Itsellä on sellainen muistikuva lapsuudesta, että oltiin Lopella sukulaisilla kylässä, ja isä otti jotain peltejä jne. grillin päältä, että siellä välissä oli kaksi mustaa keltapilkullista salamanteria. Olisin ottanut kiinni (eläimiä kun aina oli pakko pyydystellä...) mutta mun ei annettu niitä edes yrittää kiinni, livahtivat johonkin kivenkoloon eikä sen jälkeen ikinä näkynyt. Kyseinen grilli suojuksineen on yhä siellä, viimekesänä kävin tarkistamassa...

Tästä on n. 20 vuotta aikaa.

Onko kukaan muu koskaan tulisalamantereita nähnyt Suomen luonnossa? Eräällä toisella foorumilla kun kysyin, oli yksi ihminen sellaisen kauan sitten nähnyt... Mutta kun kävin tuolla sammakkolampi-sivustolla katsomassa satunnaisesti Suomessa tavattuja sammakkoeläimiä ja matelijoita, niin ei mainittu tulisalamanteria. Olisiko tähän sitten syynä se, ettei havaintoja ole paljon ja nekin vähät havainnot on jääneet kertomatta?

Tulisalamanterista ei ole vahvistettuja havaintoja Suomesta. Eikä niiden levinneisyysalue ole edes erityisen lähellä Suomea niin, että niitä voisi edes helposti kuvitella levinneisyysalueen "reunoilta" löytävänsä. On toki mahdollista että tällaisiä piilottelevia eläimiä luonnossamme jonkin aikaa olisi ilman että niitä sieltä kukaan havaitsee (tai havainnoistaan ilmoittaa). Mutta että jossain olisi pysyvä kanta josta kukaan ei ole kymmeniin/satoihin vuosiin tehnyt havaintoja... sitä on vaikeampi uskoa. Suomessa on kuitenkin kohtalaisen paljon esim. lintuharrastajia, jotka usein tekevätkin ilmoituksia uusista löydöistä myös muiden kuin lintujen osalta.

Hyvä esimerkki on rupilisko, josta vielä jokin aika sitten oli virallisesti "kirjoihin ja kansiin" tulleita havaintoja hyvin vähän. Mutta silti tästäkin piilottelevasta salamanterista kyllä tiedetään. Tarkemmilla tutkimuksilla tunnettu elinalue on tarkentunut, ja kasvanutkin kun eläimiä on tosissaan alettu etsiskillä. Mutta jo aiemmin olemassa ollut yleinen käsitys levinneisyydestä on kuitenkin pitänyt kohtalaisen hyvin pintansa.

Eli uskoisin että tässä on kaksi vaihtoehtoa:

1) joko olet todellä nähnyt tulisalamanterin joka on Lopelle jotenkin ihmisen tuomana joutunut. Jollakulla on ollut sellainen terraariossa ja hän on kyllästynyt lemmikkiinsä. Näin Helsinki ilmeisesti sai väliaikaisen mölysammakkokantansa 1900-luvulla. Tai sitten salamanteri on matkustanut Suomeen Keski-Euroopasta jonkin sieltä tuodun tarvikkeen mukana. Salamantereita tiedetään tulleen Suomeen esim. vihanneslähetysten mukana.

2) tai sitten muistikuvasi on väärä. Esimerkiksi vesiliskolla ja sisiliskollakin on tumma vatsa jossa on kirkkaan värisiä, kellertäviäkin täpliä. "Livahtaminen" terminäkin kuulostaa enemmän sisiliskolta kuin tulisalamanterilta, sen minkä minä olen näitä eläimiä nähnyt.

Mutta eihän näistä koskaan tiedä, joten kannattaa ehdottomasti pitää paikkaa silmällä jatkossakin. Ja jos eläimen näkee, napata se kiinni määrityksen vahvistamista varten. Tai ainakin ottaa siitä paljon valokuvia, joka puolelta eläintä. Heti kun havainto saadaan vahvistettua haluan ehdottomasti lisätä tulisalamanterinkin Sammakkolammen satunnaisesti tavattavien lajien sivulle. Ja ajaa itsekin Lopelle eläintä katsomaan


(Sama koskee kaikkia erikoisempia luontohavaintoja: jos kukaan epäilee nähneensä luonnossamme matelijan tai sammakkoeläimen jota ei maassamme tiedetä tavattavan (tai minkä tahansa vastaavan eläimen sen puoleen), ottakaa siitä niin paljon kuvia kuin mahdollista. Jos kuulette sen (sammakon), äänittäkää sitä. Vaikka sillä kännykässänne ehkä olevalla nauhurilla. Tai jos saatte eläimen väliaikaisesti napattua kiinni, vielä parempi, jotta eläin saadaan jollekulle herpetologille määritettäväksi.
Minäkin kuulen aikamoisen määrän tällaisia tarinoita jännistä havainnoista, ja olen niitä muutamia juossut paikanpäällä tarkastamassakin. Mutta yleensä eläimet ovat ensihavainnon jälkeen kadonneet, eikä havaintoja koskaan pystytä vahvistamaan).

Kirjoittelin hiljan Joonaksellekin, hiven vanhemmasta: n.25v sitten, mahdollisesta viherkonna havainnostani.
Väritys ja pään muoto ainakin...tosin sen jälkeen en ole muistaakseni nähnyt sellaista edes terraarioissakaan.
Mutta sen muistan hyvin että tuolloin kirjaston ikuisuuslainassani oli euroopan matelijat ja sammakkoeläimet kirja. Silloinen raamattuni.

Totuus on kuitenkin se että lajin uudestaan tavoittaminen samalta paikalta voi olla "vaikeahkoa". Mikäli havaintoni on ylipäätänsäkään ollut oikea?
Tiedättehän:aika kultaa joskus muistotkin:)

Mutta jos/kun saan tuon paikan tarkemmat tiedot uudestaan selvitettyä, niin voin tuoda ne tänne herppi.nettiin julkisiksi.
Joku saattaa nimittäin asua lähelläkin kyseistä paikkaa?
Ja jos kiinnostusta piisaa,niin...? mun puolestani...
Paikka on Porvoossa.

Nimimerkki tonikin: Mitenkään väheksymättä lajintunnistusta, tavallinen rupikonna saattaa muistuttaa viherkonnaa äkkinäisesti. Alla kaksi kuvaa rupikonnasta jotka olemme kuvanneet Italiassa.

Paikasta mistä mainitsit Porvoossa, jos tahdot voit laittaa yksityispostilla paikan meille. Voimme sen käydä katsomassa, teemmehän muutenkin Itä-Uudellamaalla maastotutkimusta ja laskentaa matelijoista ja sammakkoeläimistä Alinan kanssa.

Lago Arvo, Lorica, Calabria, Italia.



Timo Paasikunnas

Eikä mitää

Kokemuksen omaavat katsantokannat otetaan aina mieluusti vastaan.
(Niin Joonakselta kuin Timoltakin)
Eikä mulla ole ongelmaa ottaa niitä sulateltavaksi.

Mielenkiintoisen värinen konna.
Mutuni mukaan väritys oli murrettujen värisävyjen oloisesti selkeästi räikeämpi ja pienijakoisempi. Enkä tietenkään voi sulkea tavan bufo bufoakaan pois kuvioista, vaikka olin niitä tuolloin jonkun kymmentä käsissäni käpistellytkin.
Mutta ajan takainen viherkonna havainto, samasta "pitäjästä" nosti vanhan kismityksen vain uudestaan prosessoitumaan.

Aloin kyllä miettimään julkisten koordinaattien laittoa näkyville.

Se nimittäin saattaisi tuottaa häiriötä paikallisille ihmisille, puhumattakaan mahdollisista herpeistä ja ympäröivästä luonnosta.

Joten tämä tästä tänne....

Joonas, kiitos vastauksesta.

Olin jo pienenä niin kaikkien otusten perään, että kaikki paikalliset herpit oli tuttuja jo silloin... Olivat tosiaan mustia keltaisin läntein selkäpuolelta katsoen, ja pää oli pyöreämpi ja isomman näköinen kuin Suomen vesiliskoilla... siksi hämmästyinkin todella ja halusin ne kiinni (tai no, halusin kyllä yleensä kaiken kiinni, mutta vesiliskoja ja sisiliskoja oli (ja on) siellä aina näkynyt eikä mitään tulisalamanterin näköistä muuten kuin tuon yhden kerran...)

Ehkä käytin hiukan huonosti termiä "livahtaa", olisi pitänyt olla tarkempi. Ensin olivat pari sekuntia paikallaan, sitten juoksivat niin kovaa kuin salamanteri kuivalla maalla pääsee ja putosivat suojapellin reunan yli oksien ja sammalen sekaan grillin taakse.

Ja tietty jos näitä tulisi vielä vastaan, ottaisin kuvia ja pyydystäisin purkkiin ja ilmoittaisin löydöstä johonkin.

Siitä vaan Ife uusintamis havaintoa tekemään

Epäilyksen varjo on jo päällä kuitenkin, munkin puolelta:)
En nimittäin usko ennenkuin näen omilla silmilläni. Tavalla tai toisella.

Tähän liittyy tuo omakin konna oletus. Tosin siitä on aikaa...ja siinä se mahdollinen suo.

Mieleen tulee myös Timon esittämien kuvien pohjalta yksilölliset, joskus hulppeen radikaalitkin väritys erot.
Mun kuumimmat kohdalle tulleet on olleet aikuisia mustia sisiliskoja.
Vaikea senkin kohtaamista oli uskoa, vaikka kyse olikin paikallisesti erittäin yleisestä lajista.

Kuopiossa, petosen suunnalla noin 10v sitten oli jotain vesiliskoja: mustia, mutta oranssi maha jossa oli mustia täpliä.. Jotain vesi liskoja? Itse silloin pidin bokseissa noin viittätoista yksilöä, päästin seuraavana kesä takaisin luontoon pyörönkoulun takana olevalle suolle.

tonikin kirjoitti:Porvoossako? Nimittäin, muutama vuosi sitten siellä näkyi yhdessä tietyssä paikassa aikuisia mustia sisiliskoja suhteellisen paljon. Vuotta myöhemmin tosin löytyi vain normaaleja samalta paikalta.

Nop.
Tämä tapahtui savonlinnassa.

Eräs käsin käsittelmäni koiras? oli melkoisen värinen.Muutoin täysi musta mutta vatsan,perä pään ja leuan alus hajanaisen indigon siniset.

"Kärsin" samohin aikohin Asko Kaiukusalon tartuttamaa pien-nisäkäs puuhastelua,tämän seurauksena tavoitin mm.parkumäeltä 100% koivuhiiri naaraan kissan suusta.
Ymmärtääkseni kovinkin arvokas yksittäinen havainto,mutta ilmoittamatta on jäänyt...

Oon vaan perin laiska ilmoittelmaan näistä mihinkään. Varsinkin peruskoulu taustallani.
Vaan millä innoittamaan ja tutkimaan tulevia polvia ympäristöään aktiivisemmin tutkiskelemaan kuten mm. Gerradl Durrel muakin kirjojensa kautta innoitti?
Puhumattakaan supliikkimies Askosta:)

Minä saatan olla se aloittajan mainitsema toinen henkilö (jos toinen foorumi on pp).

Minun havaintoni on Keravalta 80-luvulta. Olin siis itsekin tosi nuori silloin, mutta jo silloinkin ihan sairaalloisen kiinnostunut kaikista eläimistä ja erityisesti matelijoista. Kävelin kadunvartta vanhempieni kanssa, ja siskoani vielä lykittiin rattaissa vieressä. Kävelykadun ja metsän välissä oli matala oja jota siinä kävellessä tarkkailin kiinnostuneena. Siellä kuolleiden ruskeiden lehtien päällä (joko vedessä tai aivan veden äärellä, oja oli sellainen että siinä ei kunnolla vettä ollut) se oli. Se oli tavallista vesiliskoa isompi ja jotenkin lituskaisempi keltaista ja mustaa yhtä paljon tai jopa keltaista vähän enemmän, musta väri oli selässä vähän pitkittäin kuin parina juovana. Olin tietenkin menossa ojaan katsomaan otusta lähempää, mutta eipä äiti päästänyt, ja sinne se sitten jäi. Sen jälkeen en ole sellaista nähnyt, tavallisia vesiliskoja vain. Vaikka tein havainnon pitkälti alle kymmenvuotiaana niin se on pysynyt hirveän kirkkaana mielessä, ja olen varma että tavallinen vesilisko se ei ainakaan ollut. Kun olen järjellä yrittänyt miettiä niin olen ajatellut josko se olisi ollut vaikka jonkun toisen penskan hylkäämä kumilelu tai jotain en tiedä..

caldina kirjoitti:Tämä kyllä taitaa mennä veikkaamaasi "kumileluosastoon". Tulisalamanteri ei nimittäin oikeastaan koskaan mene veteen. Lisääntymistä varten naaras peruuttaa sen verran veden puolelle että saa jälkikasvun veden varaan. Mutta aikuinen ei sinne pulahda lisääntyäkseenkään. Ja jos tulisalamanterin ruumiinmuotoa vertaa meikäläiseen vesiliskoon, niin tulisalamanteri on näistä kahdesta pyöreämpi, sylinterin muotoinen. Ei missään tapauksessa lituskainen. Tätä ruumiinmuototuntomerkkiä pitäisin tässä tapauksessa näistä kahdesta varmempana (negatiivisena) tuntomerkkinä. Erityisesti jos oja oli erityisen vähävetinen.

tonikin kirjoitti:
En kirjoittanut muistostani siksi että haluaisin kenenkään muun uskovan, vaan ihan siksi että enhän voi olla ainut joka joskus jostain syystä on jättänyt jostain havainnosta kertomatta, esim. muistelee (niinkuin minä) nähneensä jotain mutta ei päässyt hankkimaan todisteita havainnostaan.

Olen kyllä nähnyt ja kuullut värimuunnoksista luonnosta, ja muistoni otukset olivat pönäkämpiä kuin Suomen vesiliskot.

Mutta olen kai ainut jolla tällainen muisto on tai sitten tätä lukemaan vuosien päästä eksyy joku jolla myös on havainto. Noh, huvikseni ja suuresta mielenkiinnosta tämän aiheen aloitin, en missään nimessä yritä todistella mitään.

caldina kirjoitti:

Pikku kommentti.

Joonas on ehkä ollut vastauksissaan liian kohtuullinen ja vastaanottavainen alkuperäisen kirjoittajan havaintojen suhteen.

Olen ottanut vastaan matelija- ja sammakkoeläinhavaintoja vuosia, ja havaintojahan tulee mistä elukoista sattuu. "Saman näköinen kuin eläinkirjassa" on melko yleinen kuvaus. Ihminen näkee sen, mitä haluaa nähdä ja vetää johtopäätöksensä usein vähäisen aineiston perusteella. Varmistettu havainto on varmistettu havainto, muut ovat vain tyhjää spekulaatiota. Oma suhteeni anekdootteihin perustuviin todisteisiin on tiukentunut niinä vuosina, kun olen kerännyt rantakäärmehavaintoja Keski-Suomesta, sillä virheellisten tunnistusten määrä lähenee sataa prosenttia.

Ihmismuisti on huono ja tutkitusti erittäin epäluotettava, joten havainnon perustaminen 20 vuotta vanhaan muistikuvaan on todella heikkoa.
Ja vaikka kyseessa olisikin Salamandra, ei havainnolla ole varsinaista arvoa, koska laji on verrattain yleinen terraarioeläin, jonka tunnettu levinneisyys ei ulotu lähellekään Suomea.

Havainnot kannattaa rekisteröidä ja ilmoittaa vaikka tunnistus olisikin epävarma tai epätodennäköinen. Jos ei muuten, niin omasta mielenkiinnosta, kuten tässä näyttää olevan kysymys. Etelästä/idästä on mitä todennäköisimmin leviämässä Suomeen uusia herppilajeja lähivuosina/vuosikymmeninä, joten silmät ja korvat kannattaa pitää auki. Toinen juttu onkin, ovatko havainnot vahvistettavia vai eivät. Kamera (ja nauhuri samppeja varten) onkin herppeilijälle tärkeä dokumentoinnin väline.

-Martti