En tiedä onko tästä muita aiheita, mutta siirtäkää jos on.

Eli jos suomeen rantautuisi uusi laji, esim. joukko uusia sammakoita tai käärmeitä, niin yritettäisiinkö ne pitää hengissä vai hävittää? Ja tulisiko uudelle lajille jokin uhanalaisuusluokitus Suomessa?

-N

Tulevaisuuden ennustaminen on vähän hankalaa, mutta menneisyyteen on helpompi katsoa.

***

Käsittääkseni Vantaanjoessa asustaa jonkinmoinen kanta punakorvakilpikonnia. Ja varmaan muistakin kaupunkivesistä niitä löytyy. Eikä niille nyt ihan hirmuisesti ja suurella melulla mitään taideta tehdä: eläinsuojeluviranomaiset ja kaupunkilaiset niitä sieltä onkivat toisinaan talteen, mutta siinä kaikki.
Alunperin pohjois-amerikkalainen punakorva on EU:n alueelle tarkkaan valvottu ja hyvin epätoivottu tulokaslaji. Siksi siihen Suomessakin suhtaudutaan negatiivisesti.

***
Vuonna 1993 Kotkassa havaittiin viherkonna. Se talvehti onnistuneesti, mutta niitä ei koskaan havaittu yhtä useampaa, eikä niitä vuoden 1994 jälkeen ole havaittu. Sen suhteen kukaan ei varsinaisesti tehnyt mitään, otusta lähinnä seurailtiin. Toisaalta kyseessä ei ollut kanta näitä eläimiä, vaan yksittäinen otus.

***
Vuosilta 1937-1960 on Helsingistä ja Porvoosta havaintoja mölysammakkoyhdyskunnasta. Suurimmillaan monisatapäisestä. Siihen aikaan luonnonsuojelu ja käytännöt olivat kovasti erilaisia kuin nykyään, ja sammakoita ammuttiin merenlahdilta suuria määriä.

***
Helsingissä halutaan kovasti päästä kaupunkiin pesiytyneestä kanikannasta eroon.

***

Summa summarum: Likimain ainoa tapa jolla jotain tiettyä lajia maahamme ilmaantuisi kerralla useampia yksilöitä jotka muodostaisivat kannan on se, että ne tulevat tänne ihmisen tuomina: ne ovat joko karanneita tai luontoon vapautettuja lemmikkejä. Kuten punakorvat, kanit ja ilmeisesti mölysammakotkin. Ja tässä tapauksessa kyseessä on tulokaslaji, jollaisiin tavataan suhtautua negatiivisesti.

Se että maahamme tulisi luonnostaan populaatio jotain herppejä on kovin epätodennäköistä. Melkeimpä ainoa tapa olisi se, että vaikkapa hietasisilisko leviäisi itärajan takaa maahamme. (Muilla eteläisillä rajoillla meri estää tehokkaasti herppien leviämistä.) Tässä tapauksessa uusi laji ei varmastikaan olisi negatiivista. Ja jos kanta todella lopulta vakiintuisi Suomeen, niin varmasti niitä alettaisiin kohdella samaan tapaan kuin muitakin lajejamme.

Kiitos, nyt olen valaistunut:) Eipä varmaan kauaakaan mee että meri tosta Ruotsin, Viron ja meidän välillä häviää...

Mjoo... tästä aiheesta puhutaan nykyisin mm. meidänkin yliopistossa aika ajoin lähinnä ilmastonmuutokseen liittyen ja sitä seuraavien vyöhykkeiden siirtymisten yhteydessä. On ollut paljon keskustelua siitä, miten tulokaslajeja tulisi tulevaisuudessa kohdella ja miten niihin suhtautua, kun ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeet tulevat luontaisestikin siirtymään vähitellen ja lajit leviämään luontaisestikin uusiin paikkoihin mahdollisuuksiensa sallimissa raameissa. Onko kyseessä sitten luonnonsuojelu, jos lajia yritetään säilyttää paikassa, jonne se ei alunperin kuulu, mutta jonne se on luontaisesti muuttanut koska sen elinympäristöt ovat muuttaneet? Nämä "nipletius":n esittämän kaltaiset kysymykset ovat aika hankalia, mutta hyviä ja ajankohtaisia kysymyksiä...

Kuten Joonas sanoi, tuo pikku lutakko tuossa estää aika tehokkaasti leviämistä ja eläinten pitäisi käytännössä kiertää Venäjän puolelta ja jo Suomenlahden itänurkassa olosuhteet ovat jo niin paljon ankarammat etenkin talvella, ettei sieltä niin vain kierretä. Eli ilmastonmuutos saa tulla oikein rytinällä, että koko leviämisreitin matkalta olosuhteet muuttuisivat riittävän suotuisiksi. Lisäksi itse Pietari on jo aikamoinen leviämiseste, eli eläinten pitäisi vielä kiertää käytännössä sekin ja kaikki tämä vie aika paljon aikaa. Edelleen moni jo rapakon takaa löytyvä laji, jota meillä ei ole, ei ole heti Suomenlahden toisellakaan puolella mitenkään yleistä vaan niidenkin osalta puhutaan niiden levinneisyysalueen pohjoisimmista ääripopulaatioista, jotka ovat Baltiankin alueella jo itsessään vaarantuneita tai uhanalaisia.

Tuo Joonaksen mainitsema hietasisilisko on jo nähty entisen Suomen puolella eli vanhassa Karjalassa ihan nyky-Suomen rajoilta ja kuka tietää... jos vain joku tekisi intensiivisen ja suuremman luokan inventoinnin itärajallamme, voi hyvinkin olla mahdollista, että laji on jo maamme lajistossa itärajan tuntumassa. Tämä laji on todennäköisin leviäjä lähitulevaisuudessa. Itämeren häviämistä on meidän aikana turha odotella. Maankohoamista toki tapahtuu kaiken aikaa, mutta ei se lutakko ole sieltä satojenkaan vuosituhansien aikana sieltä minnekään hävinnyt. Muuttunut vain välillä sisämereksi (tai enemmänkin järveksi) ja jälleen murtovesilahdeksi. Itämeressä on myös syvänteitä, jotka pitävät huolen siitä, että Itämeri on jossain muodossa tuossa aina olemassa. Ihmisellä on myös kyky muokata sitä ja tuskinpa sen nykytilanteessa annettaisiin edes hävitä. Sen verran tärkeä se on monessa muussakin kuin vain luontomaisemallisessa mielessä.