Herppi.net

aiheesta on lähes aina juttua ruokaeläinten kohdalla, mutta mitens matelijat? onko kasvatuksessa yleistä ja kenties suositeltavaa? tulisiko välttää viimeiseen asti? minkälaisia vaaroja ja riskejä?

Yleisestihän, näin maalaisjärjellä ajatellen, matelijoillakin sisäsiittoisuus tuottaisi pidemmän päälle erittäin huonon geeniperimän ja luultavasti jonkun asteisia "mutaatioita", sillä näitä aivan varmasti ilmenee matelijoilla. En ole kyllä aivan varma tästä.

Joskus muistaisin nähneeni dokumentin jossa oli jokin liskolaji, joka oli "erikoistunut" sisäsiittoisuuteen, ja nämä kyseiset liskot elivät pienissä erittäin sisäsiittoisissa ryhmissä. Siitä on kyllä jo aikaa, joten en todellakaan muista ko. liskolajin nimeä.

Varsinkin ulkomaalaiset kehittävät sisäsiittoisuuden avulla erilaisia värimuotoja matelijoista.
Itsekin olen tätä pohtinut, kun kohta alkaa olla aika siirtää R. ciliatus poikaset suureen terraarioon. Toinen poikasista taitaa olla miekkonen ja jos toisesta kehkeytyy naaras, niin mietein, että onko mitään haittaa jos ne laittaisi samaan terraarioon? Munia en kyllä hautoisi. Mutta onko mitään muuta syytä, miksi ei voisi laittaa?

Sisäsiitoksen edut ja haitat ovat samat kuin hiirillä ja rotillakin. Eli sisä- tai linjasiittämällä saadaan esille ne ominaisuudet, jotka halutaan säilyttää tai esille. Toisaalta sisäsiitos johtaa aina ennemmin tai myöhemmin pieniin ja heikkoihin poikasiin ja näkyviin perinnöllisiin sairauksiin.

Siis kun ja jos käärmeet ovat sisaruksia ja näiden jälkeläiset lisääntyvät keskenään niin heti tässä tulevassa syntyvässä polvessa on enemmän kuin todennäköistä jonkin asteisten sisäsiitosongelmien (terveys) esiintyminen. Eri verilinjainen käärme näiden (syntyneiden) kumppaniksi kuitenkin nollaa sisäsiitoksen seuraavassa polvessa, mutta taas tämän uuden polven lisäännyttäminen jomman kumman verilinjan jäsenen kanssa "palauttaa" sisäsiitoksen uutta verilinjaa edeltävään tasoon - näinkö ? Hitto mä saa selvää itsekään kuin piirtämällä ! Matias ?!

Martti ainakin sanoi tuolla WC-keskustelun puolella, että jotkin lajit hyötyvät ja toiset taas eivät. Itse en tietoinen, mitkä lajit olisivat juuri niitä, joille sisäsiittoisuus olisi elinehto (jäänyt pari kirjaa kiireissä lukematta).

Hiiriä ja rottiahan siis paritetaan keskenään 20 sukupolven ajan, ennenkuin otetaan uutta verta kehiin, jos kyseessä on siis sisäsiittoinen kanta. Ja juuri noiden ongelmien (heikko syntyvyys ja selviytymisaste, terveydelliset ongelmat jne.) takia sitten otetaan se uusi veri sekaan sen 20nnennen kymmennen sp:n jälkeen.

Mutaatio ei välttämättä ole edes huono juttu: kyseessä voi olla mielenkiintoinen tutkimuksen kohde tai vielä hienompi häiriintyneen värinen elukka, jollaisia on pakko saada lisää.

20nnennen kymmennen

Suomenopettajasi taisi juuri tuntea melkoisen pistoksen sydämessään...

^Onneksi sellaista ei enään ole :-D

Mutta kuten on jo edellä sanottu niin tiettyjen ominaisuuksien esiintuomiseksi on välillä välttämätöntä harrastaa sisäsiittoisuutta. Ei siitä aina hetimmiten haittaakaan ole, mutta ei siitä kaikissa tapauksissa hyötyäkään ole. Itseäni tällä hetkellä kiinnostaa eniten nuo lajit, jotka pärjäävät paremmin sisäsiittoisina kuin ulkosiittoisina.

Mutaatio ei välttämättä ole edes huono juttu: kyseessä voi olla mielenkiintoinen tutkimuksen kohde tai vielä hienompi häiriintyneen värinen elukka, jollaisia on pakko saada lisää.

Joo, jos se wc:nä tutkimuskohteeksi tulee, mutta muutoin pelkkä uusi väri ei ole normaali sisäsiittämisen "hakuehto" - harrastuksena. Ihan selvä provo tuo lauseesi, tiesit mitä vastaisin. Peräsin tässä terveys-, käyttäytymis- ym. vaikutuksia joita sisäsiitos aiheuttaa ... jo parissa sukupolvessa ?!?

Peräsin tässä terveys-, käyttäytymis- ym. vaikutuksia joita sisäsiitos aiheuttaa ... jo parissa sukupolvessa ?!?
Ei edelleenkään välttämättä aiheuta mitään.

Täänks, luetun ymmärtäminen jäi mulla ilmeisesti ....tuksen ja hämmennyksen alle ... voin siis tulevaisuudessa kokeilla lisäännyttämistä kuvatunlaisella sisarusparilla (joiden "vanhemmat" myös mahdollisesti sisaruksia) ilman että odotettavissa on saatanallisia alieneita ... jos mistään ei toista verilinjaa omaavia ötöjä löydy.

Sisäsiittoisuus itsessään ei sinällään ole se paha asia vaan sen seurauksena lisääntynyt homotsygotia siinä tapauksessa, että homotsygootit resessiiviset alleelit aiheuttavat jotain negatiivista ominaisuutta.

Eli siis kaikilla eläimillä ja ihmisillä on resessiivisiä alleeleja, jotka aiheuttavat sairauksia tms huonoja ominaisuuksia. (resessiivinen = peittyvästi periytyvä, tarvitaan 2 kpl, että ominaisuus yksilössä näkyy; alleeli = jonkun geenin yksi muoto) Kun jälkeläisiä ei saada lähisukulaisen kanssa, harvemmin lapsiparka sattuu saamaan kaksi kappaletta näitä alleeleja, mutta sisäsiittoisuuden kasvaessa todennäköisyys tälle lisääntyy.

KyuCop:
Jos elukat A ja B saavat poikasen AB, on tämän perimästä 50% A:ta ja 50 B:tä. Jos AB saa poikasen C:n kanssa (ABC) on tämän perimä karkeasti 25% A, 25% B ja 50% C. Nyt jos ABC saa poikasen A:n, B:n tai C:n kanssa, riippuu tuurista mitä ABC on sattunut keltäkin perimään ja mitä näiden poikanen sattuu siltä toiselta vanhemmaltaan saamaan, että tuleeko poikasesta homotsygootti jonkun terveydellisiä ongelmia aiheuttavan resessiivisen alleelin suhteen.

..mutta muutoin pelkkä uusi väri ei ole normaali sisäsiittämisen "hakuehto" - harrastuksena.
Tuon lauseen pystyy soveltamaan täydellisesti kaisulin kirjoittamaan tekstiin.
Ainakin tuolla suuressa maailmassa värimuotojen kehittäminen on erittäin suuri syy tieten tahtoen parittaa sisaruksia/äiti-poika/jne. pareja. (vrt. R. ciliatus, E. macularius, P. regius..) Tietenkään sisäsiittoa ei ole järkeä harrastaa, jos otukset ovat "normaalin" värisiä tai eivät muuten kanna mitään "uutta ja hienoa" tai siitä ei todella ole hyötyä lajin selviytymisen kannalta, näin karusti sanottuna.

Jos näitä viallisia yksilöitä taas ilmaantuu, ei niitä tule jatkossa käyttää enää jalostukseen (sanomattakin selvää).

Jos elukat A ja B saavat poikasen AB, on tämän perimästä 50% A:ta ja 50 B:tä. Jos AB saa poikasen C:n kanssa (ABC) on tämän perimä karkeasti 25% A, 25% B ja 50% C. Nyt jos ABC saa poikasen A:n, B:n tai C:n kanssa, riippuu tuurista mitä ABC on sattunut keltäkin perimään ja mitä näiden poikanen sattuu siltä toiselta vanhemmaltaan saamaan, että tuleeko poikasesta homotsygootti jonkun terveydellisiä ongelmia aiheuttavan resessiivisen alleelin suhteen.

Rautalankaa: ulkopuolisen C:n tulo kuvioon "vähentäisi" negatiivistä perimää puolella ja uusi sisäsiitos AD (A+B) + AB "tuottaa" täysin sisäsiittoisena mitä tahansa - ja mun tuurilla just alienin. AB tai AD + C:n jälkeläinen ABC / ADC plus ulkopuollinen E-verilinja vähentää sisäsiitosprosenttia taas 50% ... jne. Muutamalla uudella verilinjalla päästään siis periaatteessa "puhtaaseen" jälkeläiseen G-J. Ei riitä meikäläisen elinkaari näistä "puhtaita" tekemään - eikä raha. Tieto verilinjan puhdistumisesta yhdellä ulkopuolisella kuulosti jopa meikäläisen matikalla hiukan ylioptimistiselta ... Täänks taas. Uutta matoa etsimään siis jotta saadaan edes tuo 50% geeneistä (?) kääntymään positiiviseen suuntaan.

Uutta matoa etsimään siis jotta saadaan edes tuo 50% geeneistä (?) kääntymään positiiviseen suuntaan.
Positiivisesta tai negatiivisesta ei sinällään ole kysymys, koska poikaset perivät vanhemmiltaan myös niitä "hyviä" alleeleja ja "ihan sama" alleeleja (kuten siis jonkun värimuodon alleeli), ei pelkästään "huonoja". Huonoja alleeleja on myös ulkosiittoisilla elukoilla ja niillä uusilla joita siitosporukkaan tuodaan, varsinkin jos kyse on esim. jostain parista yksilöstä lähtöisin olevasta värimuodosta, jonka kaikki yksilöt ovat enemmän tai vähemmän sukua keskenään.

Yksi sisäsiittoisuuden huono puoli on tietysti myös se, että homotsygotian seurauksena alleelien monimuotoisuutta menetetään. Uuden yksilön tuominen peliin tuo poikasten perimään sellaisia alleeleja, jotka vaikkapa jatkuvilla sisarussiitoksilla ovat hävinneet.

Geeni on siis proteiinia koodittava osa perimää, alleeli sen yksi muoto. Esim. silmien väriä koodittava geeni, jonka alleeleja ovat sininen ja ruskea.