Onko olemassa mitään inhimillistä ja järkevää tapaa estää tai edes rajoittaa kyiden pääsyä pihamaalle? Sinällään minulla ei ole mitään näitä kauniita olentoja vastaan mutta pelkään koirieni puolesta.

Onko kellään mitään vinkkejä? Täältä luulisi asiantuntemusta löytyvän. Muualla on neuvoiksi saanut erilaisia terastus, nyljentä ja polttovinkkejä joihin en todellakaan lähde.

Tuntuu se yleisin keino olevan se, että pitää pihan mahdollisimman paljaana. Kärmylät eivät siellä viitsi oleilla, jos piiloon ei juurikaan pääse.

Teemu

Jos käärmeet eivät koe jatkuvaa häirintää, paljaaksi veto ei yleensä riitä niiden pois ajamiseksi, etenkin jos ne ovat jo sinne täksi kesäksi kotiutuneet. Yksi kohtalainen tapa on kylmästi kantaa kyyt parin kolmen kilsan päähän, joka ratkaisee ongelman vähäksi aikaa, mutta saattaa toistua joka vuosi uudelleen, jos paikka on käärmeiden kannalta hyvä. Usein on niin, että pihapiirejä kansoittavat tietyt samat muutamat yksilöt läpi kesän ja ainakin kyseiseksi kesäksi ongelmaan tulee helpotusta vain poistamalla ne yksilöt vähän pidemmälle, ellei sitten pihapiiri ole niin keskeisellä paikalla, että ympäröivä maasto kuhisee muutenkin kyitä eikä vain pelkästään pihapiiri. Silloin avoimempi piha voi jopa houkutella kyitä erityisesti sen reuna-alueilla, jos piha rajautuu metsään.

Eli kannellinen sanko, jokin talikon tapainen tai vahvat hitsaajan-/metsurin hanskat, kyy purkkiin, kansi kiinni ja parin kilsan päähän metsään. Se kyllä osaa etsiytyä sieltä lajille sopivalle paikalle. Paljoa kauemmaksi ei kannata viedä, jottei yksilö päädy johonkin toiseen populaatioon. Eli etsi läheltä joku kiva kallioinen/lohkareinen ympäristö ja vie sinne. Toista tarvittaessa pari kolme kertaa kesässä. Vakiinnuttuaan kesänviettopaikkaansa, yksilöt ovat sen kesän aika paikkauskollisia (vaeltavia naaraita lukuun ottamatta, mutta ne eivät myöskään jää silloin pihapiiriinkään pitkäksi aikaa, ellei siellä satu olemaan poikkeuksellisen mukavasti helppoa saalista).

Isäni sanoi, ettei kyytä pidä nostaa hännästään (niin kuin se krokotiili mies tekee aina tvsä), se on kuulemma niin vahva et vetää vartalonsa pystyyn ja puraisee mahdollisesti. Toi kuullostaa ihan fiksulta, mut meijän mökillä ei jakseta tehdä noin ku niit aina sikiää lisää tallin alta, eikä haitaksi ole olleet.

Asuin jossain elämäni kiemurassa keskellä metsää koiran ja luonnonvaraisten matelijoiden kanssa. Pihapiirin nirhasin ruohonleikkurilla lyhyeksi. Kyyt pysyivät pihan reunoilla, kivikoissa ja raunioissa sekä metsänpuolella sekä jossain navetan takana.

Koiran olin opettanut käskysanoilla: " Paikka, pidä" tai "Ei koske, pieni & kiltti" ja koskaan vuosien saatossa ei ollut ongelmia pihapiirin kyiden ja koiran kanssa. Kyypakkaus oli koiran varalle ja sitä tarvittiin pari kertaa ainoastaan ampiaisten pistoihin.

Tietenkin mikäli on kyse jostain alle 2 kiloisesta koirasta, voi tilanne olla toinen mutta suurelle vahtikoiralle, 45 kg joku käärmeenpurema ei edes tapahtuessaan olisi vaarallinen.

Olemme talven aikana muuttamassa pohjanmaalle tontille missä on jokakevät havaintoja kyistä. Mukanamme muuttaa 3kpl n.10 kiloisia koiria ja oma esikoinen syntyy keväällä eli jatkossa tontilla tepsuttaa pikkuinen kaksijalkainenkin.
Nyt päätimme että keväällä kuskaamme jokaisen tapaamamme kyyn keskelle korpea missä saavat elellä rauhassa.

Nyt kun olin ajatellut ruveta keräämään kyyt kannelliseen ämpäriin ja kuskaamaan sinne metsään tulee ajateltua mitä hassumpia asioita. Toivoisinkin että saisin vastauksen täältä.

Voinko laittaa useamman kyyn samaan ämpäriin vai vahingoittavatko ne toisiaan? Siis pitääkö joka kyylle olla oma ämpäri? Kauanko kyy voi ämpärissä olla, oletuksena että ämpäriä ei jätetä suoraan aurinkoon. Tunnin-kaksi? Vai päivän? Kun vauva on talossa tulee tuskin heti lähdettyä ajamaan sitä matkaa sinne metsään sitä käärmettä viemään.

Onko jotain muuta mitä pitää huomioida, paitsi että saa melkovarmasti kylähullun maineen?

Jos sanot, että viet madot vähän kauemmaksi lapsesta tapettavaksi, niin saat varmaankin kiitoskortteja ja selkääntaputuksia kylillä.

Mato tuskin henkeänsä heittää, jos ei joudu suorassa auringonpaisteessa paistumaan muutamaa tuntia. Varjossa pärjäilee sen päivän, todennäköisesti enemmänkin.

Tuosta toistensa vahingoittamisesta en osaa sanoa mitään.


-Sale

No nyt menee kyllä pahasti höpöhöpön puolelle. Ei se yli 45-kiloinen (oli sitten koira tai ihminen) ole yhtään sen immuunimpi.

Vaikutus riippuu käsittääkseni ihan yksilöstä ja mihin kohtaan kyy pääsee puremaan.

Tässähän on jo hyvät lähtökohdat keskustelun lähteä sivuraiteille..

Mutta osaisiko joku vastata vielä tuohon voiko kyitä heittää samaan ämpäriin?

Kai normaali elämä pihapiirissä pitäisi hätistää madot pois, meillä kävi tosin niin että teimme talon juuri ilmeisesti kyiden pesämestoille kun ennen naapurin karhukoira silppusi n. 10 kyytä kesässä ja kun rakennustyöt aloitettiin kyyt vähenivät noin 2 per kesä. Paikka oli varmasti niille ihanteellinen, etelärinne, aurinkoa ja alle puolen kilometrin päässä kesantopeltoa missä saalistaa.

Koiran koko tosiaan ei tee sen immuunimmaksi, se mihin kyy pistää määrää. Esim. kirsu voi olla kovinkin kivulias, jopa kohtalokas hauvalle. Naapurin karhukoira toisin sai kerran kesässä yhen piston, kyypakkausta, lääkäriin ja jokunen päivä hissun kissun lepoa. Muisti sen kesän olla varovainen ja sama uusiks seuraavana kesänä. Tapana tällä hauvalla oli purra ja sitten heittää käärme. Kuulemma ei tehnyt mieli mennä lähelle kun huomasi että hauva näki kyyn.

Ehkä käveleminen autolle töihin tmv puiden reunasta missä suojaa olisi aamuin illoin voisi tehdä terää kyille että tietävät että täällä on muitakin.

Nämä siis ihan mutu:lla.

Radikaalein olisi tietysti soittaa poliisille/palokunnalle kun kyy(t) on pihalla, hätistää ja ottaahan ne kiinni ties mitä puluja ja variksia pääkaupukiseudullakin....

Kyyhän ei ole rauhoitettu. Kun itse otin oman boan ja sen elämään / käärmeisiin muutenkin nyt enempi perehtyneenä en tappaisi kyytä enää. Paitsi jos niitä on häiritsevässä määrin ja perheessä on pieni lapsi. Kyllä se oma muksu vie kyyn edelle.

Juupa juu. Nyt siis todellakin tontin elämä piristyy huomattavasti kun me sinne muutetaan. Tähän asti siellä on vuosikaudet asustellut aikuinen pariskunta, piha on hoidettu mutta siellä ei ole vietetty aikaa enempää mitä siihen nortinpolttoon meni. Nythän sinne on muuttamassa tälläset pösilöt, joiden muuton myötä tontilla tapahtuva "kääreidmeiden häirintä" moninkertaistuu, ihan jo koirien takia. Ja sattuu tämä emäntäkin olemaan sitä sorttia että pihalla viihdytään pidempäänkin.

Mutta tosiaan, kun ne kyyt siellä joka kevät hengaa ihan urakalla kuulemamme mukaan. Olisi mukava tietää nuo käytännön järjestelyt. Nyt ostin (tuhlasinko rahojani tyhjänpäiväiseen vai oliko järkevä ostos selivinnee keväällä) selliaset käärmepihdit millä tuo äijäkin tohtii kyyn napsaista kiinni ja ämpäriin heittää.. koukun kanssa se ei osaa leikkiä, enkä varmaan minäkään kun kyseessä ei ole mikään terraariosta nostettava nössykkä.

Mutta tosiaan johtuuko rauhallisesta elmänrytmistä vai mistä, mutta aikaisemmin tämän tontin kyyt on bongattu yleensä ihan avonaiselta nurmikolta.. ja härskein anopin säikyttelijä oli rullannut itsensä kerälle ulko-oven eteen ja siinä sitten kiljutti anoppi parkaa.

Tontti on mitä ihanteellisin kyille, vieressä on suuret pohojanmaan pellot, entinen karjatila, nykyisin vaan maanviljelyä, mutta siis ruokaa olettaisin kyille löytyvän tuosta. Ojia peltojen liepeillä niin että vettäkin on jatkuvasti tarjolla. Lisäksi ihan pihassa on suuri kivikko mikä toimii varmaankin loistavana talvethtimispaikkana. Tuota kivikkoa ei ole meidän mahdollista hävittää koska se perkules on jo naapurin tontin puolella. Ja naapurista on ihan jees ennemmin tappaa ne kyyt mitä tapaa, kun tehdä asialle mitän pitkäaikaista ratkaisua.

jo siihen tontin rajalle kivien eteen väsäis tiheestä kanaverkosta metrin korkuisen aidan? ei tarttis varmaan olla paksuakaan verkkoa

^Öh..meinaatko ihan oikeesti että kanaverkko pitäs kyyt poissa...(hihkuu hän täällä itekkin..)

Kyllä ne käärmeet oppii olemaan loitommalla kun tarveeksi on ravia pihalla. Aikuinen voi sitten hippuhiljaa tsiikailla missä ne köllii. Mulla tykkäsivät olla puuliiterissä, huuskan nurkalla ja niityllä oli muutama lempikivi. Koskaan kyyt ei tuppautuneet sementtirappusille; se oli sisiliskojen reviiri.

Mikäli onnistuu matelijaharrastaja itelleen hankkimaan oikein kyisen pellon..niin siitä vaan kameraa töihin ja filmaamaan...
Vieläkin ikävöin 100-vuotta vanhaa Renttumäkeäni ja kaikkia ihania luonnonmatelijoita pihapiirissä. Nyt vaan enää talon sisällä matelijoita...no joku perussammakko ja sisilisko pihalla.

Kyllä niitä kyitä voi useammankin ämpäriin laittaa ja sitten heivaa kilsan päähän sopivaan kivikkoon..mikäli kyyt talvehtivat tontillasi; ite olisin onnellinen moisesta...iih..vieläkin ikävöin "kyyfarmiani"..täällä kaupungissa eivät viihdy pihallani, tuolla metsätiellä niitä kyllä tapaan, aika harvakseltaan sielläkin.

Toki olen onnellinen että täällä kyitä voi bongailla, mutta nyt kun talossa on 3kpl n.10 kiloisia koiria, ja ihmisesikoinen syntyy muutaman viikon sisään, olisi mukavaa että niin lapset kun koiratkin saisivat ulkoilla ilman että tarvii peltätä sairaalareissua reippaan tunnin päähän.

Lisäksi kyitä tapetaan naapurien toimesta joka kesä, se vaan on näiden ihmisten ainoa keino päästä niistä eroon. Siksikin olisi mielestäni parempi kiikuttaa ne metsään turvaan, kun odottaa että ne täältä itse tajuavat lähteä. Ja naapureille on asiasta puhuttu, kuten myös muille ihmisille. Lähinnä keskustelu päättyi siihen että mulle on turha tulla kerskumaan montako kyytä on tappanut ja miten. Multa ei pisteitä moisesta dorkailusta heru.