Tuolta löysin siis nämä neljä matelija- ja sammakkoeläintä:
kangaskäärme, rantakäärme, rupilisko ja vaskitsa.
Eli eihän noita lukumäärällisesti kovin montaa ole.
Tyhmyyteni tunnustaen kysyn, että onko nämä 4 uhanalaista eläintä tosiaan tuo 30-40 % matelija- ja sammakkoeläintä kannastamme kuten tuolla aiemmin annetaan ymmärtää. Eli meillä olisi kotimaisia matelija- ja sammakkoeläinlajeja vain hiukka yli 10.
Jos näin on niin tuo Herpetomanian juttu voisi kattaa nämä kaikki kotimaiset lajit, eikä vaan noita neljää uhanalaista.
Ei ole montaa ei... Kuten PK jo tuossa mainitsikin, meillä ei ole kuin 10 luonnonvaraista lajia, joista yksi kaiken lisäksi on tavattavissa vain Ahvenanmaalta ja sielläkin se on vähälukuinen ja harvinainen (ks. mm. Saarikivi, J. 2004. Kangaskäärme (
Coronella austriaca LAURENTI, 1768) Suomessa.). Lisäksi rupiliskon tilanne erityisesti Manner-Suomessa on toistaiseksi vielä kovin epäselvä, joskin sen todellisia esiintymisalueita mm. Etelä- ja Pohjois-Karjalan Ympäristökeskusten toimesta tällä hetkellä kartoitetaan. Käytännössä enemmistöllä suomalaisista on mahdollisuus nähdä vain kahdeksan maamme kymmenestä lajista luonnossa. Ruotsin lajimäärä on jo selvästi korkeampi, johtuen mm. siitä, että Ruotsi ulottuu huomattavasti etelämmäksi ja sen eteläiseen nokkaan on jäänyt pirstaleisia reliktipopulaatioita edellisen jääkauden jälkeisten lämpimien kausien seurauksena. Näin eteläisimmästä Ruotsista tavataan useiden sellaisten lajien pieniä eristäytyneitä populaatioita, joita meillä ei tavata lainkaan. Näistäkin suurin osa tosin on Ruotsissakin uhanalaisia ja harvinaisia.
Uhanalaisuusluokitus jatkuu hieman "pidemmälle" kuin itse uhanalaisuus, josta syystä tuo vaskitsan status voi vähän hämätä näitä sijoituksia tuijottavia. Kuten PK mainitsi, näistä luokituksessa mukana olevista kolme on tulkittu varsinaisiksi uhanalaisiksi lajeiksi.
Herpetomaniassa aikoinaan esiteltiin maamme luonnonvaraisesta herpetofaunasta matelijat omana sarjanaan ja sammakkoeläinten osalta tämä jäi kesken, koska minä ryssin koko homman tuolloin. Ehkä aiheesta pitäisi julkaista pian uusi kierros, kun tietoa on kuitenkin jonkun verran tullut lisää ja olisi kenties aika päivittää kyseistä kenttää. Lisäksi SHY ry:n jäsenistö on noista ajoista kasvanut ja kovasti muuttunutkin, joten sellaiselle sarjalle voisi hyvinkin olla tilausta. Mitä siihen asiantuntemukseen tulee, niin ei sitä paljoakaan näiden lajien osalta ja niiden tilanteen kannalta ole. Kuten PK mainitsikin, ei vain ole ja monet johtopäätökset ja arviot niiden tilasta ovat enemmänkin lähempänä arvausta kuin todelliseen tietoon perustuvia arvioita.
Kyllä yleinen trendi on ollut jokseenkin nähtävissä ja kehityssuunnan syytkin enimmäkseen ihan loogisesti selitettävissä, mutta varsinaiset kattavat tai edes osin asiaa selvittävät tutkimukset aiheesta ovat kovin vähissä edelleen. Eli asiasta on kyllä olemassa eräänlainen näppituntuma, joka herättää paljon kysymyksiä ja hypoteeseja, mutta tarvittaisiin paljon selvityksiä, jotta arveluille voisi saada edes jonkinlaista tieteellistä pohjaa. Lisäksi on vielä mainittava, etteivät kaikki maassamme tehdyt selvitykset ja tutkimukset näiden eläinten parissa ole olleet kovinkaan hyviä ja useimmat niistä ovat olleet aivan liian puutteellisia ja ylimalkaisia tällaisen tilanneanalyysityön käyttöön. Mutta katsellaan, mitä Suomessa saadaan lähivuosina aikaan. Kotimaista herpetofaunaa tutkitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomessa, joskin osa tutkimuksista keskittyy aihealueisiin, joilla ei ole paljoakaan suoraa käyttöarvoa tällaiseen tarkoitukseen...
