Tokihan ihmisillä on paljotikin pelkoja tiettyjä eläimiä kohtaa, jopa fobiaksi asti. Mutta fobiat alkavatkin jossain määrin menemään jo sairauden puolelle, että eipä siitä sen enempää.
Tuo on valitettavan totta. Kuten myös se vastakkainen ääripää. Monesti vielä nuo äärimmäisyydet löytyvät ihmisistä, jotka eivät käytännössä joudu tai pääse pelon tai intohimon kohteena olevaa eläintä kohtaamaan.
Mielenkiintoisen oloinen keskustelu on muuten viriämässä joutsenen ympärillä. Hirmu mekkala syntyi kun joku poliitikko oli sitä mieltä että joutsenia on jo sen verran että niitä voisi rajoitetusti metsästää. Perustelu tätä vastaan oli lähinnä se, että joutsen on kansallislintu (huom. laulujoutsen, liikaa on ennemminkin kyhmyjä), joutsen on liian hieno metsästettäväksi jne. Siitä mikä on järkevä joutsenten määrä ei saada mitään keskustelua aikaan, kun koko ajatus on pöyristyttävä.
Jossain kohtaa kuitenkin on mentävä raja, jonka jälkeen minkä tahansa eläinlajin kanta alkaa käymään kiusalliseksi joko ihmisen, ympäristön tai lajin itsensä kannalta. Joutsenella ei juurikaan ole luonnollista vihollista, joten ainoat rajoittavat tekijät ovat taudit, metsästys ja ympäristömyrkyt. Mikähän näistä olisi se vähiten ikävä juttu?
Luonto ei enää ole luonnontilassa. Se vaatii hoitoa ja ylläpitoa. Osa siitä on lajien keskinäisen määrän säätelyä ja siihen liittyy tappamistakin. Koska sille ei ole nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää vaihtoehtoa (kuten vaikka ihmislajin määrän pienentäminen, taloudellisen toiminnan radikaali pakkosupistaminen yms. kaatuvat politiikassa väistämättä), jäävät ennenpitkää keskustelun ulkopuolelle ne jotka eivät voi puhua reaalimaailman asioista ko. maailman termeillä.
Montako joutsenta, montako karhua tai hirveä, kuinka tiheä kyykanta, mitkä keinot em. tavoitteiden saavuttamiseksi jne. Nämä ovat reaalimaailman kysymyksiä. Onko eläimen tappaminen sallittua, onko pupu söpö ja onko väärin kaataa puu jossa on variksen pesä eivät johda kovin pitkälle koko luontomme asian edistämisessä. Ne voivat olla oleellisia moraalisia kysymyksiä yksittäiselle ihmiselle mutta kansallisen tason luonnonhoitosuunnitelmissa melko irrelevantteja.
Mika
