Burbrink & Lawson ehdottavat Pantherophis-suvun siirtämistä Pituophis-suvun alaisuuteen.

http://www.cnah.org/pdf_files/687.pdf

Onnistuuhan se noinkin. Mikä tässä maailmassa pysyvää olisi...

Ihme, että kommentteja on näinkin vähän, vaikka lajina viljis on todennäköisesti Suomen yleisin harrastemato. No, se kertoo ehkä myös osittain viljisharrastajien harrastuksen "syvyydestä" tieteen osalta.

Lukaisin tuon dokun pikaisesti läpi. Ainakin uutta terminologiaa tuli vastaan noin kilometri, mutta pitää kysyä ihan vielä selvennykseksi pari juttua:

- Elaphe -suvun madot mainitaan taksonomisten päätelmien alla, jossa todetaan ilmeisesti lajien E. prasina, E. frenata ja E. bella olevan jotenkin toisistaan poikkeavia, eli niiden ei ilmeisestikään pitäisi kuulua saman suvun alle. Ymmärsinkö oikein? Mikä tälle nyt sitten oli se selkokielinen perustelu?

- E. frenata ja E. prasina ehdotetaan siirrettävän saman suvun alle, kun taas E. bella siirrettäisiin uudelle nimelle Maculophis bellus. Miksi "bella" muuttuisi tuossa nimitysmuutoksessa muotoon "bellus"?


-Sale

Jaa. Mitäköhän asiasta pitäisi sitten sanoa?

No edes, että "Öy nöy!"

Ei kaikkea pidä ottaa niin tosissaan..

-Sale

Ei minusta tavan harrastajien tarvitse mitään eläintieteilijöitä olla. Artikkeli on kiinnostava, mutta se ei muuta terraarioissamme elävää eläintä miksikään.

Tietysti nimenvaihdos kiinnostaa mutta ei se tee harrastamista muuten erilaisempaa kuin puhuttaessa eläimestä uudella nimellä.

Ja en ole viittinyt aiemmin vastata koska en uskonut että olisi mitään kummoista sanottavaa.

Miksi? Eihän ihmisillä ole syytä ottaa kantaa, vai odotitko että "viljis"harrastajat saapuisivat paikalle toteamaan että opittiin taas jotain uutta?

Kiinnostaa kyllä, mutta ei minullakaan ole mitään sanottavaa aiheesta.

Tutkijat ovat verranneet viittä tehtävään sopivaa geeniä, ja huomanneet etteivät nuo kolme lajia olekaan erityisen läheistä sukua muille Elaphe-suvun käärmeille. Siis näiden viiden geenin mukaan. Kun katsot tutkimuksen kuvissa olevia puukuvajaisia (kuvat 2, 3 ja 4) huomaat että nämä kolme lajia ovat ihan eri puolella puuta kuin muut Elaphe-suvun käärmeet. Puun rakentaminen perustuu täysin käytettyihin geeneihin, ja näissä jutuissa yleisesti käytettyihin tietokoneistettuihin tekniikoihin.

Kun katsot puuta vielä tarkemmin, huomaat että prasina ja frenata ovat "samalla oksalla", kun taas bella on "naapurioksalla". Samalla oksalla olevat otukset tutkijat haluavat laittaa omaan sukuunsa, ja ikiomalla oksallaan olijan ihan omaan sukuunsa. Sekä kaksikolle että yksinäiselle bellalle pitää siis saada ihan uudet tieteelliset suvut.

Uudet suvut tarvitsevat tietenkin nimen. Nimeämissääntöjen mukaan suvuille käytetään aina vanhinta sopivaa, olemassaolevaa nimeä. Prasinan ja frenatan tapauksessa tämä vanhin sopiva nimi sattuu olemaan Rhadinophis, sitä on jommastakummasta näistä käärmeistä käytetty joskus aikaisemminkin historian kuluessa. Ja näissä nimijutuissa historia ratkaisee!

Toiselle uuden nimen vaativalle "oksalle", bellalle ei ole olemassa aikaisempaa nimeä, joten tutkijat päättävät itse ehdottaa nimeä Maculophis, joka käännettynä tarkoittaa täplikästä käärmettä eläimen selän kuvioinnin mukaan. Eli ensin luetaan historiaa, mutta jos sieltä ei löydy olemassaolevaa, jo käytettyä nimeä, saa löytäjä keksiä oman nimen (ja sitten "perustella" sen).

Kaikki nämä säännöt ovat niitä tuntemattomalle vähän hämmentäviä, mutta kun niihin tutustuu, niissä on oma vinha logiikkansa ja niiden mukaan tutkijat sitten toimivat. Säännöstö on nimeltään International Code of Zoological Nomenclature, kavereiden kesken vain The Code. Koodi löytyy netistä osoitteesta http://www.iczn.org/iczn/.
Koodinsa osaava tutkija varmasti huomaa että tässä mun selkokielisessä selvityksessä on vähän oiottu, mutta uskoisin tämän selityksen ajavan asiansa tässä tapauksessa. Toivon etten kuitenkaan ole tulkinnut Koodia väärin.
Jälleen mennään Koodin mukaan. Tieteelliset nimet seuraavat latinan kielioppisääntöjä. Latinassa sanat voivat olla feminiinejä, maskuliineja tai neutreja, ja sen mukaan mihin sukuun substantiivi (suvun nimi, tieteellisen nimen ensimmäinen sana) kuuluu, pitää adjektiiviä (lajin nimeä, tieteellisen nimen toista sanaa) taivuttaa. Eli jälkimmäinen sana seuraa ensimmäisen sanan sukua, ja sen takia sen muoto muuttuu.

Kiitokset Joonakselle kattavasta vastauksesta, taas sitä oppii uutta.


-Sale

E.prasina ja frenata lajeista on aletty myös "taas" käytämään suvun nimeä Gonyosoma.

Se ettei kukaan ei ole kommentoinut juttua johtuu siitä, etten ainakaan minä ole käynyt herppi.netissä pitkään aikaan.

En ole itse vielä lukenut juttua, kuten Kepa tuossa mainitsikin, E.prasina ja frenata -lajeista käytetään nykyään sukua Gonyosoma, mutta ainakin tämän jutun geenien perusteella ne ovat hyvin kaukana muista Gonyosoma-lajeista.

Koska nykyään ei ilmeisesti ilman tieteellistä näyttöä lajeja pahemmin siirrellä, täytyy näiden kahden lajin olla hyvin lähellä muita Gonyosoma-lajeja joidenkin toisten geenien osalta.

Tarkoittaako tämä, että tieteelliset tutkimukset, jotka seuraavat vain muutamaa geeniä ovatkin liian kapea-alaisia, eivätkä anna riittävän yksiselitteisiä vastauksia?

Mun mielestä niin kauan kun pelataan vain molekyylidatalla luistellaan aika ohuella jäällä. Sit on turvallisempaa jos morfologinen data tukee molekyyliaineistoa.

Janne

Se riippuu paljon datasta, mutta edellisestä kääntäen, vielä vaarallisempaa on pelailla pelkällä morfologisella datalla.

Niinpä niin, lajin määrityksissä on liikaa eri tapoja ja jokaisessa on hyvä ja huonot puolensa. Kun lajeja alettiin määrittämään uudestaan geenien mukaan tutkijat haukkasivat p**kaa - ei mennyt kuten piti.

Jonkun pitäisi kehittää joku suhteellisen yksinkertainen kultainen keskitie, joka keskittyy ainakin biologiseen, geneettiseen ja morfologiseen lajinmääritykseen.