Rupesin tossa funtsaamaan että kun kerran yhteismielin monien ihmisten kanssa kyystä pidetään, niin järjestettäisiin yhteisö joka järkkäisi kyy-yhdyskuntia ihmisten pihapiireistä muualle. Eli esim. tapaus: piha täynnä kyitä, ei haluta tappaa joten miten päästä eroon.
Kyyt voitaisiin siirtää rauhallisemmalle alueelle jossa jo ennestään on kyitä ja josse ne eivät häiritsisi ihmisiä.
Homma toimisi paikkakunnittain. Itse voisin hoitaa lähikuntien alueet jne.

Tämä oli todellakin vain heitto mutta kertokaa mielipiteitä.

J

Sopisi minulle, täällä aika paljon kyynvihaajia onkin. Joka kesä kuulee naapurinrouvilta "oli toissapäivänä pihapuskassa kyy, mutta minä rohkeana otin haravan käteen ja rusikoin sen pirulaisen kuoliaaks!" -tapaisia kertomuksia, jotka pistävät ärsyttämään. Mieluummin vaikkapa soittaisivat paikalle henkilön, joka voisi viedä mötkön metikköön muitten tykö.

Ideassasi on siis hyvä pointti, jota voisi moni muukin kannattaa hyvillä mielin.

Minä olen tehnyt tuota (tahtomattanikin...) jo monta vuotta monellakin paikkakunnalla... Kun vaihtoehdot ovat, et sit me tapetaan nää kaikki, niin kylhän sitä välillä sitten on taivuttava, jos tiedossa on kymmenen kilsan säteellä joku sopiva uudelleensijoituspaikka. Kerran kyllä sanoin, etten voi auttaa, vaikka haluaisinkin (kun sanottiin, et mä tapan nää kaikki, jos nää ei häviä täältä...)...

Itsekkin olen samaa harrastanut mutta jos tästä saataisiin jollain tapaa maanlaajuinen järjestö hoitamaan homman aina kun apua tarvitaan niin kyyn asema paranisi varmasti.
Erittäin hieno kuulla että että en ole yksin tämän ajatuksen kanssa.

J

Messissä ollaan, jos Oulun alueen muut gurut jeesiä suostuvat ottamaan vastaan. Piti ihan herppiyhdistykseenkin äskettäin liittyä, kun meinasi vallan unehtua.


-Sale

En tiedä paraneeko se varsinaisesti mihinkään. Tuo nyt on ollu enemmänkin sellaista ajan pelaamista ja hätäratkaisu, kun muuten otukset olis mukiloitu samantien... Mun mielestä pitäisi ennen muuta lisätä valistusta ja tehdä voimakkaasti töitä sen eteen, että ihmisten asenteita saataisiin laajemmallakin rintamalla muutettua vähän enemmän kyymyönteisemmiksi kestävällä tavalla. On ymmärrettävä, ettei kyiden siirtäminen ratkaise ongelmaa, sillä kyyt itsessään eivät ole ongelman syy. Mutta samalla on ymmärrettävä, että kaikki eivät yksinkertaisesti siedä niitä näköpiirissään. Yleensä näiden reissujen aikana olen tätä valistustyötä pyrkinyt tekemäänkin ja lukuisampia ovat ne tapaukset, joissa kyitä ei lopulta ole tarvinnut siirtää kokonaan pois vaan pikku luento ja ohjeet siitä, miten kyiden kanssa voi elää yhdessä, kuinka tehdä asunnon tai kesämökin välittömästä lähialueesta vähemmän viihtyisä kyiden kannalta ja valistaa myös muita perheen jäseniä, on auttanut jo pitkälle. Toivottomia poikkeuksiakin on, mutta moni tyyppi on käyntini jälkeen jopa soitellu myöhemmin perään ja kiitellyt, että eivät he oikeasti niitä olisi halunneetkaan tappaa, mutta kun mitään muutakaan ei oikein tullu mieleen ja että nyt on mukavaa, kun piha ei enää varsinaisesti vilise kyitä, mutta niitä voi kuitenkin käydä katsomassa läheisellä kumpareikolla. Ja kun tarkemmin lajiin tutustuu, ei se niin kauhea otus monien mielestä olekaan.

Valistustyön lisääminen on se ensisijainen ja kestävin, joskin pitkäjänteisintä panostusta vaativa ratkaisu ja suojelutyö, mitä näiden eläinten hyväksi voi tehdä. Toinen on itse lajin suojelu (joskaan tämäkään ei paljoa toimisi kun harva tuntuu edelleenkään tiedostavan monia muitakaan rauhoitettuja lajeja rauhoitetuksi, mutta periaatetasolla tämä on tärkeä asia) ja tiettyjen keskeisten alueiden suojelu (jossa poikkeuksetta pitää olla muutakin suojeluarvoa kuin kyy).

Tiettyjen yksilöiden tai pienten osapopulaatioiden siirtäminen on aina hätäratkaisu, jolla on toki merkitystä yksittäisille ihmisille tai pienille paikallisille ihmisjoukoille ja toki myös niille kyy-yksilöille tai pienille urbaanikehityksen loukkuihin isoloituneille pienpopulaatioille, mutta aikaa tässä enemmänkin pelataan, joskin sekin on joskus arvokasta. Ei elukoita voi loputtomiin nyky-yhteiskunnassa, jossa luontaiset elinympäristöt kutistuvat, pirstoutuvat ja tuhoutuvat kaiken aikaa, siirrellä paikasta toiseen. Ihmisten asenteet on pitkällä tähtäimellä saatava muuttumaan, jos kyylle halutaan tarjota tulevaisuutta osana Suomenkin luontoa. Ei susiakaan voi loputtomiin paikasta toiseen siirrellä. Ei yksinkertaisesti ole pian paikkoja, minne siirrellä. Nykyisen luonnonsuojelun tulisi mielestäni lähteä siitä, että nykyiset elinympäristöt tulisi pystyä mahdollisimman pitkälle säilyttämään sellaisina kuin ne vielä toimivina ovat olemassa (toki heikentyneitäkin voidaan ennallistaa) ja niin kestävälle pohjalle kuin mahdollista, olipa sitten suojelun kohteena mikä eliö hyvänsä. Toinen tärkeä tavoite liittyy tuohon kasvatukseen ja valistamiseen. Ihmiset olisi jotenkin saatava nykyistä luontevammin hyväksymään luonnonympäristöt ja sen ylläpitämä eliöstö osana välitöntäkin elinympäristöään, olivatpa sen osaset enemmän tai vähemmän söpöjä, inhottavan oloisia tai tarpeellisiksi katsottuja. Mitä vielä valistustyöhön ja siihen suunnattuun työpanokseen tulee, luultavasti seuraavassa SHY ry:n kevätkokouksessa on mahdollisuus saada yksi havainnollinen esimerkki tästäkin. Kaikki voivat tahollaan aina tehdä jotain. Joskus se on pientä, mutta pidemmän päälle se voi olla arvokasta. Etenkin, kun sitä tekee riittävän moni.

Enivei. Mikäpä teitä estää siirtämästä yksilöitä, jos sellaisia pyyntöjä tulee, mutta siirtoistutuksissakin on omat riskinsä ja on todella tiedettävä mitä tekee ja missä tekee. Ei niitä yksilöitä voi minne hyvänsä siirrellä. Alueen populaatioiden paikallistuntemus ja kunnallisen infrastruktuurin ja elinkeinoelämän paineiden nykyisen ja lähitulevaisuuden kehityssuuntien tunteminen on tässä ensiarvoisessa asemassa. Muuten tulee helposti ohilyöntejä tässäkin hommassa.

Kyllähän tuossa paljon painavaa tekstiä on.
Jo tälläisen järjestön perustaminen voisi kertoa ihmisille että pientä apua löytyy jos sitä tarvitaan. Tuo ns." istutus" paikka olisi vaikka porukalla päätettävissä. Itse asun metsässä (lähin naapuri taitaa olla 3km päässä) joten täällä ei ole ongelmaa urbaanistumisesta jne.
Tuo valistustyökin on työn alla.

Ajattelen asian niin että mielummin yhdyskunta eri paikkakunnalle kun taivaaseen. Kyllähän luonnon pitäisi antaa toimia niinkun se toimii mutta kyseessähän on ihmisen käden tuoma tuho joka on jo rokottanut kyitten lukumäärää mielestäni liian paljon.

J

Täytyy vielä mainita että Australiassahan homma on myös toiminnassa käärmeiden kohdalla. Sielä ollaan homma saatu jotenkin toimimaan ja ihmiset ovat tyytyväisiä kun saavat tukea käärmeongelmissaan.

J

Tuli vielä tuosta valistuksesta ja kansan herättämisestä ja sen sankkojen rivien asenteiden suunnan muuttamisesta mieleen, että mm. sukupuuton partaalla aikoinaan sinnitellyt ja nykyisin muistaakseni vuodesta 1981 (linnut ei oo mun juttu, enkä jaksa kaivaa tietoa, joku mode korjatkoon, jos vuosiluku on päin honkia) tai jotain lähtien kansallislintunamme tepasteleva laulujoutsen sai mahtavan suojelubuustin yhden ainoan aiheeseen ja lajiin liittyvän kauniin kirjan julkaisun myötä. Ja nythän laulujoutsenellamme menee verraten kivasti. Siinä teille osoitus siitä, että yksikin ihminen voi tehdä aika paljon, kun tekee oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikeaan saumaan oikealla tavalla.

Korostan yhä edelleen, ettei siirtäminen varsinaisesti edes voi olla tulevaisuuden suojeluratkaisu, sillä nykykehityksen perusteella meillä ei monien lajien kohdalla ole enää paikkaa mihin niitä turvallisesti siirrellä. Antropogeenisen toimintamme verkostot tiivistyvät yhä edelleen ja yhä useampi ennen niin yhtenäinen elinympäristö pirstoutuu, kutistuu ja häviää maisemasta. Joukossa on lukuisia pieniä populaatioita, jotka ovat jääneet ikään kuin loukkuun tällaisen monisuuntaisen kehityksen välitiloihin, joihin ei ole uusilla yksilöillä pääsyä sisään mistään eikä vanhoillakaan yksilöillä pääsyä pois minnekään. Tämä on yksi kehityssuunta, joka minua henkilökohtaisesti huolestuttaa ehkä eniten. Eikä vain kyyn kannalta vaan kaikkien luonnonvaraisten lajien kannalta, jotka ovat riippuvaisia toisenlaisista ympäristöistä kuin millaisia ihminen on tällä hetkellä niille sallimassa.

Legendaariselta Ilkka Hanskilta on tullut vastikään muuten uusi kirja tähän ilmiöön ja aiheeseen liittyen. Suosittelen...

Tekeehän ne sitä vähän kaikkialla, missä on suuri määrä erityisesti (vaarallisia) matelijoita (mm. Jenkeissä vaikkapa Floridassa, Intiassa, Australiassa kuten sanoit, jossain päin Afrikkaakin muistaakseni ja varmaan Kaakkois-Aasiastakin löytyy paikkoja, joissa tuollainen toiminta tai palvelu on olemassa). Valtaosassa tapauksista kyseessä on yleensä kuitenkin nämä kylien, taajamien ja kaupunkien keskustoihin, lähiöihin tai reuna-alueiden asuntojen pihapiiriin vaeltelevat otukset, jotka vain siirretään takaisin "luontoon" (vertaa myös nykyisillä maailman turistirannoilla väärään suuntaan harhailevat merikilpikonnan poikaset, joita kerätään räikeästi yövalaistujen hotellien uima-altaista sun muista ihmeellisistä ympäristöistä takaisin rannalle ja ohjataan mereen). Tällaisen perustelut on vähän toisenlaiset. Suomessa homma on sikäli erilainen, että täällä ne ihmiset muuttaa itse sinne luontoon ja kitisee sitten kaikista mahdollisista ötököistä (jotka siis asuvat siellä vakituisesti), jotka häiritsevät niiden auvoista kesälomaa tai muuta rauhaisaa eloa.

Kyllä minäkin voin Stockmannin eteisestä, Tuomiokirkon portailta, Kelan tiskiltä ja Jorma Ollilan asunnon laiturilta käydä kyyn pois keräämässä, jos sellainen sinne eksyy. Viime vuonnahan mm. palolaitos Helsingissä haki rantakäärmeen pois jäätelökioskista... Eli kyllä sitä jossain mielessä tehdään jo Suomessakin ihan virallisiakin teitä pitkin...

Muistan Walesissa katselleeni ohjelmaa jossa Australiassa yksi järjestö keräili käärmeitä ihmisten asuintiloista ja pihapiireiltä. Eli kyseessä ei todellakaan ollut urbaania aluetta. Vaikka käytönnössä käärmeet olivat omilla asuinmaillaan niin ihminen veti silti pidemmän korren: käärme lähti, ihmiset jäi.

Idea silti olisi sama sillä kyllähän se kyy sielä pihassa haittaa yhtä paljon kun joku toinen käärme eri maassa toisen ihmisen pihoilla.

Muistan tuon rantakäärme-episodin

J

Toki toki. En kiellä. Kyllähän samaa kuin Suomessa tapahtuu toki muuallakin sillä luonnosta pitäviä ja eläimiä arvostavia ihmisiä on kuitenkin niin paljon, että niistä aina osa lyö hynttyynsä yhteen ja haluaa auttaa hätää kärsiviä tai uhattuja lajeja tai niiden edustajia riippumatta siitä, kuka on alkuperäinen tunkeutuja ja kenellä on oikeus jäädä paikoilleen. Kyllähän pitkin Eurooppaakin siirrellään luontoharrastajien toimesta joka kevät ja syksy ämpärikaupalla sammakoita valtateiden puolelta toiselle, kun ajattelematon ihminen on paukauttanut valtaväylän suoraan siihen vaellusreitin poikki. Yhtä kaikki, et voi pelastaa kaikkia, mutta toki se ei estä yrittämästä eikä tee siitä arvotonta. Sillä on merkitystä sille yksilölle, joka saa jatkaa elämäänsä. Ja jos hyvää tarkoittavasta toiminnasta ei muita haittavaikutuksia synny eikä tule, silloin se on aina merkityksellistä ja arvokasta. Olennaista onkin selvittää etukäteen tuo viimeinen kohta niin pitkälle, kuin se olemassa olevan tiedon valossa on mahdollista selvittää. Eli minimoida toimenpiteen mahdollisesti aiheuttamat lieveongelmat.

No sehän se on puhdasta faktaa että kaikkia ei voida pelastaa mutta pienikin apu voi olla iso apu tässä tapauksessa. Ja mitä enemmän saisi porukkaa innostumaan asiasta sitä paremmin saataisiin apu perille, niin ihmisille kuin kyille.
Niinkun itse sanoit, valistaminen on suuri osa tätä hommaa ja sitä voivat kaikki tehdä. Toivottavasti muutamien vuosien päästä Suomi ottaa osaa Bernin yleissopimukseen. Ja näin ollen saataisiin kyy rauhoitettua. Nyt ainakin tilanne näyttää mielestäni pahalta.

J

Eiks sitä mitenkään vois tyytyä kaappaamaan jotain tavanomaista kuten lentokoneita tai junia? Ne vois kato palauttaa sitten mille tahansa lentokentälle tai asemalle ilman sen suurempaa harmia.
Jotenkin tuo kyitten siirtely oman "reviirinsä" ulkopuolelle tuntuu hurjalta ajatukselta. Mä en ainakaan lähtis siirtelemään niitä ilman vahvaa evidenssiä siitä, että homma toimii. Jotenkin tulee semmonen epäilys mieleen, että ei toimi. No, tietenkään ei passaa ihan kokonaan ajatusta tyrmätä kun ei ole aiheeseen kunnolla perehtynyt, mutta se vähä mitä mun nupissa pyörii väittää, että tommosen ekologian omaavan lajin siirtely paikasta toiseen ei onnistu ilman hemmetin tarkkaa suunnittelua ja perehtymistä.
Se on kato loppujen lopuksi ihan sama tapatko sen elukan heti vai korjaako sen pois seuraava talvi.

Janne

Done that...

On homma ainakin omalta osalta toiminut. Populaatio pysynyt aikalailla samana. Asiaan tietysti vaikuttaa tämä paikka johon niitä olen kuskannut sillä paikka on täydellinen kyylle. Lähimmät ihmiset ovat 2-3km päässä ja ruokaakin on huomattavasti enemmän kun ihmisten pihapiireillä.
Jos siirtämäni kyy kuolee uudella alueella niin sen tekee luonto. Olisi se kuollut aikaisemmin ihmisen kädestä. Parempi mahdollisuus kyyllä on tuola maastossa kuin lapion alla.
Kyllähän se ihmisilläkin menee niin että jos on kuolemansairas niin sitä tekee mitä vain jotta parantuisi. Vaikka olisi kyseessä 50-50% leikkaus.

J