Mietiskelin tuossa sisäsiittoisuuden vaikutusta geneettiseen perimään.
Tietyn lajin populaation pienentyessä ei voida välttyä sisäsiittoisuudesta.
Miten tämä vaikuttaa geneettiseen perimään, ja kuinka herkkiä ovat tällaiset populaatiot muuttuvan ympäristön vaikutuksille. esim. saasteille ja radikaaleille elinympäristön muutoksille.

Mielipiteitä odotellessa..

Biologian tunnilta muistelisin, että pienessä populaatiossa resessiiviset geenit tulevat esiin useammin eikä se välttämättä ole hyvä asia.

Jos jälkeläinen perii molemmilta vanhemmiltaan jonkin tietyn geenin resessiivisen alleelin, on siis homotsygootti tämän geenin suhteen, ja tämä yhdistelmä onkin letaali, jälkeläinen kuolee ennen syntymäänsä. Näin ei tietenkään ole kaikkien resessiivisten geenien kohdalla, tämä on vain yksi mahdollisuus.

Muistelisin myös, että jotkin resessiiviset alleelit ilmentävät erilaisia huonoja ominaisuuksia eläimen kannalta, tai sairauksia, jotka eivät heterotsygooteissa yksilöissä ilmene, mutta kun pienessä populaatiossa homotsygootit myös resessiivisten alleelien osalta lisääntyvät, myös huonot ominaisuudet ja sairaudet ilmenevät yksilöissä useammin.

Jos nyt puhuin ihan täyttä potaskaa, fiksummat korjatkaa pian. :oops:

Jos mä nyt tosta hitustakaan ymmärsin niin sisäsiittoisuuden jatjuessa huonoja ominaisuuksia alkaa siirtyä enemmän eteenpäin niinku tauteja... Mä en kyllä väitä olevani täysin oikeassa, mut epäilisin asian menevän näin :oops:

Jos tota mun tekstin pätkää meinasit, niin ymmärsit asian oikein... ja munkin mielestä se menee niin.

Mitä olen vähän lueskellut: sisäsiittoisuuden pahin ongelma ovat loiset.
(ehkä jotenkin sivuaa tauteja, niin)

Lois- ja isäntäeliöiden kehitys kulkee rinta rinnan ja on jatkuvaa taistelua (ns. punaisen kuningattaren periaate: on juostava pysyäkseen paikallaan - moni perinnöllisyystieteen termi on otettu Liisa Ihmemaasta-kirjasta )Suvullinen lisääntyminen on loistava keino taistelussa loisia vastaan (monet biologit uskovat, että se on tärkein syy suvullisen lisääntymisen yleisyyteen) - jälkeläisten geneettinen vaihtelu takaa edes jonkin osa hengissä säilymisen, kun loinen onnistuu kehittymään.

Populaatioissa, jotka ovat eristymisen tai muun syyn takia ajautuneet sukusiitokseen, tärkeimmäksi ongelmaksi nousee geeniperimän yhtenäistyminen ja sitä kautta alttius loisille: kun yhdessä yksilössä kehittyy isäntäeliölle vaarallinen loiskanta se siirtyessään muihin melkein identtisiin yksilöihin on suunnattoman tehokas.

Tätä on tutkittu paljon - on kiinnostavaa, mitkä ovat evoluution eteenpäin ajavia voimia. Loiset ovat tämänhetkisen tiedon mukaan hyvin tärkeä sellainen.

Muutama hyvä aiheeseen jollain tavalla liittyvä juttu:

http://www.ebc.uu.se/popbio/people/rekblom/Ekblom%202000.pdf (yleinen)

http://www.bio.usyd.edu.au/Shinelab/shine/reprints/148.pdf (kyistä)

Itse itseäni lainaten tuolta toisesta ketjusta:Keskusteluhan sai alkunsa (ainakin mun osalta) tuon Herpetomanian pääkirjoituksen lauseista:Tuo yllä oleva Jarmon eka linkki on mielenkiintoista luettavaa (toka ei johtanut enää mihinkään) ja kirjoitettu niin, että tällaisen maallikonkin oli se helppo ymmärtää. Siellä oli vertailu noista sisäsiittoisuuden (inbreeding) haitoista ei-sisäsiittoisuuteen (outbreeding):Tarkoitetaanko tuolla geneettisellä kontaminaatiolla jompaakumpaa noista edellä mainituista geneettisistä outbreeding-haitoista, vai mitä ?

Ja tuon artikkelin luettuani, tuli mieleen, että onko tuo pääkirjoituksen lauseen viesti ” Jostain on syntynyt käsitys, että luonnosta pyydetyt eläimet ovat … vähemmän sisäsiittoisia kuin terraario-oloissa kasvatetut. … argumentti saattaa joissain tapauksissa pitää paikkansa, mutta tuskin niin paljoa, että sillä olisi merkitystä.” kuitenkin subjektiivisesti ja yksipuolisesti argumentoitu. Siksi (vaihtaakseni mielipidettä) kaipailisinkin tutkimustuloksia matelijoiden sisäsiittoisuuden yleisyydestä luonnossa, millä matelijaryhmillä, suvuilla ja lajeilla sitä esiintyy ja mitkä ovat tällöin olleet havaitut sisäsiittoisuuden hyvät ja huonot puolet. Eli vastauksia tähän ketjuun tai sit joku ystävällinen voisi kirjoittaa kansantajuisen artikkelin Herpetomaniaan.

J.K. Toivon (ehkä turhaan) että tämä ketju keskittyisi tähän geneettisen perimän käsittelyyn, mitä hyötyä/haittaa on sisäsiittoisuudella / perimän monimuotoisuudella. Muualla saa sitten keskustella wc/cb kannanotot.

Pari juttua lisää luettavaksi:
linkki
linkki2
http://www.reptilegenome.org/

Kiitos Nasse-setä noista linkeistä !

Kaksi ekaa silmäilin läpi ja ei niissä paljoa positiivisuutta löydetty sisäsiittoisuudesta, lähinnä viesti oli tämä:Tuon kolmannen linkin päästä en löytänyt aiheeseen sopivia artikkeleita, on varmaan sivut vielä työn alla ... tai sit en osannut etsiä ...