Haastattelussa Marjo Suvanto

Hahmokuva

Shh ry:n hallituksen jäsen, toimittaja sekä aktiivi harrastaja.

Natinas@hotmail.fi
→ Julkaisut → Haastattelut

Marjo Lemmikkimessuilla 2015. ©

Ikä: 29 vuotta

Harrastuksesta lyhyesti: Vuonna 2006 hankin ensimmäisen matelijan, viljakäärmeen. Vuonna 2007 viljakäärmeitä oli jo neljä ja ensimmäinen viljakäärmepoikue kuoriutui tuolloin. Samana vuonna hankin myös ensimmäisen tarantulan, joka oli Brachypelma klaasi. Vuonna 2008 harrastus laajeni myös muihin herppeihin (sarvisammakko, leopardigekko, Morelia s. cheynei, hiekkaboa..) ja viljakäärmeiden kasvatuksesta tuli suunnitelmallista. Vuosien varrella eri herppilajeja on ollut useita, mutta elämäntilanteiden vaihduttua kokoelma on supistunut melko pieneksi. Tällä hetkellä viljakäärmeiden lisäksi kotoa löytyy Morelia s. cheynei (tullut 2008), Morelia viridis (2010), Uromastyx ornata (2011), harjasgekko (2009) ja Lampropeltis alterna (2015).

Asuinkunta: Mikkeli

Yhteystiedot: www.fennocornland.net, www.facebook.com/Fennocornland

Hei Marjo

Koska aloit kasvattamaan viljakäärmeitä?

Aloitin viljakäärmeiden kasvatuksen samalla tavoin kuin moni muukin eli mielenkiinnosta siihen mitä kahden eri värimuodon yhdistämisestä tulee ja minkälaista on hautoa munia sekä jännittää niiden kuoriutumista. Tämä tapahtui vuonna 2007, vuosi sen jälkeen kun olin ensimmäisen viljakäärmeeni hankkinut. Poikue onnistui yllättävän hyvin ja kaikki munat kuoriutuivat, ja tästä innostuneena aloin ottaa asioista perinpohjin selvää. Biologia, perinnöllisyys ja genetiikka ovat aina kiinnostaneet minua, ja melko nopeasti eri värimuodot ja niiden periytyminen iskostuikin päähäni.

Vuoden 2007 poikueesta lähti naaraspoikanen hyvälle ystävälleni Anri Huttuselle ensimmäiseksi käärmeeksi ja sain tartutettua käärmekuumeen myös häneen. Idea yhdessä kasvattamisesta sai alkunsa jo tuolloin ja aloimme miettimään mielenkiintoisia värimuotoja ja tekemään lisää taustatyötä suunnitelman toteuttamiseksi. Intressimme kohtasivat niin hyvin, että jo vuonna 2008 syksyllä lähdimmekin yhdessätuumin ensimmäistä kertaa Saksaan Hammin messuille ja se olikin “lopullinen niitti” kasvatuksemme kunnolliseen aloitukseen. Tuona syksynä viljakäärmekokoelmamme kasvoi kertaheitolla yli 20 yksilöllä.

Tällä hetkellä omistamme yhteensä noin 40 viljakäärmettä ja kasvatamme edelleen yhdessä nimellä Fennocornland (ent Lierolandia). Vaikka moni mieltääkin minut yksistään “Fennon” pitäjäksi, koska olen se aktiivisempi puolisko, niin Anri on taustajoukoissa ollut aina vahvasti mukana.  Kaikki viljakäärmeet ovat yhteisomistuksessa ja osa niistä asuu Anrin luona Tuusulassa ja osa minulla, näin myös poikueita kuoriutuu vuosittain molempien luona. Vuosien saatossa kasvattamiemme värimuotojen kirjo on vähentynyt eli olemme pienentäneet kokoelmaa ja keskittyneet vain tiettyihin värimuotoihin, jotka ovat lavender- ja sunkissed-pohjaisia. Poikasia meille on kuoriutunut yli 200, ja poikueita on jatkossakin 2-5 per vuosi suunnitteilla.



Mitä viljakäärmeen värimuotoja kasvatat pääpainoisesti? Miksi juuri ne värimuodot?

Lavender on ollut molempien ehdoton suosikki alusta lähtien, ja pääpaino on edelleen siinä eli suurin osa viljakäärmeistämme kantaa ainakin lavenderia. Sunkissed on toinen ns. päävärimuoto ja siitä mm. honey ja lava sunkissed kuuluvat pienempiin projekteihinme. Toisin sanoen kasvatamme värimuotoja, jotka ovat meidän itsemme mieleen.


1.0 lavender motley het. anery


Mikä on kasvatuksessa mielekkäintä? Mikä ei?

Mielekkäintä on se onnistumisen tunne, kun kaikki on mennyt suunnitellusti ja poikaset alkavat kuoriutumaan. Myös poikueiden suunnittelu, eli minkälaisia värimuotoja on mahdollista saada kun tietyt käärmeet yhdistää, on erittäin mielekästä puuhaa.

Sen sijaan poikueiden epäonnistuminen (haudonta menee pieleen, poikasissa on vikaa tms) ja vastoinkäymiset (esim. muninut naaras menehtyy) sitä vastoin syövät innostusta ja ovat aika rankkoja paikkoja.


Mitä sanoisit kasvatuksesta haaveilevalle harrastajalle?

Perehdy kunnolla eri-ikäisten viljakäärmeiden hoitoon, itse kasvatukseen ja sen mahdollisiin ongelmiin sekä mieti mitä haluat tuoda suomalaiselle viljakäärmekannalle. Kasvattaminen ei ole sitä, että parittaa kaksi viljakäärmettä ja hautoo näiden munat, vaan se on paljon enemmän, sillä se vaatii vastuuta ja osaamista - sekä tilaa, aikaa ja rahaa. Poikaset vaativat enemmän hoitoa kun aikuiset (saati jos niitä on 20, joka on yleinen poikuekoko) ja uusien kotien löytyminen voi kestää kuukausia.

Silloin kun itse aloittelin kasvatusta, viljakäärme ei ollut niin yleinen lemmikki kuin nykyään ja kaikki poikaset löysivät melko helposti ja nopeasti uudet kodit. Tällä hetkellä varsinkin yleisimmistä värimuodoista (normaali, hypo, amela, anery) on suorastaan ylitarjontaa ja myyntiajat ovat pitkiä, eli niiden määrää ei tulisi lisätä pelkästään sen takia, että haluaa lisäännyttää käärmeitään. Viljakäärmeiden kasvattaminen ei myöskään ole Suomessa taloudellisesti kannattavaa vaikka moni niin ajatteleekin.

Kasvattamisen tuleekin ennen kaikkea lähteä omasta mielenkiinnosta ja halusta saada itseä kiinnostavia värimuotoja aikaiseksi eikä siitä, että saa mahdollisimman paljon poikasia myyntiin. Tutustu siis hyvin genetiikkaan ja värien periytyvyyteen, se on tämän lajin kasvatuksen parhautta.

Kiitos Marjo haastattelusta.

Yhteystietomme

Suomen Herppiharrastajat ry

Vaaralan talkootie 10 b
01230 Vantaa
Y-tunnus: 2550994-6
Pankkiyhteys: Nordea FI44 1237 3000 1189 24

www.herppi.net
shh@herppi.net

Herppi.net

Suomen suosituin matelijafoorumi.

keskustelu.herppi.net
yllapito@herppi.net


Ylös