Tässä kevään aikana mahdollisesti jonnekkin päin suunnataan pariksi viikoksi . Kiinnostais itsekkin noista hienoista eläimistä kuvia räpsiä, mutta mikäs olis hyvä kohde niin liskoja,sammakoita kuin käärmeitäkin lähteä kuvaamaan. Joka maastahan tietysti eläimiä löytyy, mutta olisko jotain kohdetta ylitse muiden ja joka olis tunnettu laajasta skaalasta eri lajeja? Kysyn näin päin, koska mitään kohdetta ei olla vielä valittu. Mihinkään sademetsään krokotiilien syötäväks en kuitenkaan ole lähdössä

*Mode-edit: Otsikko. NiinaG*

Mitenköhän tämä nyt pitäisi tulkita. Mihinkään sademetsään ei siis haluta mennä, mutta paikka joka olisi tunnettu herpetologisesta lajidiversiteetistä ja siis niin liskoja, sammakoita kuin käärmeitäkin... Heitit aika pahan...

Ihan ensiksi sun pitää antaa enemmän työkaluja, jos aidosti haluat jotain vinkkejä. Paljon sinulla on mahdollisuuksia/halua laittaa rahaa peliin? Entä kuinka paljon aikaa? En tarkoita vain matkan pituutta, vaan kun puhuit sillä mielellä, ettet ole yksin menossa, kuinka paljon sinulla todellisuudessa on itse lomalla käyttää aikaa puhtaasti herpetologisten lajien etsimiseen ja katselemiseen vai liikutaanko sillä mielellä, että rannalla enimmäkseen löhöillään ja käydään ehkä pari kertaa vähän metsänreunassa haikkaamassa ja jos jotain kivaa tulee vastaan niin sitten tulee... eli ts. kuinka suuren osuuden herpeille ja herppitouhuiluun olet ajatellut olevasi valmis käyttämään/investoimaan tämän reissun puitteissa koko reissun ajallisista ja finassiresursseista?

Paikkoja on todella monia, kuten jo selvästikin tiedät, eikä krokotiileja ole joka paikassa, kuten varmasti myös tiedät. Ei kaikkialla edes tropiikissa. Voin myös taata, että sademetsässä on kosolti suurempiakin murheita kuin krokotiilit (jotka eivät itse asiassa varsinaisesti elä sademetsässä vaan pääsääntöisesti kosteikko- suisto- ja jokialueilla.).

Homma riippuu pitkälti siitä, mitä olet valmis kestämään ja mitä et sekä mitä olet valmis panokseksi laittamaan. Käytännössä lähes kaikki superdiversiteettikohteet herppien kannalta ovat maissa, jotka eivät mahdu kriteereihisi, jos siis käsitin tuon oikein, että sademetsään et astu, oli siellä krokotiileja tai ei. Haluatko ylipäätään tropiikkiin, vai olisiko subtropiikki tai lauhkea vyöhyke parempi? On selvää, että useimmissa tapauksissa lajidiversiteetti laskee päiväntasaajalta napoihin päin siirryttäessä melko tasaisesti, joskin joitakin poikkeuksia matkan varrelle mahtuu. Entä onko tarkoitus mennä Suomesta järjestettävälle suoralle pakettimatkalle vai omatoimimatkalle (jossa järjestellään kaikki lennoista, majoituksiin ja kuljetuksiin ym. asti ihan itse), lähelle (Eurooppa, euroopanpuoleinen Venäjä) vai kauas (em. ulkopuolelle) ns. kaukomatkalle? Mantereiden sisälläkö olisi tarkoitus pysyä vai ihan saariloma (useimmat korkean diversiteetin ja endemismin keskukset ovat isohkoissa saarissa)? Myös sitä kannattaa miettiä, kiinnostavatko herpeistä kaikki tasapuolisesti ja jos eivät, mitkä ryhmät ovat vahvimman kiinnostuksen kohteina (esim. käärmeet kiinnostavat enemmän kuin liskot tai päinvastoin). Kiinnostuksen kohteet voivat vaihdella myös yksittäisen ryhmän sisällä (esim. käärmeistä erityisesti tietyt käärmeet kiinnostavat tai liskoista erityisesti skinkit ja kameleontit tai sittenkin ne gekot...). Nämä seikat vaikuttavat todella paljon siihen, mihin oikeasti pitäisi tai kannattaisi lähteä, jos haluaa yhtenä matkustusprioriteettinaan pitää herppiaspektia.

Toki vannoutunut herppientusiasti lähtee ihan minne vain, missä herppejä on ja olisi tyhmääkin sanoa, ettei esim. jonnekin kannata lähteä, jos esim. suurin osa samoista lajeista löytyy vaikkapa naapurimaasta tai jokin muu paikka on vain lajistoltaan vieläkin rikkaampi. Useimmilla mailla on kuitenkin omat erityispiirteensä ja lajistonsa, yhteistenkin lajien osalta esiintyy paljon muuntelua ja muita mielenkiintoisia biologisia populaatiokohtaisia ilmiöitä. Elinympäristöt, maanmuodot ja ilmasto voivat olla toisenlaiset ja antropogeeniset toimet niin ikään eri maissa, jopa naapurimaissa. Mutta on myös ymmärrettävää, että kaikilla ei ole rahkeita lähteä monta kertaa vuodessa aina jonnekin ja monille tällaiset matkat voivat olla niitä once in a decade tai once in a life time -juttuja, joten toki priorisoiminen ja vaihtoehtojen arvottaminen ja karsiminen on ihan järkevää. Samalla rahalla, samalla ajalla ja samalla kerralla kun voi saada vähemmän tai enemmän reissustaan irti.

Mutta kuten toin ilmi, valinta riippuu monesta tekijästä. Jos on kiinnostunut vaikka liskoista ja niistäkin erityisesti vaikkapa agamista, ei ole aivan samantekevää, minne sitä niillä elämän harvoilla herppireissuillaan suuntaa. Sama juttu kaikkien muidenkin faktoreiden osalta. Ymmärsin, ettet ole lähdössä matkalle yksin ("...jonnekin päin suunnataan pariksi viikoksi" -tai no voihan noin sanoa, vaikka menisi yksinkin)? Nyt sinun tulee myös kysyä itseltäsi, kuinka paljon tulet lopulta saamaan aikaa tämän "intohimon" tyydyttämiseen paikan päällä. Onko matkaseurueesi samanhenkinen vai splittaako teidän tiet joka päivä eri suuntiin vai onko jatkuvan yhdessä hengaamisen hintana herppikokemusten kokonaan poisjääminen. Kuljetteko yhdessä herppejä etsien, vai käytätkö osan jostakin päivästä tai osan viikosta herppien etsimiseen yksinäsi matkakumppanin tehdessä samalla jotakin muuta? Onko majoitus sidottu yhteen paikkaan vai onko tarkoitus matkustella maan sisällä eri paikkoihin ja kuinka paljon tätä on mahdollista tehdä (kannattaa muistaa, että monet herpit erityisesti tropiikissa ja subtropiikissa ovat hyvin paikallisia ja monissa maissa esim. itäosan lajit eroavat suurelta osin länsiosan lajeista ja pohjoisosan lajit eteläosan lajeista jne.). Nämä eivät pelkästään ole mun kysymyksiä sulle vaan ne pitäisi olla myös sun kysymyksiä sulle itselles.

Jos ajatellaan, että ottaisitte vaikka perinteisen suomalaisen loman johonkin, jonne Suomesta helposti ja säännöllisesti ja suht edullisesti pääsee, vaihtoehdot ovat juuri niitä, joihin suuri osa suomalaisista usein menee. Jos näitä kohteita mietitään herpetofaunan kannalta, hyviä ja diversiteetiltään rikkaita maita, joihin Suomesta nyt pääsee säännöllisen varmasti, hyvin edullisesti ja vaivattomasti, voisivat kaukomaista olla esim. Intia, Thaimaa ja Kiina. Jo pelkästään noissa kolmessa on valtavasti sekä sammakkoeläimiä että matelijoita. Tosin niissä kaikissa on myös sademetsää (myös Etelä-Kiinassa), mutta kosolti myös muunlaisia biotooppeja. Jotkut sammakkoeläimet ja matelijat ovat myös verraten hyvin ihmisen toiminnan synnyttämiä ja aiheuttamia stressitekijöitä kestäviä ja joskus ihan ruraalit maatalousalueet sekä kylien ja kaupunkienkin laitamat voivat olla ihan aarreaitta-paikkoja sellaisille, jotka eivät sademetsän ryteikköihin halua rämpiä (ei se aina herkkua olekaan). Kannattaa ottaa huomioon myös sellaisia seikkoja, että käytännön asiat joka paikassa eivät aina välttämättä ole niin helppoja ja yksinkertaisia kuin mihin täällä tai jossain pitkän perinteen turistikohteissa on totuttu. Jossain Kiinassa voi helposti kielimuuri, erilainen arvomaailma ja lainsäädäntökin tulla isoimmaksi reissua romuttavaksi ongelmaksi. Thaimaassa turistibisnes ja tuktukit voivat seurata sinua läpi kaupunkien ja kylien aina sademetsään asti, joka voi monista olla ärsyttävää, mutta monet saavat siellä elantonsa sillä tavalla. Intiassa voi tulla nopeasti koti-ikävä, kun loputon virta yhteiskunnan huono-osaisimpia kerjäläisiä seuraa sinua läpi kaupungin, lapset repivät vaatteet päältäsi, sairastat 99,5% varmasti vähintään yhden taudin, jossa lentää jotakin painokelvotonta molemmista aukoista ja saat olla kovassa lääkityksessä muutenkin ja kaikki muukin menee päin p*rsettä eikä mitään nestettä tai kiinteää uskalla syödä... ja jos mukana on etenkin oma mielitietty (tyttö-/poikaystävä, avo- tai aviopuoliso), nämä seikat kannattaa ottaa tosissaan. Muussa tapauksessa saatatte hyvinkin tulla lopulta eri koneilla takaisin Suomeen ja saatatte olla ylipäätään viimeistä kertaa reissussa yhdessä...

Mutta turhahan tässä näitä on oikeastaan arvalla tähän heitellä ja spekuloida. Autan mielelläni tässä asiassa, sillä suunnittelemasi toiminta on aina kaikin puolin suositeltavaa ja kannustettavaa. Hyvä suunnittelu on kuitenkin kaiken A ja O. Reissusta voi tehdä helposti tällaisella intressifunktiolla ja -momentilla joko täydellisen painajaisen tai ikimuistoisen elämyksen... tai jotain siltä väliltä... Vaikeaksi tiedetystä reissusta voi tehdä vähemmän vaikean hyvällä suunnittelulla, mutta ilman suunnittelua, jopa helpoksi ja vaivattomaksi tiedetystä matkakohteesta voi tehdä itselleen kirvelevän ja polttavan helvetin. Eli annapa nyt siis ensin vähän pikkutarkempaa infoa siitä, mitä tavoittelet reissultasi, niin aletaan miettiä realistisia ehdotuksia tähän pöytään...

Jep eli varsinaista herppimatkaa ei ole tarkoitus tehdä, koska varsin kokemattomia ollaan vielä, eikä sikäli mitään tiettyä lähdetä etsimään.Järkevästi siis tällaisten keltanokkien pitää yrittää ajatella. Periaatteessa johonkin turistirysään, jossa englannilla pärjää olis tarkoitus tupata ja ihan mielenkiinnosta kameran kanssa yrittää bongailla myös eläimiä. Sademetsää vierastetaan ihan turvallisuudenki vuoksi, koska lajituntemus aika heikkoa vielä, eikä välttämättä osaa huomioida turvallisuus tekijöitä. Vaimon kanssa menossa ollaan ja kyllä sen suhteen mielenkiintoa on molemmilla.Paras olisi ehkä meille jokin opastettu kierros ammattimaisten oppaiden johdolla, jos tuollaisia yleensä järjestetään. Käärmeet meillä lähinnä etusijalla ja niistä nuo puissa viihtyvät, mutta ei se mikään kriteeri matkalle ole. Meillä harrastus aika aluillaan vasta ja lomalle kun muutenkin ilman päämäärää vielä ollaan menossa, tuli mieleen tuollainenki, jospa samalla näkis jotain elukoita, mihin ei täällä törmää. Maalla sikäli ei väliä, mutta kuten mainitsit, niin ei ihan sellasiin paikkoihin ole tarkoitus tupata, jossa oot heti kipee tai toiset vaatteita päältä repimässä Johonki turistirysään siis.

No Turkki on halpa ja mukava paikka. Yhdistyksen kanssa ollaan järjestetty pari herppimatkaa Alanyaan, sieltä löytyy vaikka mitä, mutta ei luonnollisestikaan hotellin uimarannalta vaan tarvii lähteä samoilemaan vuorille päin tai joenvarsille. Tai vuokrata auto ja huristaa Anamuriin! Tuosta viimeisimmästä reissusta oli juttuakin Herpetomanian numerossa 5/2004.
- -
Nyt tammikuussa käväisin Gambiassa, Bakaussa ja pikkaisen Senegalin puolellakin. Se oli kanssa ihan oiva herppikohde ja matkat melko edullisia (kts. Tjäreborg). Abukon luonnonpuistossa tuli nähtyä kolmen tunnin retkellä mm. pari niilinvaraania, niilinkrokotiili, Psammophis elegans, Mabuya affinis ja Agama agama (niitä pyöri aika paljon vähän joka paikassa ja noita skinkkejä kanssa), sekä mahdollisesti Naja melanoleuca (?). Toinen must-kohde on matelijapuisto Etelä-Gambiassa, oikein siisti ja hyvin hoidettu paikka, asiantunteva opastus. Näistä lisää jossakin Herpetomaniassa, kunhan ehdin kirjoittamaan...

- -
Niin ja minne sitten menettekin, muistattehan että Herpetomania vastaanottaa mieluusti kaikenlaisia matkakertomuksia...

No toi jälkimmäinen vähän riippuu... herppeilijän kannalta Turkki on mukava paikka niin kauan kuin pysyt siellä niiden herppien seurassa. Mut turistirysät ja -kohteet Turkissa... heti kun eksyt niihin ja etenkin jos jämähdät niihin, reissu on ihan hanurista. Toki monissa muissakin maissa, mutta erityisesti Turkissa. Mun on henkilökohtaisena mielipiteenä pakko laittaa, että juuri Turkkiin mulla ei ole enää ikinä haluja lähteä muutoin kuin puhtaasti ja 100% herppien takia, jos ylipäätään ollenkaan. Mitään muuta intressiä mulla ei tuota maata kohtaan enää ole, jos on koskaan ollutkaan, mutta tämä siis vain omana henkkoht-mielipiteenä. Toki tiedän ja tunnenkin paljon ihmisiä, jotka rakastavat Turkkia ja kaikkea Turkissa ja se ilo heille suotakoon. Herppien puolesta Turkista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Mulle itselleni sen länsipuolella ja luoteissuunnalla on sen sijaan joukko eurooppalaisia maita, jotka kiinnostaa mua enemmän ja joista saan aivan tarpeeksi ylipäätään tuolta suunnalta maailmaa koskettavia herppikokemuksia ja iso joukko lajeja on silti mun kiinnostuksen kannalta samoja. Itsehän jokainen kuitenkin mielekkään matkansa räätälöi ja määrittelee, joten jos ette ole koskaan käyneet, käykää. Täytyyhän siellä nyt ainakin kerran käydä...

Tämä alkaa olla yleisyydessään jo aika herttaista...

No hitto. Mulla on Turkista kymmenen reissun jälkeenkin pelkästään hyviä kokemuksia. Oli sitten kysymys herpeistä (aivan loistavan suuri ja vaihteleva lajisto), paikoista, ihmisistä, paikasta toiseen siirtymisen helppoudesta tai hintatasosta. Rysät on rysiä missä tahansa, eikä niihin tarvitse jäädä palloilemaan. Paikallinen kauppiasmentaliteetti on tietysti toisenlainen kuin täällä (emotionaalisestikin?) kylmässä Pohjolassa, mutta niinhän se on laajalti muuallakin. Maassa maan tavalla, niin kaikki yleensä lutviutuu.
Suosittelen Turkkia kyllä vilpittomästi.

- Jarmo

Voipi olla, että kallistutaan tuohon turkki tai kreikka seutuville. Tekis mieli lähteä kauemmaskin,mutta tuleepi helposti tuo kielitaito ongelmaksi, ellei sitten menis Australiaan asti. Australiassa asuisi sukulaisia, joita en ole vuosiin nähnyt, mut sais varmasti majapaikan helposti

Lisätään vielä tuollainen paikka kun Kitchener Kanada ja sehän on liki Niagaran putouksia. Siellä myös tuttuja asustaa ja sais majoitukset yms järjestettyä. Yritin etsiä sikälaista eläinkantaa netin kautta, mutta ei kovin hyvin löydy, tai sit en vaan käytä oikeita hakusanoja. Tässäpä nämä teoreettiset vaihtoehdot varmaan olis ja missään näistä en ole käynyt, joten sikäli jokainen hyvänä vaihtoehtona..

Pakko vielä tuosta Gambiasta mainostaa, että siellä on virallinen kieli englanti.

Lisättäköön harkittavien listaan myös Kroatia ja Montenegro. Itse käväistiin viime kesänä jälkimmäisessä ja herppien lisäksi siellä riittää runsaasti muutakin nähtävää. Ja Marttihan esitteli SHY:n kokouksessa Kroatian reissun kuviaan, ja hyvän saaliin oli hänkin saanut. Etenkään Montenegrossahan ei englantia puhuta, mutta sönköttämällä ja käsiä viuhtomalla siellä selviää mitä mainioimmin. Matkat on verrattain edullisia (esim. Aurinkomatkat) ja eläminen paikan päällähän ei maksa juuri mitään.

-T-

Komppaan. Näissä maissa kannattaa käydä nyt, koska turismi näyttää kasvavan huimaa tahtia. Kroatia on helppo maa matkustaa ja pienellä vaivalla sinne lentääkin 250 eurolla.

Kyllähän lähes mistä tahansa maasta elukoita löytää jos vaan ottaa paikoista hyvin selvää. Mieluiten etukäteen.

Suosittelen myös. Tarkoitinkin tuossa edellisessä viestissäni juuri tätä osastoa monien muiden alueen maiden ohella viitatessani Turkin "naapureihin" länteen päin ja vielä vähän kauemmaksikin. Eli Balkanin aluetta tässä aiemminkin jo vihjailin yhdestä suosikista, johon itseäni kovasti kiinnostais tutustua vähän paremminkin. Huippumielenkiintoinen. Näin eurooppalaisestakin näkökulmasta.

Mullakin tuo alue on kovassa nosteessa ja ehdottomasti "kohta pakko mennä" -listan kärkipäässä Euroopan alueista. Martti ja Teemu ovat jo käyneet Kroatiassa ja Montenegrossa (respectively), mutta mun katse kohdistuu tällä hetkellä kovasti myös Pohjois-Kreikkaan, Bulgariaan ja Romaniaan (kaksi jälkimmäistä ovat muutenkin kovan muutoskehityksen alla EU-jäsenyysrumban piiskaamana). Miksi ei myös Albania ja Makedonia näiden ohella. Sinne vaan jonon jatkoksi...

Ahaa. Enpä tienny. En ny jaksa tarkistaa, onko kyseessä ainoa virallinen kieli, mutta joissain vastaavissa tapauksissa kandee muistaa, että jos jonkun maan virallisia kieliä on esim. useita (tällaisia on paljon) ja jos se yksi kieli on englanti (tai mikä hyvänsä länsimaalainen kieli), sen varaan ei kannata aina paljoakaan laskea. Ruraaleilla alueilla harva (etenkään vanhempi väestö) useinkaan puhuu englantia lainkaan, jos maassa on jokin toinenkin virallinen kieli olemassa. Mutta kuten Martti jo totesi, kovasti huitomalla, osoittelemalla, elehtimällä ja hymyilemällä pääsee jo pitkälle. Kandee myös muistaa, että joskus tietyt eleetkin tarkoittavat ihan eri asioita eri maissa ja vahingossa voi joko loukata pahasti tai tulla epähuomiossa muuten vain pahasti väärinymmärretyksi. Esim. Sri Lankassa pään pudistaminen tarkoittaa kyllä, juu juu ja ylipäätään myöntyvää agriimenttia. Siinä sitä sitten selittelee toiselle ummet ja lammet ja ihmettelee, miks kukaan ei usko sanaakaan ja porukka vaan pudistelee ja vatkaa päätään innosta hehkuen sivulta sivulle. Mulla oli todellisia vaikeuksia oppia muistamaan tämä merkittävä kulttuuriero...

Me mennään tänä kesänä viikoks Latviaan. Saa nähä mitä liskoja mä sieltä löydän Jos löydän jotaki ni laitan kuvii tänne

Joo, lisäksi on tietty miljoonayksi heimokieltä, mutta käsittääkseni englanti on ainoa virallinen kieli tuolla. Sillä tulee melko hyvin toimeen suurimman osan väestöä kanssa, koska koulunkäynti on pakollista kaikille. Varmaan vanhemmasta väestöstä maaseudulla voi löytyä paljonkin niitä jotka eivät osaa englantia (nuorimmat lapset myös lasketaan tähän kastiin). Heimokielistä yleisin on mandinka ("ailamalama" on muuten kippis mandinkaksi ). Mä kyllä tykästyin kovasti siihen maahan, voisi hyvin lähteä uudelleenkin...

Viittoileminen on aina hyvä keino, ja kirjasta voi vaikka näyttää liskon kuvaa, että tämmöisiä olisi tarkoitus etsiskellä pöpeliköstä. Hyvin se turkkilainen hernefarmarikin uskoi lopulta, ettei me olla pöllimässä herneitä kun onneksi löytyi juuri mallikappale kilpparista (poikanen!) näyttää... tämä siis yhdistyksen ekalla Turkin reissulla vuonna yksjakaks tai jotain.

Marika