Herppi.net

Eilen yöllä kun en unta taas saanut, lueskelin Testudoista ja mieleeni tuli ihmisten eri tavat lausua tieteellisiä nimiä.
Nyt kysyisinkin siis teiltä: onko näihin c:n sisältäviin nimiin jotain sääntöä siitä, lausutaanko c ässänä vai koona?
esim Cerastes. Lausutaanko se serastes vai kerastes?
Kumpaankin tyyliin olen kuullut sen lausuttavan, mutta mikä on se aito ja oikea?

Chondro on nyt ilmeisestikin "kondro" eikä sondro johon äskettäin törmäsin.

Entäpä Cyriopagopus onko se syrio vai kyrio?

Cyclosternum?

Entäpä nimen keskellä olevat c:t?

Minä en tiedä latinasta juuri mitään, mutta tietääkseni c lausutaan yleensä k:na paitsi amerikassa jossa nyt ei muutenkaan mikään ole saman laista

*kaivaa vanhaa latinankirjaansa esiin*

c-kirjain on klassisessa latinassa aina [k]-äänteen merkki.

*kaivaa vanhaa latinankirjaansa esiin*

c-kirjain on klassisessa latinassa aina [k]-äänteen merkki.

Näin latinankielen opettajakin sanoi. :)

Vaan eiväthän kaikki nimet ole latinaa? Mites niiden kanssa lausutaan? Ja mistä edes aina tietää kumpaa kieltä se nimi on?

Kaikki tieteelliset nimet eivät ole latinaa ( www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html#latina ).
Pitäisiko Poecilotheria siis lausua Poekilotheria?

Phöh, Chondro kuulostaa paljon hienomalta äännettynä "shondro"... x]

Netissä oli jonkinlainen latinankielen opas, jossa oli joitakin ääntämis-ohjeita. Pikaisella haulla en löytänyt, ilmoittelen jos vielä löytyy.

Edit; C ääntyy aina k:na. Yhdistelmässä CH ei H-kirjain äänny eli koko yhdistelmä ääntyy k:na, tai erään harvinaisen käytännön mukaan aspiroituneena k:na (miltei kh).

www.cs.tut.fi/~jkorpela/latinaohje.html

Mun latinanopeni sanoin muinoin, että jotkut Kikeroi ja jotkut Siseroi, mutta että on selkeämpää käyttää Kikeroa, kun puhutaan Cicerosta.

Että näin...

-MikroMyy

Itse lausun yleensä klassisen latinan mukaan, mutta monissa maissa lausutaan äidinkielen mukaan (mm. englanti) tai uuslatinalaisittain. Oikea lausuntatapa ei mielestäni ole turhan nuukaa. Mutta koska tieteellisten nimien muodostamisessa käytetään latinan kielioppisääntöjä, on mielestäni loogista myös lausua nimet latinalaisittain.

Klassisen latinan mukaan c ja ch lausutaan k:na. Kuitenkin henkilönimissä käytän usein nimen omaa lausuntatapaa.
Esim. Lacerta schreiberi: Lakerta shraiberi eikä skreiberi
Tämä lienee suhteellisen hyväksyttävää.

Lisäksi ae ja oe lausutaan ee:
Scincidae lausutaan Skinkidee
Tästäkin taitaa olla jotain poikkeuksia. Jos a ja e kuuluvat eri tavuun ne lausutaan erikseen tms. Lienee kuitenkin aika harvinaista.

h ei äänny konsonantin edellä, eikä myöskään jäljessä, mikäli kyseessä on ch, ph, rh tai th.
ph lausutaan f
Esim. tuo Poecilotheria lausutaan poekiloteria. H ei äänny.

Sitten on vielä vokaalien kestot, painotukset ja tavurajat, joiden oikeaoppisuudesta en tiedä yhtikäs mitään...

Lisäksi ae ja oe lausutaan ee:
Scincidae lausutaan Skinkidee
Tästäkin taitaa olla jotain poikkeuksia. Jos a ja e kuuluvat eri tavuun ne lausutaan erikseen tms. Lienee kuitenkin aika harvinaista.

h ei äänny konsonantin edellä, eikä myöskään jäljessä, mikäli kyseessä on ch, ph, rh tai th.
ph lausutaan f
Esim. tuo Poecilotheria lausutaan poekiloteria. H ei äänny.

Eli eikö sanan keskellä olevaa oe:ta lausutakaan ee:ksi? Muutoinhan tuo Poecilotheria lausuttaisiin peekiloteria.

Niinhän se meidänkin Latinan opettajamme sanoi, että Caesar on Keessar eikä Seessar. Latinassa on muuten se jännää, ettei J-kirjainta ole laisinkaan.

Eli eikö sanan keskellä olevaa oe:ta lausutakaan ee:ksi? Muutoinhan tuo Poecilotheria lausuttaisiin peekiloteria.

Emminä vaan tiiä. Peekiloteria kuulostaa kyllä kovin oudolta. Voi olla tai sit ei. Tässä säännössä näitä poikkeuksia oli, mutten minä vaan enää niitä muista.

Emminä vaan tiiä. Peekiloteria kuulostaa kyllä kovin oudolta. Voi olla tai sit ei. Tässä säännössä näitä poikkeuksia oli, mutten minä vaan enää niitä muista.

Niin, sehän riippuu siitä tavutuksesta. Tavutetaanko sana po-e-ci-lo-the-ri-a vai poe-ci-lo...

Kansainvälisesti yhtenäistä latinan ääntämystä ei ole, ja Euroopan
maissa latinan ääntämys on kehittynyt kansalliskielten ääntämis-
tottumusten mukaan. Pohjoismaissa on 1900-luvun alussa "virallisesti"
luovuttu keskiaikaisesta ääntämistavasta ja otettu käyttöön Roomassa
ajanlaskun alussa vallinnut ääntämys. Tämä ääntämys on kovin
vaikeaa oppia jos puhujan äidinkielenä on englanti, ja siksipä esim.
Yhdysvalloissa käytetään yleisesti Italialaista latinan ääntämystä.

Latinistin mukaan Poecilotheria tulisi lausua peekilotéria, sillä
sana on kreikkalaista alkuperää, ja tietääkseni niissä kaikissa tämä oe
on samaa tavua. Lisäksi sanoissa, joissa peräkkäiset o ja e tai a ja e
kuuluvat eri tavuihin, pitäisi olla tästä merkkinä kaksoispiste alkavan
tavun vokaalin päällä, kuten esim. sanassa coërcitor (kurissapitäjä).

Kreikankielinen saattaisi lausua eri tavalla ottaen huomioon sanojen
alkuperäisen kirjoitusasun:

poikilos = vaihteleva (väriltään), koruommel - therion = peto

hmm.. okei.. entäs sitten Rhacodactylus ciliatus??

Rakodaktylus siliatus vai Rhasodastylus kiliatus vai miten ihmeessä se menee..???