Tällainen löytyi lehtisalaatin sisältä, Suomeen salaatti on tuotu Ruotsista, sen enempää ei ole tiedossa. Mittaa otuksella on nyt noin 3-4 senttiä.

Eläinkö todella oli salaatin sisällä, muoviin pakattuna?

Jos alkuperämää on Ruotsi, otus on tavallinen vesilisko, sama laji joita Suomenkin luonnosta löytyy.

Alkaa olla vaikea uskoa että näitä eläimiä olisi reilun viikon aikana löytynyt jo kolme kappaletta!

Sisällä oli ja muovipussissa jossa oli kuitenkin onneksi ilmareikiä. Melkoisen utelias on otus ja banaanikärpäset maistuu.

Jokin aika sitten oli galleriassa myös kuva sammakosta, jonka kerrottiin löytyneen Lidl:n omenapussista. Galleriaa tarkistaessa kyseessä oli nimimerkki sneiksi. Nyt olen myös miettinyt, että miten sammakko pärjäilee? Kaipa sekin oli tullut pitkän matkan omenapussissa.

Joonas vain mietti, että oliko vesilisko tullut mukana kelmussa pakattuun lehtisalaattiin. Niitä ei kai muulla tavalla Ruotsista asti tuoda? Aika kestäviä otuksia tosiaan. Aiheuttaisi meilläkin hilpeyttä, jos salaatista pomppaisi jonkinsortin sammakkoeläin lautaselle kurnuttamaan ja sätkimään.

täällä on se keskustelu, näköjään sammakko kuoli vähän ajan jälkeen: pieni sammakko Italialaisesta omenapussista.

No niin, hakuakin olisi voinut käyttää tietysti.. Mutta mielenkiintoista kuitenkin, miten noita kulkeutuu tänne Suomenmaalle. Odotellaan lisää kuulumisia jatkossa, kuinka BasBar toimii löytyneen vesiliskon kanssa.

Tavallaan joo... mut toisaalta näitä eläimiä on kyllä ollu runsaasti muutenkin liikkeellä tässä kuukauden sisällä ihan luonnon maastossakin. En tiedä, miten ja missä näitä Pohjois-Euroopassa pakkaillaan ja kuljetellaan, mutta kun ajattelee, missä salaatit sun muut vastaavat kasvavat, mihin vuodenaikaan ne yleensä kerätään, millaisella kiireellä ne kelmutetaan ja laatikkoihin pakataan... se kaikki voisi hyvinkin selittää tuollaisen esiintymispiikin. Tollaisen poimuisen lehtisalaatin väliin eksynyt vesiliskonuorikko voi varmaan viettää siellä jonkin aikaa ihan tyytyväisenä kenenkään sitä huomaamatta. Ei ole edes omallakaan kohdalla ainoa kerta, kun esim. rahkasammalnäytteistä pilkistelee kotiin päästyä parikin tällaista veikeää vesiliskonassua. Usein näitä eksyy sisätiloihin myös kun ympäristötoimet ja kaikenlaiset marttakerhot järjestelevät sieni- ym. -näyttelyitä siellä sun täällä ja keräävät maata ja sammalta näiden sientensä kostukkeiksi ja alustoiksi...

Eri asia on sitten se, miten todennäköistä on, että näin moni salamatkustajatapauksista on päätynyt lähiaikoina juuri herppi.net -harrastajille (onko yhtään tällaista tuoreahkoa uutista kantautunut massamedian tietoon, joka yleensä raportoi kyllä herkästi, jos jonkun kotiin rahtaamasta elintarvikkeesta löytyy vähänkään epämääräisen oloinen elävä otus?) ja kuinka monessa tilanteessa on asia ja tapahtumien kulku oikeasti ollut näin, kun se on täällä esitetty...

Edit: Minä niin haluaisin nähdä, ettei tässä vain ole kyse taitavasti naamioidusta ja kiertäen hankitusta "oikeutuksesta" pitää maastossa sympaattisesti vastaanköpötellyttä kotimaista rauhoitetun lajin edustajaa elättinä? Ei pahalla, mutta se tästä alkaa jo vähitellen hiipiä salakavalasti mieleen. Toivon todella, ettei asia ole näin.

Tääläki noita vesiliskon poikasia on löytyny kaksi kappaletta, mutta ei minkään omenoiden yms. sisältä. Ihan lattialla käpytellessä.

Ei kai ainakaan herppiharrastajien joukossa sellaista olisi!? Epäilenpä, että jos joku ottaisi luonnonvaraisen vesiliskon elätikseen, hän olisi joko a)lajin rauhoituksesta ja sammakkoeläimistä yleensäkin täysin tietämätön tai b)jos olisi rauhoituksesta tietoinen, olisi todennäköisesti teostaan häpeillen hipihiljaa. Jostain vielä luinkin, että vesiliskoon törmää sattumalta luonnossa hyvin harvoin, koska ovat kovin piilottelevaa sorttia. (En ole minäkään koskaan luonnonvaraista vesiliskoa nähnyt, vaikka olen pienen elämäni sammakkolammissa räpiköinyt, tosin suomalaisten salamanterilajien elinalueiden pohjoisrajoilla.) Oma löytötapaukseni oli keskisuomalaisen eläinliikkeen kasvialtaan suodattimen päällä, johon se tuskin olisi ajautunut muualta kuin ulkomailta kasvien mukana. (Tosin sekin käväisi mielessäni, että onko joku löytänyt sen luonnosta ja tuonut tietämättömyyttään "turvaan", samaan tyyliin kuin pesästä pudonneet pikkulinnut hyysätään pahvilaatikoihin ja sitten ihmetellään, mitä se syö??) Jos laji varmentuisi L.vulgarikseksi, jättäisin sen mielelläni luontoon - jos saisin varmuuden, että sillä yleensäkin olisi mahdollisuudet selviytyä vielä horrostamaan, kun L.vulgariksen horrostuskausi alkaa käsittääkseni jo elo-syyskuussa.

No se vähän riippuu syksyn etenemisestä, joka taas vaihtelee vuosittain. Ei tästä ole kuin puolisentoista viikkoa, kun vielä tuollaisen otuksen luonnosta yhytin ja vielä eilen illalla pelastelin muutamia sammakoita sadevesiviemäreistä, joihin ne olivat tippuneet kesken matkaansa jokatalvisiin horrospaikkoihinsa.

Mitä tulee tuohon luontoon päästämiseen, jos otus todella on Suomen rajojen ulkopuolelta tai ylipäätään jostain muualta kuin lähialueelta, en kyllä päästäisi sitä "takaisin" luontoon, vaikka kotimaisesta lajista olisikin kysymys. Muualta olevien yksilöiden "siirtoistuttaminen" on melkoista riskipeliä ja vaikka siinä miten olisi luonnonsuojelullista asennetta taustalla, luontoon palauttaminen väärään paikkaan ja täysin toisenlaiseen populaatioon voi aiheuttaa paikallisille kannoille odottamattomia negatiivisia seurauksia. Näin ollen, jos nämä otukset todella ovat peräisin muualta, pitäkää ne mieluummin "vangittuina", vaikka nämä asiat ovatkin juridisesti vaikeita tapauksia. Näille salamatkustajille on myös tällaisissa poikkeustapauksissa mahdollisuus anoa asianmukaista pitolupaa (joka kannattaa tehdä), jonka jälkeen (mikäli sen saa) homma onkin sitä myöten selvä kyseisen yksilön osalta.

Aivan. Mistä tällaista lupaa voisi kysellä? En kyllä halua pitää seinieni sisällä mitään "juridisesti epäilyttävää"... Ei saa palauttaa luontoon, ei saa pitää itsellään, ja jos lennättäisin sen takaisin Hollantiin, saisin varmaan siitäkin salakuljetussyytteen, heh! =)

Meidän pihalta, siilien juomakupista, löytyi tänä aamuna kroolaamasta tämä pikkuinen. Oli jo aika väsyksissä. Ei omin neuvoin olisi päässyt sieltä pois kun reunat ovat liukasta posliinia. Pitänee varmuuden vuoksi laittaa jokin kiipeämistie sinne. Luulen kyllä ettei näitä kovinkaan montaa meilläpäin ole.
Yhden kerran olen pihasta löytänyt kuolleen, kuivuneen vesiliskon.
Nyt sitten pikkuinen ongelma. Ilmeisesti poikanen etsii talvehtimispaikkaa. Aivan tässä juomakupin vierellä on karkeista kasvinjätteistä ja vaahteranlehdistä kerätty kasa. Voisinko nyt laittaa pikkuisen sinne suojaan?

Se mikä arveluttaa, on variksenpoikanen joka mokoma on asettunut pihallemme. Se kun on hölmö nuorukainen, saattaa vahingoittaa tätä vesilisko poikasta. Ei tiedä että se ei mitään syötävää ole.
Mutta ei kai sille mitään voi.

Kauemmas jos vie, niin kai sielläkin on omat vaaransa.



Kai tämä on vesiliskon poikanen !

No niin. Illan hämärtyessä laitoin kaverin suunnilleen samaan paikkaan. En uskaltanut edes millään piiloon peitellä ettei vaan joutuisi ahdinkoon. Lähti vipeltämään lehtien ja ruohikon sekaan.
Toivon että tein oikein. Kun en tässä lähellä tiedä sellaista lammikkoa jossa olisi tarpeeksi vettä niin ettei jäädy pohjia myöten talvella.
Myöskään täälläpäin olleiden lammikoiden vedenlaadusta ei minulla myöskään ole tietoa. Olisi voinut joutua vaikka "ojasta allikkoon".

Tämä hämärässä takaisin päästäminen vain siksi etteivät varikset huomaa.