisten kyiden pitäminen on helpompaa koska niiden elin olosuhteet ovat lähempänä meidän normaali olosuhteita eli kosteuksia ja lämpötiloja. Asialla on tietenkin toinenkin puoli eli vuosirytmi... Minusta on ainakin mielekkäämpää pitää trooppisen lajin kosteuksia ja lämpötiloja oikeina kuin että alkaa järkkäilemään talvilepoja ja muuta vuosirytmiä vaikka eihän sekään tietenkään mahdottoman vaikeaa ole...

Kyllä on mukavaa kun näistäkin puhutaan yleisesti, hienoja ovat puukyyt meinaan =)

Nämä ovat tietty mielipideasioita mutta itselleni sopi hyvin muutaman vipera-lajin talvilevot. Aina se pikkuisen helpottaa omia tekemisiä muutamaksi kuukaudeksi. Itse tosin sain talvehtimispaikan lämpötiloineen järjestettyä helposti, kuten myös ne olosuhteet talvehtimisajan ulkopuolella. Niiden järjestämisessä on myös mielestäni oma mielenkiintonsa, kuten esim. trooppisten lajien olosuhteiden järjestämisessä.

Squamit taas vaikuttavat melko kestäviltä ja helpoilta verrattuna joihinkin muihin Atheriksiin. Itselläni ei ole ainakaan niiden tai muutaman Trimeresuruksen olosuhteiden järjestämisen kanssa ongelmia ollut. Aikapaljon vaikuttaa että mihin ja miten paljon on itse valmis panostamaan =) Jos ei huvita talvilepojen kanssa kikkailla niin ei välttämättä kannata sellaisia lajeja harkita mutta ei ne kyyt välttämättä hankalimmasta päästä ole.

Tämmöinen sitten joskus!

Meikäläinen ihastui hispidaan, mutta en tule koskaan semmoista hankkimaan äärimmäisen vaativuuden takia. Squami taas on mun hankintalistalla ykkösenä, kunhan olosuhteet ja rahat saa kuntoon.

Ei squamitkaan välttämättä hirveän helppoja ole. Ainakin meidän yksilö on äärimmäisen herkkä ja ehkä herkin kaikista tällä hetkellä olevista käärmeistäni. Tietty yksilö kohtaista on tuokin.

Herpetomania-lehti No. 2-3 2008 sisältää 8-sivua juttua ja kuvia noista kaunokaisista

-karo

Totta, Tero, että ei nekään tosiaa mitään helppoja ole. Ne vaan on niin kauniita Punaisesta haaveilen, mutta tuskin löydän helpolla. BA:n artikkelin Herp.maniasta haluisin lukea kyllä...

Toinen mielenkiintoinen puuvaihtoehto squamille on tuo Trimeresurus puniceus joihin itse olen tykästynyt erittäin paljon. Koska oma squamini on tähän mennessä toiminut julmetun hyvin niin helppoudessa on vaikea verrata kaikkiin neljään punikkiin jotka ovat myös toimineet julmetun hyvin. Itseäni sekään ei haittaa että punikkeja ollaan hyvin saatu lisäännytettyä eikä siis kovin harvinainen käärme kyseessä ainakaan täällä suunnassa, ne on nättejä ja mielenkiintoisia ihan harvinaisuuteen katsomatta =)

Kyllä joo ehdottomasti voi puniceita myös suositella, varsinkin kun saa valmiiksi hyvin syövän yksilön. Onhan siis squamigerastakin helposti ja hyvin toimivia yksilöitä, mutta on myös herkempiä ja heikompia, joiden kanssa saa miettiä ja pähkäillä mitä tässä nyt oikein tekisi. Punicit tuntuvat olevan ehkä ei ihan niin tarkkoja olosuhteille yleisesti, verraten Atheriksiin. Kuitenkaan päivääkään en pois antais tuon squamin kanssa pelaamisesta, eikä niitä voi ongelmista huolimatta kuin ihailla

Ei ole niin kauhean "puuvaihtoehto", niinkuin ei välttämättä kaikki squamitkaan. Mutta kiva laji kyllä muuten.

Sami

Nii, itselläni ne kyllä ovat ajan myötä ja kasvaessaan loikoilleet enempi oksissa ja siksi miellän ne tuohon kastiin.